Olen viime aikoina tehnyt sukelluksia menneisyyteen. Muutama päivä sitten löysin jotain konkreettista sinne kuuluvaa: päiväkirjan lapsuus- ja nuoruusvuosilta sekä julisteen.
Muistan, että ihan omin käsin irrotin puhelinpylvääseen niitatun julisteen ja vein pois. Se on kulkenut mukanani tänne asti - Creatures ja Kirka!
Oliko tietty puhelinpylväs varattu jollekin tietylle esiintymispaikalle, kun julisteessa on vain päiväys (huom. tämä päivä!) eikä paikkaa ollenkaan?
Kirka istuu tuolissa raitahousuissaan. Hänet tunnistaa heti. Jonkin ajan päästä kuvaa katsottuani tajusin, että hänen vieressään on Remu, jonka kuontalo on kovasti eri näköinen kuin myöhemmin.
Wikipediassa kerrotaan, että Creatures-yhtyeen tunnetuin kokoonpano aloitti vuonna 1966, kun Remu oli soittamassa rumpuja. Kokoonpanot vaihtuivat vuoteen 1968 asti, mutta Remu ja Kirka olivat mukana koko ajan. Kun en tunnista kolmea muuta, en osaa sanoa, miltä vuodelta juliste on. Jos joku tunnistaa heidät, olisin kiitollinen tiedosta. Saisin silloin selville, milloin olen julisteen vohkinut.
Kaunista kesäkuuta kaikille!
Keräilyä ja aitoa tarpeetonta tavaraa - jo yli 10 vuotta... Ehkä yritän vielä joskus laittaa tänne jotain kaupattavaa. Ehkä myös kertoilen keräilyistäni ja nostalgisoin muutenkin. Enimmäkseen tämä sivusto on kuitenkin jo tekstivarastona. Voit toki laittaa viestiä kommenttilootaan tai sähköpostiini, jos jokin juttu kiinnostaa sinua. Ehkä jopa vastaan jotain!
maanantaina, kesäkuuta 17, 2013
Kesäkuussa: The Creatures!
Tunnisteet:
Aiheena: muistoja,
Aiheena: tähdet
tiistaina, huhtikuuta 30, 2013
Hywää Wappua!
Tuulee kylmästi luihin ja ytimiin asti, mutta on kevään juhlan aika. Ehkä tämä kaunis vanha suklaamainos vähän lämmittää.
Wappuiloa kaikille!
lauantaina, maaliskuuta 30, 2013
Missä on Rudolf Koivun pääsiäinen?
Suunnittelin laittavani tänne pääsiäistervehdyksen, jossa olisi kuva Rudolf Koivun kortista. Pian kuitenkin pohdin, olenko milloinkaan nähnyt hänen kuvittamaansa pääsiäiskorttia. Koska Koivu on yksi keräilyaiheeni, kävin korttikokoelmani läpi. Löysin vain yhden kortin, jota voisi ajatella pääsiäistervehdykseksi.
Koivun kuvittamia joulukortteja on vaikka kuinka paljon. Myös satukuvituksia, talvi- ja kesäaiheita sekä monenlaisia lapsiaiheitakin löytyy, mutta pääsiäiskortit ovat tietymättömissä. Mistä moinen johtuu?
Rudolf Koivu oli taidemaalari, joka nousi kuuluisuuteen kuvittajana. Hän kuvitti muun muassa lastenlehtiä, ja Anni Swanin toimittama Sirkka-lehti oli merkittävimpiä Koivun satujen ja piirrosten julkaisijoita. Valistuksen Joulupukki-lehdessä Koivu sivuutti Martta Wendelinin pääkuvittajana. Hän piirsi useisiin muihinkin joululehtiin ja maalasi lisäksi sadoittain joulukortteja. Ilmeisesti suuren joulukuvituksen määrän vuoksi nykyisinkin on helppo löytää Rudolf Koivun kuvittamia joulukortteja.
