Tauluvaihtokauppa

Pidän maalaustaiteesta ja joskus jos kohdalle osuu taulu, joka ”kolahtaa” ja hinta on sopiva, olen saattanut ostaa sen. Nyt taulu kolahti netissä nähdystä kuvasta. Katsoin taulua, ihastelin värejä, pohdin asetelman kokonaisuutta. Se herätti hymyn ja kuva jäi mieleen kaihertamaan.

Vähän myöhemmin taiteilija huomasi kirppikselläni kannun, joka sytytti kipinän. Hän alkoi mielessään asetella kannua uuteen maalaukseen. Se antoi sysäyksen toimintaan.

Hänellä on kuulemma tauluja joka kaapissa ja kaapin takanakin, ja yksi niistä oli tuo mielessäni pyörivä taulu. Ilmeni, että kummallakin oli tarve luopua joistakin ylimääräisistä tavaroista. Siitä ideoimme vaihtokaupan. Hän saisi vapaasti valita kirppikseltä kirjoja ja innostavia esineitä ja minä puolestani saisin sen tietyn maalauksen ilman kehyksiä. Kierrätystä tämäkin!

Teimme vaihtokaupan ja minä sain taulun. Puolisolta sain joululahjaksi kehykset, joka kruunaa sen.

Pirkko Säippä: Pieni asetelma

Pidän tuosta menneiden aikojen rauhallisesta tunnelmasta, joka taulusta huokuu. Kirja näyttää vanhalta ja paljon selatulta. Piippu on aseteltu paikalleen pitämään sivuja auki. Öljykannu on jäänyt siihen, mihin käsi sen jätti. On kuin esineiden omistaja olisi piipahtamassa jossain. Viinirypäleet ovat odottamassa napostelijaa.

Mutta entä ananas? Miksi ihmeessä pöydällä on ananas? Tässä kohtaa huvittaa. Ananas oli minulle juuri se yksityiskohta, joka sai ihastumaan tauluun, sillä kaiken ei pidä olla niin selvää. Aina kun katson kuvaa mietin, mitä ihmettä tuo ananas siinä tekee.

Mikä hauskinta, Pirkko kertoi myöhemmin, että hänelle oli syntynyt idea tähän asetelmaan juuri ananaksesta. Jännää, miten inspiraatiot voivat syntyä!

Lahjapajan joulutuotoksia

Olen jo kahtena vuonna kirjoitellut kierrätysmielessä joululahja-asioista. Jutut olivat täällä ja täällä. Ajattelin taas kerran kirjoittaa aiheesta. Ehkäpä joulunjälkeisestä muistelusta tulee tätä menoa suorastaan traditio!

Aikaisemmissa jutuissani kerroin, millaisia paketteja kokosin kierrätysmateriaaleista. Tänä vuonna en syventynyt siihen samalla antaumuksella. Toki edelleen käytin vanhoja nauhoja koristeluun, mutta kääreiksi tuli lähes yksinomaan aivan perusjoulupaperia. Siksi olin todella iloinen tästä tyttäreltä tulleesta paketista, johon hän oli selvästikin syventynyt sydämellään.



Perusruskeassa kääreessä kaikki koristeet nousevat upeasti esille! Kakkupaperi on kaunis kohokohta, se on kuin pala pitsiä paketissa. Itsetehty sydän kangasnauhassa on suloinen ja kulman kultainen enkeli kruunaa kokonaisuuden.

Oma askarteluni rajoittui pikaisiin pakettikortteihin. Sopivasta joulupaperin jämästä leikkasin kuvia irti ja liimasin ne pahvinpalasille. Siinä ei monta minuuttia mennyt, kun persoonalliset pakettikortit olivat valmiina käyttöön.


Lisäksi virkkasin erilaisia sydämiä pakettien koristeeksi. Tällä kertaa myös tärkkäsin ne ja sitaisin niihin valkeaa satiininauhaa, jolloin ne käyvät myöhemmin kuusenkoristeiksi.

Kulutin virkkauksiin enemmänkin aikaa ennen joulua. Muun muassa tällaisia enkeleitä tein kuusenkoristeiksi. Pää on vanhasta puuhelmestä ja rusetti on alusvaatteen koriste.


Muitakin pieniä lahjoja syntyi pajassa. Heijastinkukat ovat kivoja, kun ne on suunniteltu asun mukaiseksi. Tyttärelle ostin lahjaksi villatakin, jonka kaulukseen kiinnitin tämän kukan.



Kätköistäni löytyi myös keskeneräinen virkattu liina vuosien takaa. Malli on hukkunut ajat sitten, joten lopetin työn yksinkertaisimmalla tavalla minkä keksin. Sen jälkeen tärkkäsin liinan kulhon päällä. Somisteeksi keltaista satiininauhaa ja retrovärinen kulho oli valmis!



Joulupukki oli ajattelevainen ja toi tuossa ylinnä olevassa paketissa lahjaksi virkkauskirjan. Ehkäpä sieltä löytyy jotain erityisen kivaa ensi jouluksi!

