Postia sinne, postia tänne

Kiitos kaikille kommenteistanne! Tänään pistin aktiivisille kommenttien jättäjille ja muutamalle muullekin kuoren postiin sekalaisine kortteineen.

Oli siinä ihmeen iso työ, kun pläräilee listoja ja selailee kortteja ees-taas, jotta useammalle löytyisi sopivaa. Välillä katkesi ajatus ja ehdin jo unohtaa, mitä joku keräsi ja joidenkin kohteet menivät sekaisin, minkä jälkeen vaihtelin kortteja pinosta toiseen. Varsinainen sähläri täällä siis, joten älkää ihmetelkö, jos tulee jotain muuta kuin mitä luulisitte tulevan (ai niin, ja anteeksi ne kökkökuoret!).

Pinossa oli eniten joulukortteja, eikä oikeastaan montakaan signeerattua korttia, mitä useimmat keräävät, joten siinä mielessä saalis oli vähän laiha. Mutta ajatushan se on tärkein, eikö niin?

Sain ihanaa postia tänään, kun rakas tyttäreni lähetti minulle kuoren. Ihan mainio juttu, kun hän on niin ollut hengessä mukana ja seuraillut harrastukseni kehittymistä, että jo ostaa kirppikseltä kolme vanhaa puutarha-aiheista korttia minulle. Ja pisti vielä postitse tulemaan vaikka asutaan vain muutaman kilometrin päässä toisistamme. :)

Kirjeessään hän toteaa, että puutarhan voi ainakin kuvitella lymyilevän jossain tyttöjen taustalla.

Olisi tosi kiinnostunut tietämään, kuka on taiteilija. Tietäisikö joku teistä, jotka täällä käväisette?

JK. Taiteilija on ilmeisesti Marianne Trygg (kiitos Sanna!)

Korttivarastot kasvavat

Yhtenä päivänä juttelimme niitä-näitä tyttöserkun kanssa, kunnes hän kertoi siivonneensa kaappeja ja laittaneensa valokuvia järjestykseen. Jotain kortteja hän kertoi samalla kasanneensa muovipussiin roskiin vietäväksi. "Et heitä mitään kortteja roskiin!" kiljaisin niin, että serkkuparka säikähti. Siitä hyvästä sain kutsun tulla pläräämään kaikki kortit läpi.

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun pääsiin käsiksi isompaan määrään kortteja yhdellä kertaa ja se olikin mukavaa puuhaa. Laittelin kortteja kahteen pinoon: hyväksytyt ja hylätyt. En nimittäin halunnut kaikkia kortteja vaan ainoastaan ne, jotka sopivat omiin kokoelmiin ja ne, joiden arvelin käyvän kaupaksi vaihtokortteina. Vaikka otin vain ehkä neljäsosan korteista, niitä tuli silti ihan soma pino. Alla näkyy osa korteista, 'omat' korttini olin jo nyppinyt pois ennen kuvan ottoa.

Vähitellen on tullut tunne, että kortteja alkaa olla jo liikaa enkä tykkää suurista määristä ylimääräisiä kortteja. Vaikka joskus ajattelin, että korttikeräily on mukavaa, kun se ei vie paljon tilaa, niin nyt olen alkanut huomata, että olin väärässä. Pidemmän päälle ne vievät kyllä tilaa.

Koska en viitsi/halua/jaksa skannata kaikkia vaihtokortteihin, aion ihan ensimmäiseksi etsiä kasasta jotain tutuille korttirinkiläisille; sen verran kuin löytyy sopivia kortteja heidän kokoelmiinsa. Siis heille, jotka käyvät täällä kommentoimassa. Ja varsinkin heille, jotka jättävät tähän nyt kommentin. :)

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Korttien hankinnan kanavia

Keräilijöillä on erilaisia tapoja hankkia keräilykohteitaan ja varmasti vaikka kuinka paljon erilaisia kanavia. Joskus olisi kiva kuulla, miten korttikeräilijät tekevät hankintoja kokoelmaansa. Aika uutena harrastajana olen kulkenut tuntosarvet herkkinä keräämässä tietoa ja kokemuksia tässä uudessa maailmassa.

