Pidän maalaustaiteesta ja joskus jos kohdalle osuu taulu, joka ”kolahtaa” ja hinta on sopiva, olen saattanut ostaa sen. Nyt taulu kolahti netissä nähdystä kuvasta. Katsoin taulua, ihastelin värejä, pohdin asetelman kokonaisuutta. Se herätti hymyn ja kuva jäi mieleen kaihertamaan.
Vähän myöhemmin taiteilija huomasi kirppikselläni kannun, joka sytytti kipinän. Hän alkoi mielessään asetella kannua uuteen maalaukseen. Se antoi sysäyksen toimintaan.
Hänellä on kuulemma tauluja joka kaapissa ja kaapin takanakin, ja yksi niistä oli tuo mielessäni pyörivä taulu. Ilmeni, että kummallakin oli tarve luopua joistakin ylimääräisistä tavaroista. Siitä ideoimme vaihtokaupan. Hän saisi vapaasti valita kirppikseltä kirjoja ja innostavia esineitä ja minä puolestani saisin sen tietyn maalauksen ilman kehyksiä. Kierrätystä tämäkin!
Teimme vaihtokaupan ja minä sain taulun. Puolisolta sain joululahjaksi kehykset, joka kruunaa sen.
Pidän tuosta menneiden aikojen rauhallisesta tunnelmasta, joka taulusta huokuu. Kirja näyttää vanhalta ja paljon selatulta. Piippu on aseteltu paikalleen pitämään sivuja auki. Öljykannu on jäänyt siihen, mihin käsi sen jätti. On kuin esineiden omistaja olisi piipahtamassa jossain. Viinirypäleet ovat odottamassa napostelijaa.
Mutta entä ananas? Miksi ihmeessä pöydällä on ananas? Tässä kohtaa huvittaa. Ananas oli minulle juuri se yksityiskohta, joka sai ihastumaan tauluun, sillä kaiken ei pidä olla niin selvää. Aina kun katson kuvaa mietin, mitä ihmettä tuo ananas siinä tekee.
Mikä hauskinta, Pirkko kertoi myöhemmin, että hänelle oli syntynyt idea tähän asetelmaan juuri ananaksesta. Jännää, miten inspiraatiot voivat syntyä!