Hinnoittelua ja siivousta

Mietin usein, miten hinnoitella vanhoja tavaroita. Mitä ne saavat maksaa kirppiksellä? Jonkun mielestä hinnan pitää aina olla 10 sentin ja neljän euron välillä. Siitä hintahaarukasta on hauska tehdä löytöjä!

Kuulin joskus, että Huuto.netissä on korkeammat hinnat kuin kirppiksillä ja sitä pidettiin hyväksyttävänä. Kirppiksillä samoja hintoja ei välttämättä hyväksytä. Se on outoa, sillä monet huutiksen tavarat ovat ihan samanlaista tavaraa. Toki siellä on mukana myös antiikkia ja muuta arvokasta, joita perinteisestikin myydään huutokaupoissa. Iso osa on kuitenkin tavallista käyttötavaraa enkä ymmärrä, miksi huutiksessa on reilumpaa maksaa samasta tavarasta enemmän kuin kirppiksellä.

Jokin aika sitten päädyin itsekin laittamaan joitakin tavaroita huutikseen, sillä tarvitsin lisäkanavan tavaroitteni myymiseksi. Näin olen käytännössä päässyt toteamaan, että huutiksen korkeammat hinnat pitävät paikkansa. Olen laittanut sinne kirppiksellä roikkuneita tavaroita vanhimmasta päästä, ja olen säännöllisesti saanut niistä korkeamman hinnan kuin olen pyytänyt niistä täällä. Kummallista!

Toinen asia, joka jakaa mielipiteitä eri kauppapaikoilla, ovat toimituskulut. Vaikka lähes kaikki verkkokaupat ja jopa tavaroiden lahjoittajatkin laskuttavat toimituskulut, kirppiksellä sitä ei oikein tahdota hyväksyä. Ne aiheuttavat säännöllisesti napinaa ja joskus kaupanteko loppuu siihen, että toimituskuluja ei haluta maksaa. Kun olin tottunut tuollaiseen, niin tuoreena huutiksen asiakkaana hämmästyin, kun siellä toimituskulut ovat täysin itsestään selviä ja usein määritelty tavaran painoon ja kokoon nähden korkeiksi.

Myyn tavaroitani siksi, että yritän vähentää niitä. Hinnoittelulla pyrin saamaan vähän vaivanpalkkaa tästä pikku kierrätystyöstäni. Kirppiksen pitäminen ON nimittäin yllättävän työlästä. Sen tietää se, joka on kokeillut samaa.

-----

Pyrin aina välillä siivoamaan vanhimpia myynti-ilmoituksia pois, ettei blogi kasva liian isoksi. Jotkut tavarat, jotka roikkuvat mielestäni liian kauan myytävänä, poistan joko huutikseen tai joskus tytär haluaa ne. Ja on myönnettävä, että jotkut tavarat olen itse ottanut uudestaan käyttöön. On tämä niin outoa näiden rakkaiden tavaroiden kanssa!

Olen vähän siivoillut blogia. Tapanani on siivousten yhteydessä tehdä kollaasi myydyistä tavaroista lähinnä itselleni muistoksi. Tässä taas muutama kollaasi.

Kirjoja

Peltirasioita

Vaatteita

Nyt olen onnistunut kutistamaan vuoden 2008 postaukset niin vähiin, että siellä ei ole enää muuta myynnissä kuin joitakin LAHJAPAJAn juttuja.

Toivottavasti pääsen vuoden 2009 myynti-ilmoituksissa pian samaan tilanteeseen. Tavarat pois - se on tavoite!

Uusiokäyttöä paketeissa

Aatonaattona jouduin menemään joulupaperiostoksille, sillä paketointia oli odottamassa isokokoinen lahja lapsenlapselle. Katselin hintoja Prismassa: 2,40 euroa/rulla. Hinta tuntui kovalta ja päätin vilkaista Tiimarin valikoimaa. Siellä oli aivan käsittämätön tarjous: viisi paperirullaa kahdella eurolla! Paperit olivat iloisen jouluisia ja juuri sopivia lasten pakettien kääreeksi.

Ajatuksissa vilahti, että tarttumalla tarjoukseen tukisin halpamaiden tuotantoa, mutta säästäväisenä ihmisenä sorruin kuitenkin ostamaan yhden satsin, vaikka en niin paljon tarvinnutkaan. Tyynnyttelin itseäni ajattelemalla, että siinä on paperia moneksi vuodeksi.

Rullaa avatessani yllätyin. Siinä oli etiketti, josta ilmeni, että paperi oli valmistettu Suomen Lempäälässä! Tunsin saaneeni joululahjan, kun pihiydessäni olin huomaamattani suosinut suomalaista avainlippuyritystä. Kyllä joulu on ihmeiden aikaa!



Tuo lapsen iso paketti oli ainoa, jossa käytin pelkästään uusia pakkausmateriaaleja. Muuten yritin mahdollisimman paljon toteuttaa paketoinnissa materiaalien uusiokäyttöä. Niinpä lahjojen kääreinä oli myös joitakin aikaisemmin käytettyjä ja talteen otettuja papereita. Lisäksi keksin käyttää hyväksi vanhoja ylijäämätapetteja ja boordeja.

Seuraavassa on ihanaa vanhaa tapettia, joka tuntui käteen aivan sametilta.