Olen löytänyt vakiokirppikset, jotka käyn aika ajoin katsastamassa. Ostan myös jonkin verran systeemi.netistä (halvempaa) ja huuto.netistä (kalliimpaa) etenkin silloin, jos joku kohteisiini sopiva ehdoton ihanuus osuu kohdalle.

Sitten on ollut tämä korttien vaihtorinki, josta kirjoitin viime postauksessa, ja josta käytiin hyvää keskustelua kommenttien puolella. Rinkiläisiltä on joskus tipahtanut yllättävä korttikuori, josta on yleensä ainakin jokunen sopiva kortti löytynyt kokoelmaa täydentämään.

Aivan uusi maailma avautui siinä vaiheessa, kun skannasin kaikenlaisia ylimääräisiä kortteja picasan verkkoalbumiin vaihtokorteiksi. Ei kulunut kauaakaan, kun ensimmäiset tiedustelut ulkomailta tuli tyyliin "Can we swap?". Eri maiden korttikeräilijät nimittäin seuraavat picasan kuvagallerioita sillä mielellä, että sieltä löytyisi vaihtokavereita ja -mahdollisuuksia. Etenkin venäläiset näyttäisivät olevan aktiivisia siinä. Ensimmäisten kyselyjen jälkeen muutinkin kaikkien korttikansioitteni nimet englanninkielisiksi, sillä onhan se mukavampaa, että kansainväliset vierailijat ymmärtävät aatoksiani. Ja kaikki suomalaiset vierailijathan toki ymmärtävät englantia, joten sekään ei haitannut muutoksen tekemistä.

Tällä viikolla sain sitten mainion kirjeen Venäjän kaukoidästä. Kuoressa oli kortteja, jotka olin valinnut lähettäjän galleriasta.

Aika erikoista muuten, että tuossa on yksi Rudolf Koivunkin kortti. Enpä olisi osannut aavistaa, että saan kokoelmaani kotimaisen kortin tuhansien kilometrien takaa!

Lähetin hänelle saman verran kortteja, jotka hän oli valinnut minun galleriastani. Sinne asti posti ei ole kuitenkaan vielä ehtinyt...

Eräs bulgarialainen nuori nainen puolestaan otti yhteyttä, kun näki kansioistani, että kerään lapsenlapselleni junakuvia. Hän viestitti, että hänellä olisi kiva junakuva, jonka voisi lähettää minulle. Olemme sen jälkeen olleet säännöllisesti yhteydessä keskustellen niitä näitä - aivan kuten ennen muinoin kirjeenvaihtokavereiden kanssa. Tietysti olemme myös vaihdelleet kortteja.

Tässä vaiheessa voin sanoa, että keräilyn laajeneminen ulkomaille on melkein parasta tässä keräilyharrastuksessa. Ensinnäkin on mukavaa tutustua muihin kulttuureihin ja samalla tulee hiottua jo ruostunutta englanninkieltä. Toiseksi, pidän siitä rehdistä vaihtamismentaliteetista, mikä vallitsee: "valitse kymmenen korttia minulta ja minä valitsen kymmenen korttia sinulta". Kumpikin saa juuri sitä, mitä haluaa eikä tule turhia pettymyksiä - paitsi siinä tapauksessa, että postinkulku pettää ja lähetys katoaa kokonaan. Sellainenkin tapaus on jo ehtinyt sattua melko pienen ajan kuluessa. Mutta siihen on kai vain sopeuduttava. Ainakin tuntuu, että nuo vaihtokaverit ottavat menetykset aika tyynesti. Tai ehkä he ovat vain kovin hyvätapaisia...

Olisi mukava kuulla, millaisia kanavia te korttikeräilijät käytätte, kun täydennätte kokoelmaanne.