Kummassakin kirjapaketissa on lisäsomisteena jo aiemmin käytettyä nauhaa.

Kahden muun kirjapaketin kääreeksi löysin sopivan palan vanhaa joulupaperia ja lisäksi somistin ne tapettiboordilla, joka oli jäänyt yli keittiötäni kiertävästä boordista.



Toisen boordilla somistetun paketin unohdin kuvata, harmi! Omasta mielestäni se oli tosi kaunis: kääreenä oli kertaalleen käytettyä keltaista paperia kultaisin kuvioin. Siihen tuo kellertävä boordi sopi todella kauniisti. Kokonaisuuden kruunasi kultaiset nauhat.

Pakettikortit askartelin erilaisista varastoon kertyneistä materiaaleista. Vanhat joulupaperit, joissa on selkeät kuvat, ovat hyviä pakettikorttien aineksia.


Kaikissa paketeissa käytin koristeena vanhoja nauhoja, joita olen ottanut talteen niin kauan kuin jaksan muistaa. Nautin siitä, kun jouluhäslingin jälkeen voin istua kaikessa rauhassa availemassa ja kerimässä nauhoja rullalle.


Vanhojen nauhojen käyttämisessä on se etu, että niiden uusiokäytössä ei pihinkään ihmisen tarvitse säästellä, vaan voi huoletta tehdä niin näyttäviä koristeita kuin ikinä keksii!

:)

Vuosi sitten kirjoitin ekopaketoinnista täällä.

Green Fashion Freak'lla on hauskoja ekopaketointivinkkejä täällä.

Kirppiksen pitämisestä

Eilen jäi postaus tekemättä, kun mietin pitäisinkö vähän taukoa tästä välillä. Juttu kun aika pitkälti perustuu fiiliksiin, niin että on kiva laittaa tavaroita myyntiin, jos ne tuntuu kiinnostavan jotakuta. Nyt on kuitenkin mennyt pitkä aika, ettei ketään ole kiinnostanut ja niin on oma intokin hiipunut. Näiden miettimisessä, kuvaamisessa, kuvankäsittelyissä ja tekstien tekemisessä menee kuitenkin oma aikansa, ja sitä on turhauttavaa tehdä jos tuntuu, että se menee hukkaan.

Mietin, että varaisinko kirppispöydän, keräisinkö kimpsut ja kampsut ja veisin ne sinne myyntiin. Sitten aloin laskeskelemaan, että täälläpäin kirppispöydän vuokra on 30 e/viikko tai ylikin, joten tämän hintaisia tavaroita joutuu myymään aika paljon, että saa vuokran maksettua. Eikä jää itselle vielä yhtään vaivanpalkkaa.

Jos haluaisin myydä siellä tavaraa sen verran, että vuokranantajan palkkioksi jäisi 25% myynnistä, mikä tuntuu kohtuulliselta, niin myyntiä pitäisi kertyä vähintään 120 euroa. Siihen hintaan pitää kuljettaa aika paljon tavallista tavaraa pöydälle. Muussa tapauksessa täytyy vain hyväksyä se, että ylläpitää kirppispitäjien bisnestä.

Jossain vaiheessa varmaan siirrän tavarat fyysiselle kirppikselle, mutta seuraan vielä vähän aikaa tilannetta. Joten kaikki ne tavarat, joissa ei ole merkintää MYYTY, ovat edelleen myynnissä täällä!

Olisi tosi kiva myös saada kommentteja, miten tätä hommaa voisi parantaa kaikille kivemmaksi ja kiinnostavammaksi!

Muoti ja kierrätys

Yksi merkki nykyajan yltäkylläisyydestä on se, miten vahvasti muoti määrää. Vaatekaupoissa valikoima vaihtuu noin neljä kertaa vuodessa, muotiliikkeissä jopa 10 kertaa vuodessa. On kuluttajia, joiden mielestä edellisen kauden vaatteita ei voi enää pitää, vaikka mitään oleellisia muutoksia ei muodissa olisi tapahtunut.

Otin kuvan yhdestä aikanaan todella tyylikkäästä ja muodinmukaisesta boutique-jakusta. Sitä voisi muuten pitää ajattomana, mutta sen muhkeat olkatoppaukset paljastavat, että kysymyksessä on mennyt muoti. Uskon, että sen voi pukea ylleen sitten, kun leveät olkapäät tulevat jälleen muotiin. Muoti kun tulee ja menee sykleissä.

Muoti tarkoittaa tuotteiden tarkoituksellista vanhenemista, joka lisää kulutusta. Minun korvissani kalliiden asujen suunnittelijoiden ja tuottajien argumentointi hyvin tehtyjen vaatteiden pitkäikäisyydestä ja ekologisuudesta on kuulostanut ontolta. Todellisuudessa jotain juhla-asua saatetaan käyttää vain kerran. Mitä hyötyä silloin on, että asu on kestävä?

Aika mielenkiintoista oli lukea viikonlopun iltapäivälehdestä Jaakko Selinin tekstiä, jonka mukaan julkkikset lainaavat muotitalojen ylimääräisiä mallikappaleita. Siis niitä, joita ei ole jostain syystä huolittu tuotantoon. Periaatteessa ekologisuus voisi silloin toteutua, mutta herää kysymys, lainaako joku muu julkkis vaatetta enää sen jälkeen, kun yksi on sen tehnyt.

Mieleeni tulee kuningatar Silvian puvut, joita vastikään esiteltiin televisio-ohjelmassa. Puvut olivat uskomattoman kauniita. Ne olivat loistokkaita arvokkaine kankaineen, kultalankoineen, helmineen ja paljetteineen, mutta yhden käyttökerran jälkeen ne täyttävät nyt jonkun museon. Vaikka yleisesti kannatetaan sellaisten tuotteiden ostamista, jotka ovat kestäviä ja josta tekijä on saanut kunnon korvauksen, niin miten ekologisesti perusteltu kallis juhla-asu todellisuudessa on?

Kierrätysajattelu on vähitellen saavuttamassa myös valtakunnan silmäätekevät. Viime itsenäisyyspäivän linnan juhlissa nähtiin jo useampi aito vintageasu ja monta kierrätysmateriaalista valmistettua pukua. On hienoa, että kierrätysaatetta levitetään näin näyttävästi. Mutta miksi minut valtaa kuitenkin lievästi skeptinen olo? Alkaako kierrätys - etenkin vaatteiden ja asusteiden kierrätys - olla jonkinlainen muotisuuntaus sinällään, kun jo varakkainkin väestönosa osallistuu siihen?

Periaatteessa kysymyksessä on tietysti hyvä asia. Mutta trendien ollessa kysymyksessä tulee mukana myös lieveilmiöitä, joihin olisi hyvä olla varautunut. Eniten pelkään, että kierrätystermin käyttö laajenee vähitellen koskemaan jotain sellaista, missä on kierrätysaatetta enää vain sana. Silloin yleistermi ”kuluttaja” voidaan muuttaa termiksi ”kierrättäjä”.

Kierrätystä lahjapaketeissa

Olen aina antanut joululahjoja runsain mitoin. Olen myös kokenut sydämen asiaksi miettiä lahjan sopivuutta lahjansaajalle. Sen vuoksi lahjojen valintaan on kulunut paljon aikaa. Lapseni ovat pienestä pitäen tottuneet saamaan monta pakettia. Vaikka ajatukseni ovat muuttuneet vuosien kuluessa siihen suuntaan, että pienempikin määrä riittäisi, koen vaikeaksi muuttaa tapojani.

Yritin tänä vuonna jarrutella lahjojen hankintaa pitäen mielessä ekologisia näkökohtia. Osittain onnistuinkin ja niinpä kuusen alla oli selvästi enemmän todelliseen tarpeeseen tulevaa käyttötavaraa kuin aikaisemmin. Kirjoja pidän asiallisina ja niitä meni pakettiin jokaiselle. Uutena vetona oli pari kierrätyslahjaa.

Tänä vuonna syvennyin erityisesti lahjojen paketointiin, jolloin pyrin huomioimaan materiaalien kierrättämisen.

Pakettikortit tein vanhoista joulukorteista. Tässä pakettikortissa käytin osia kolmesta kaksiosaisesta kortista: lintukorttia, sinistä korttia, jossa oli usealla kielellä jouluntoivotuksia sekä vihreää korttipohjaa, josta irrotin vanhan kuvan.

Lahjapaperina käytin tällä kertaa yksivärisiä papereita. Somistin paketit tekemällä niihin vanhoista lahjapapereista vyötteet.



Ideoin lisäksi muita koristeita paketteihin. Tässä paketissa on pikkuiselle leikkimistä varten vanhan pipon tupsut ja nauhana äitinsä lapsena letittämä nauhanpätkä.

Virkkasin myös sydämiä pakettien somisteiksi.


Niin kauan kuin muistan, siis lapsesta saakka, minulla on ollut tapana ottaa talteen pakettien nauhat. Nautin siitä, kun sain jouluhössötysten jälkeen kaikessa rauhassa nyplätä nauhoja auki, silitellä ne suoriksi ja keriä ne rullalle. Seuraavana jouluna käytin nauhat uudelleen.

Näin paljon vanhoja nauhoja en yleensä ole pakettiin laittanut yhdellä kertaa. Tällä paketilla oli kuitenkin erityinen tarkoitus: ilahduttaa pikkuista lahjansaajaa, jota toistaiseksi kiinnostaa enemmän kiharaiset nauhat kuin paketin sisältö. :)


Panostamiseni paketointiin huomattiin. Perhe ihaili aidosti paketteja ja huomasin, että monet koristeet pistettiin visusti talteen. Ehkä ne menevät uusiokäyttöön. Itse ainakin otin omista ihanista lahjapaketeistani jälleen erilaista materiaalia talteen ensi vuotta varten :)

Onko sinulla tapana uusiokäyttää pakkausmateriaaleja?

Mistä joulun lahjat?

Ensimmäinen adventti meni ja joulun aika on alkanut. Korvatunturilla kiire saavuttaa huippunsa. Kaupat ovat pullollaan lahjatavaraa, joita on hankittu kasoittain asiakkaiden jouluostoksia varten. Taustalla soivat tutut joululaulut. Viime viikolla ei kaupoissa vielä näkynyt ruuhkia, mutta pikkuhiljaa ne varmaan tulevat. Ihmiset hypistelevät tavaroita, tönivät tungoksessa toisiaan ja hikoilevat talvivaatteissaan kassajonoissa. Monet kokevat ahdistuksen tunteita kaupoissa. Jotkut ovat lopettaneet joululahjojen oston kokonaan, koska joulun räikeä kaupallisuus on vieraannuttanut aidosta joulun tunnelmasta.

Useimmiten lahjoja on kuitenkin mukava antaa ja myös saada. Itse yritän välttää joulun tungosta hankkimalla lahjoja pitkin vuotta. Aloitan seuraavan joulun lahjojen oston jo joulun jälkeisistä aleista ja jatkan hankintojen tekemistä pitkin vuotta, kun jotain mukavaa ja edullista osuu kohdalle. Mutta vaikka kuinka järkeilen, niin jouluhypnoosi pyrkii ottamaan valtaansa ja jossain vaiheessa huomaan olevani ruuhkassa mukana. Koskahan sitä oppii? Toivon mukaan vielä joskus.

Viime vuosina olen hankkinut joitakin lahjoja myös divareista ja vanhan tavaran kaupoista. Se oli aikanaan suuri ajattelutavan muutos ja vaatii tarkkaa harkintaa, kenelle voi antaa lahjaksi käytettyä tavaraa. Keräilijät ovat varmasti kiitollisia harkitusta lahjasta, joka kartuttaa kokoelmaa. Kirpputoreja ja huutokauppoja kiertelevät arvostavat myös vanhaa tavaraa. Olen myös löytänyt blogeja, joissa pyritään täysin irti uuden tavaran ostamisesta. Nämä ovat nuoria, jotka eivät ajattele vain itseään tai lapsiaan, vaan koko maapalloa.

Mieleeni on jäänyt tutkimustulos, jonka mukaan nettikaupoista ostaminen on lisääntynyt ja nyt jo puolet suomalaisista internetin käyttäjistä ostaa lahjoja verkosta. Se on ymmärrettävää varsinkin näin joulun aikaan, sillä netin kautta ostokset voi tehdä täysin omassa rauhassa silloin kun itselle parhaiten sopii.

Tätä päivää, eli joulukuun ensimmäistä, kutsuttiin lapsuudessani pikkujouluksi. Silloin sai avata joulukalenterista ensimmäisen luukun. Nykyisin otan esille vanhan kalenterin, jonka luukut ovat jo vähän repsallaan, mutta joka mielestäni on aina vain yhtä kaunis.



Mukavaa joulunodotusta!

Käden taidoissa korostuu yksilöllisyys

Monet viime aikojen puhutuimmista aiheista kaikkialla liittyy ekologisuuteen, kotiin ja yksilön vastuuseen. Lisäksi monissa blogeissa, joita seurailen, korostetaan yksilöllisyyttä ja aitoutta. Kun näitä ajatuksia kokoaa yhteen, voi huomata, että monella ostospaikkojen kärjessä eivät suinkaan ole paljon mainostetut ostosparatiisit.

Aivan viime aikoina onkin käynyt ilmi, että pienet lähikaupat ovat alkaneet kasvattaa myyntiään. Voi olla, että äänekkäät julkiset kannanotot ostosparatiiseja vastaan ovat vaikuttaneet tähän suuntaan. Toisaalta voi olla, että ihmiset ovat kyllästyneet toisiaan muistuttaviin kauppakeskuksiin, joissa samojen ketjujen liikkeet ovat samoine pintamuotituotteineen vieri vieressä. Ihmiset alkavat saada tarpeekseen liian valmiiksi pureskellusta (lue=laskelmoidusta) liike- ja tuotetarjonnasta.

Usein yksilöllisyyttään korostavat individualistit kiertävät aktiivisesti second hand -shopeissa ja kirpputoreilla, ja hakevat oman tyylinsä mukaisia tuotteita. Jotkut kaivelevat jopa jätelavoja. Heidän silmissään käytetty tavara ei ole vain vanhaa, poisjoutavaa tai jätettä, vaan tuoretta, houkuttelevaa ja aitoa.

Nykyajalle on tyypillistä myös kodin kasvanut merkitys. Oman kodin sisustamiseen, ruoanlaittoon ja puutarhanhoitoon satsataan innostuksella ja intensiteetillä. Jokakodin arjesta on tullut lifestylea.

Samaan ilmiöön liittyy ihmisten halu tehdä jotain käsillään. Käsityön, tai väkerrysten ja näperrysten, kuten monet blogeissaan käden töitään nimittävät, suosio on jatkuvasti kasvanut. Netissä on valtavasti blogeja, joissa esitellään neuleita, ompelutöitä, koru- ja lasitöitä, nukkekoteja sekä paperiaskarteluja. Myös tuunaaminen on suosittua käsityötä. Vanhoja tavaroita kunnostetaan mieleisiksi omin käsin ja näinkin korostetaan yksilöllisyyttä. Olen usein nähnyt todettavan, että käsityö elää renessanssia (muun muassa Janina Andersson toteaa näin blogissaan).

Uskon vahvasti, että tulevaisuuden trendinä on yksilöllisyys, jossa yhdistyy ekologisuus ja käsityö. Mainiona esimerkkinä tästä on kierrätysmateriaaleista vaatteita ja käyttötavaroita valmistava Globe Hope, josta vastikään uutisoitiin Kauppalehdessä otsikolla ”Globe Hopen pää pulpahti pinnalle”. Yhtiön alkutaival on ollut taloudellisesti raskas, mutta toivoa menestyksestä tuo liikevaihdon reipas kasvu viime vuosina. Viime tilikaudella yhtiö sitten viimein pinnisti tuloksensa plussalle. Toivotan onnea ja menestystä edelleen!

Vauhtia tavaroiden vähentämiseen

Tätä on ehkä vaikea uskoa, mutta on ollut välillä työlästä keksiä päivittäin tavaraa myytäväksi. Kysymys ei ole siitä, etteikö myytävää olisi. Ehei, sitä kyllä riittää. Turhaa tavaraa on kerääntynyt paljon.

Amerikkalainen Dave Bruno on päättänyt vähentää henkilökohtaisesti omistamiensa tavaroiden määrän sataan ja elää vuoden sadan tavaran omistajana. Haasteellaan hän haluaa osoittaa, että hyvään elämään ei amerikkalainen mies tarvitse enempää. Hän on kuitenkin helpottanut hanketta muutamilla poikkeuksilla ja esimerkiksi kirjat jäävät hankkeen ulkopuolelle. Myös perheen yhteisessä käytössä olevia tavaroita ei lasketa mukaan.

Ihailen hänen 100 esineen haastettaan ja olen monissa asioissa samaa mieltä, esimerkiksi että tavaroilla pitäisi olla jokin muukin tarkoitus kuin vain omistaminen. Mutta luulen, että miehen on jotenkin helpompi pienentää henkilökohtaisten tavaroiden määrä noin vähäiseksi. En usko, että kykenisin koskaan tekemään luetteloa omista tavaroistani niin kuin Dave on tehnyt. Pelkään, että kamojeni määrä on nelinumeroinen, vaikka niputtaisin jotkut pikkutavarat yhteen.

Myönnän, että minulla on edelleen liikaa tavaraa, vaikka olen vähentänyt sitä tänä vuonna paljon. Olen esimerkiksi kutonut viisi mattoa, joiden kuteet olen itse leikannut vanhoista vaatteista ja muista tekstiileistä. Eilen vein jälleen kassillisen vaatteita UFF:n laatikkoon ja tänään olen kerännyt ison muovikassillisen kierrätykseen kelpaamatonta tavaraa roskikseen. Aina jos kelpaa, annan tavaroita lapsilleni. Olen tehnyt tätä säännöllisen epäsäännöllisesti pitkin vuotta, mutta vielä ei ole näkyvissä kovin selvää muutosta tavaramäärässä. Toisaalta pyrkimyksenä ei ole päästä sataan tavaraan.

Tämä nettikirppikseni on ollut juuri sen näköinen kuin miten olen toiminut: täynnä sattuman satoa. Olen esimerkiksi avannut jonkun komeron ja silmiini on osunut siellä jotain, mitä en ole tarvinnut aikoihin, jolloin päätän että laitan sen kirppikselle. Tavarat ovat siis tulleet myyntiin sattumanvaraisesti ilman mitään suunnittelua.

Olen kuitenkin huomannut, että on helpompi toimia, jos on jonkinlainen suunnitelma, johon voi nojautua. Siksi mieleen tuli erilaisten teemojen käyttäminen. En ehkä vieläkään ala kamalasti etukäteen miettiä, mitä pistän myyntiin, mutta teeman olemassaolo auttaa minua hakemaan oikeasta paikasta.

Uskon, että teemat tekevät tästä asiakkaillekin mielenkiintoisemman paikan käydä vierailulla.
Tervetuloa katsomaan!

Ähkyä garderoobissa

Osuin lukukierroksellani muutamaan blogiin, joissa annetaan julkisia lupauksia keskellä kesää! Perinteisestihän lupauksia annetaan uuden vuoden alkajaisiksi tulevalle vuodelle. Kohtaamissani blogeissa annetaan kesken kaiken elokuussa loppuvuotta koskevia lupauksia!

Kokonaiselle vuodelle tehtyjä lupauksia voi tietysti olla vaikea pitää, koska vuoden kuluessa ne voivat unohtua. Siksi keskellä vuotta annetut lupaukset saattavat jopa toimia ja varsinkin, jos lupaus julkaistaan blogissa ja jos sille tehdään oma logo.

Nimim. Tosikko julisti itsensä ostokieltoon loppuvuodeksi, jolloin ei saa ostaa yhtään tavaraa edes kirpputorilta. ”Rangaistuksen ja katumusharjoitusten lisäksi kannustan itseäni iloitsemaan jo omistamistani kauniista vaatteista, yhdistelemään niitä uusilla tavoilla ja uudistamaan vanhentuneita erilaisilla luovuutta kehittävillä käsityö- ja askartelutekniikoilla.”

Nimim. Mielitty peesaasi Tosikkoa, mutta ei ryhtynyt yhtä askeettiseen malliin, vaan antaa itselleen luvan hankkia käytettyjä vaatteita, kankaita ja lankoja edelleen kirpputorilta. ”Ajatuksena ei suoranaisesti ole ekologinen ajattelu, vaan enemmänkin rahan säästäminen, omien ompelutaitojen ja kekseliäisyyden kehittäminen sekä kangas- ja lankavarastojen pienentäminen.” Mielitty antoi projektille logon ja nimen ”Garderoobi kierrättäen”.

Nimim. Heisi tarrautui haasteeseen: ”Garderoobini lisääntyköön tämän vuoden loppuun asti vain käytetyistä vaatteista ja asusteista! Mukaan hyväksytään rajatapauksina ja harkinnan mukaan myös kierrätysmateriaaleista tehdyt kamppeet, suomalaiset käsityöt sekä suomalaista alkuperää olevat uudet vaatekappaleet.”

Näin poikkeuksellista on siis tapahtunut. Asian mielenkiintoa lisää se, että lupaukset käsittelevät ostamisen ja siten samalla kuluttamisen vähentämistä. Asialla ovat naiset ja kieltäymyksen pääosassa ovat vaatteet. Miehille vaatteiden ostolakko ei olisikaan mikään juttu, näkeehän jo kauppojen vaateosastojen koosta, että naiset ovat suurin asiakasryhmä.

Lupausten takana ei siis ole, ainakaan pelkästään, ekologinen ajattelu. Mikä sitten? Taustalla näyttäisi olevan jotain suurempaa kuin tavallinen morkkis. Sehän on kaikille shoppailijoille tuttua silloin tällöin, mutta tunne menee yleensä aika pikaisesti ohi. Olisiko kysymys tavaraähkystä?

Itse olen alkanut uskoa, että suuri tavaramäärä vie tilaa ajatuksilta ja luovuudelta. Energia ja hyvinvointi kärsivät tavarakaaoksen keskellä. Joskus tuntuu, että ne suorastaan imevät happea! Tunnen myös omakseni näiden lupausten tekijöiden ajatukset siitä, että vanhaa tavaraa pitäisi katsoa uudelleen ja uudella tavalla: yhdistelemään ja uudistamaan kehittämällä kekseliäisyyttä ja ompelutaitoja. Kierrätys ja käsityöt olisi nostettava kunniaan.

Itse yritän vähentää tavarakaaosta muun muassa laittamalla kaikenlaista myyntiin tänne kirppikselle. Samalla huomaan kekseliäisyyteni kasvavan käytettyjen tavaroiden uusiokäyttöä ajatellen.

Tervetuloa ostolakkolaiset ja kierrättäjät kirppikselle!

Hiljaiseloa kirppiksellä

Aika hiljaista on ollut kirppiksellä. Kävijälaskuri rikkoi 200:n rajan tänään, eli kirppistäni ei ole vielä löydetty. Kierrätykseen laitettavaa tavaraa kyllä riittää vielä pitkäksi aikaa, joten toivottavasti kävijöitä tulee lisää!

Joitakin kysymyksiä on tullut blogia päivittäessä mieleen. Mitä ihmiset mieluiten ostaisivat verkkokirppikseltä? Olen ajatellut, että voisin ottaa myös mahdollisia toiveita huomioon. Jos joku vaikkapa kerää jotain tavaraa tai tarvitsee esimerkiksi askarteluun jotain materiaalia, niin siitä voisi laittaa minulle kysymyksen. Voisin sitten katsoa, löytyykö varastostani jotain sopivaa, jonka voisin laittaa kirppispöydälle.

Hinnoittelua olen myös miettinyt, onko se kohdallaan? Postituskulut kylläkin lisäävät tavaroiden hintaa, mutta sille ei voi mitään. Toisaalta jos on mahdollista ostaa yksilöllinen tuote, niin postituskulujen ei luulisi vaikuttavan. Ja toisaalta, maksaisihan myymälään meneminen bussimatkan tai bensarahan verran, mitä ei ehkä aina tule ajatelleeksi. Verkkokaupasta ostaminen on ekologista ja verkkokirppikseltä ostaminen on vieläkin ekologisempaa.

Kannattaa tietenkin muistaa, että jos hankkii useamman tavaran kerralla, niin todennäköisesti säästää myös postituskuluissa.

Koska meille on tullut kesä ja kesäpuuhat vievät aikaa ja huomiota, niin kirppiksen päivitykset ehkä vähän harvenevat. Yritän kuitenkin edelleen laittaa viikottain jotain uutta esille.

Olen kiitollinen kaikista kommenteista, jotka toisivat elämää kirppikselle!

Hyvää kesää kaikille kierrättäjille!

Kierrätystä ilmaiseksi!

Kierrättää voi monin tavoin ilmaiseksi. Törmäsin tänään Hesarissa ensimmäisen kerran kierrätysideaan Freecycle. Ideana on kierrättää kaikkea mahdollista ilmaiseksi. Ensin pitää kuitenkin liittyä paikalliseen Freecycle-ryhmään, minkä jälkeen voi luovutettavista tai vastaanotettavista tavaroista viestittää ryhmän jäsenille. Suomessa näitä ryhmiä on neljä: Helsingissä, Kuopiossa, Rovaniemellä ja Tampereella. Freecycle on lähtöisin jenkeistä ja siellä ilmeisesti aktiivisten ryhmien määrä on ihan toista luokkaa kuin meillä. Sivuilla kerrotaan, että verkostossa on kaikkiaan 4,363 ryhmää, joissa on yhteensä 5 106 157 jäsentä.

Ryhmään liittyminen vaatii kirjautumisen, joten en päässyt tutustumaan kotimaiseen ryhmään paremmin, sillä en halua enää rekisteröityä uuteen paikkaan, kun niitä on jo riittävästi.

Yleisiltä sivuilta selvisi kuitenkin, että Helsingin ryhmässä on 336 aktiivista jäsentä, Tampereella 67, Rovaniemellä 11 ja Kuopiossa myös 11. Noiden lukujen perusteella ilmaiskierrätys ei tätä kanavaa käyttäen vaikuta kovin laajalta.

Toisaalta en tiedä, vaikka nämä ryhmät olisivat sitten tosi aktiivisia. Mutta herää kysymys kuinka kauan 11:llä ihmisellä riittää ilmaista tavaraa keskenään kierrätettäväksi.

Rovaniemen sivu oli näistä kaikkein informatiivisin, joten laitan linkin sinne, jos joku haluaa tutustua ideaan tarkemmin.

Kuopion sivuilta löysin linkin vinyylipörssiin, jossa voi ilmoittaa ilmaiseksi, jos haluaa myydä vanhat vinyylinsä pois. Olen monet kerrat miettinyt, mitä niille pitäisi tehdä. Minulla on niitä jotain reilut parisataa, joista ehkä viittä olen soittanut viimeisen kymmenen vuoden aikana, joten aika tyhjän panttina ne ovat. Sitten kuitenkin tökkii tuo, että vinyylipörssi on geocities-nimisessä paikassa, jolle taidan olla yliallerginen, mikä johtuu siitä, että sieltä tulee jatkuvasti ihan sairaasti mainosroskapostia meiliini.

Kuopion sivuilta löytyi myös linkki Ostorille, jonne voi laittaa ilmaiseksi ja ilman rekisteröitymistä osto-, myynti- ja lahjoittamisilmoituksia. Lisäsin linkin myös tähän sivulle vasemmalle, jos asia kiinnostaa, tai tarvitset jotain tavaraa tai paikan ilmaiselle ilmoitukselle.

Kierrättämisiin!

Miksi verkkokirppis?

Nyt, kun olen harjoitellut bloggerin käyttöä jonkin verran ja saanut muutamia tavaroitakin kirppispöydälle, voisin kertoa myös vähän ajatuksistani.

Miksi perustin verkkokirppiksen?

Kaiken kirppistoiminnan lähtökohtana on kierrättämisen halu ja ympäristön säästäminen: kun kierrättää niin kaatopaikat eivät kuormitu. Käyttökelpoisten tavaroiden roskikseen laittaminen on kamalaa tuhlausta. Lisäksi monesti on todettu, että yhden ihmisen turha tavara on toiselle ihmiselle löytö, joten itselle tulee hyvä mieli, jos voi ilahduttaa jotakuta.

Olen monet kerrat myynyt tavaroita ”oikealla” kirppiksellä. Nyt päätin kokeilla toisenlaista tapaa. Verkkokirppiksen etuna on, että voin hoitaa sitä kotoa käsin ja omaan tahtiini. Jos veisin tavarani kirpputorille, aikaa ja vaivaa kuluisi enemmän: tavaroiden kerääminen yhdellä kertaa viikon myyntiä varten, hintalappujen teko ja kiinnittäminen sekä kuljettaminen paikalle ja viikon päästä sieltä pois. Viikon ajan pöytää on lisäksi käytävä siivoamassa, sillä ihmiset penkovat lyhyessä ajassa pöydän sekaisin.

Onhan verkkokirppiksessäkin työtä: tavaroiden kuvaaminen, blogin päivittäminen, yhteydenpito ja sopiminen asiakkaiden kanssa, tavaroiden pakkaaminen ja postitus. Toisaalta tämä on nykyaikainen tapa tehdä kauppaa ja siksi mielenkiintoista.

Miksi en anna tavaroitani kiertoon ilmaiseksi?

Kaikenlaista hyvää kamaa on jäänyt nurkkiin viemään tilaa, vaikka olen tarpeen mukaan antanut tai suorastaan tyrkyttänyt tavaroita lapsilleni. Vaatteita vien jatkuvasti UFF:n laatikkoon.

Yritän ensin myydä tavaroitani, koska ne ovat kuitenkin ihan hyviä, ja ainakin minun mielestä niillä on jokin arvo. Oma työnikin on jonkun arvoista. Lisäksi epäilen, että ilmaiset tavarat saattaisivat päätyä jonkun toisen ihmisen myyntipöydälle, enkä pidä siitä ajatuksesta. Toisaalta, jos kauppa ei käy, ryhdyn ehkä lopulta johonkin ilmaisjakeluun.

Mutta nyt kokeilen tätä. Toivottavasti joku osuu paikalle!