Kun lapseni olivat pieniä, ostin kirjat Rudolf Koivun SATUJA JA TARINOITA, RUNOKIRJA sekä JOULUKIRJA. Kaikista kirjoista löytyy postikorteista tuttuja kuvia.
Satuja ja tarinoita –kirjan kannen kuva on H. C. Andersenin sadusta Lumikuningatar. Kuva on mielestäni yksi Koivun hienoimpia.
Mutta onko olemassa pääsiäissatuja? Jos olisi, löytyisi varmasti myös Koivun pääsiäiskuvituksia. Runokirjasta löysin lopulta kuvan, joka mielestäni sopii pääsiäisen aikaan, vaikka siinä onkin aapiskukko.
Tämän myötä toivotan kaikille aurinkoista pääsiäistä!
-----
Kukko: Hyvää huomenta, punahilkka!
Miltäs se maistuu kahvitilkka?
Kana: Ah, se on aivan liian kuumaa,
kieltäni polttaa, päätäni huumaa.
Kukko: Kahvi on hyvää – mitä mä kuulen?
Huonolla tuulella, rouvani, luulen.
Kana: Eipäs se olisi kumma lainkaan,
voi mitä unissa nähdä sainkaan!
Kukko: Kerro se mulle, kullanmuru,
kertoen aina haihtuu suru.
Kana: Mull’ oli piilossa pesä uusi,
munia siinä jo viisi, kuusi.
Lapset sen löysivät, ai, ai, ai!
Rintani haikean haavan sai.
Kukko: Rauhoitu, rauhoitu, armas Lotta,
eihän se ollut edes totta.
Immi Hellén
Koivun kuvittamia joulukortteja on vaikka kuinka paljon. Myös satukuvituksia, talvi- ja kesäaiheita sekä monenlaisia lapsiaiheitakin löytyy, mutta pääsiäiskortit ovat tietymättömissä. Mistä moinen johtuu?
Rudolf Koivu oli taidemaalari, joka nousi kuuluisuuteen kuvittajana. Hän kuvitti muun muassa lastenlehtiä, ja Anni Swanin toimittama Sirkka-lehti oli merkittävimpiä Koivun satujen ja piirrosten julkaisijoita. Valistuksen Joulupukki-lehdessä Koivu sivuutti Martta Wendelinin pääkuvittajana. Hän piirsi useisiin muihinkin joululehtiin ja maalasi lisäksi sadoittain joulukortteja. Ilmeisesti suuren joulukuvituksen määrän vuoksi nykyisinkin on helppo löytää Rudolf Koivun kuvittamia joulukortteja.
Kun lapseni olivat pieniä, ostin kirjat Rudolf Koivun SATUJA JA TARINOITA, RUNOKIRJA sekä JOULUKIRJA. Kaikista kirjoista löytyy postikorteista tuttuja kuvia.
Satuja ja tarinoita –kirjan kannen kuva on H. C. Andersenin sadusta Lumikuningatar. Kuva on mielestäni yksi Koivun hienoimpia.
Mutta onko olemassa pääsiäissatuja? Jos olisi, löytyisi varmasti myös Koivun pääsiäiskuvituksia. Runokirjasta löysin lopulta kuvan, joka mielestäni sopii pääsiäisen aikaan, vaikka siinä onkin aapiskukko.
Tämän myötä toivotan kaikille aurinkoista pääsiäistä!
-----
Aamukahvin ääressä
Kukko: Hyvää huomenta, punahilkka!
Miltäs se maistuu kahvitilkka?
Kana: Ah, se on aivan liian kuumaa,
kieltäni polttaa, päätäni huumaa.
Kukko: Kahvi on hyvää – mitä mä kuulen?
Huonolla tuulella, rouvani, luulen.
Kana: Eipäs se olisi kumma lainkaan,
voi mitä unissa nähdä sainkaan!
Kukko: Kerro se mulle, kullanmuru,
kertoen aina haihtuu suru.
Kana: Mull’ oli piilossa pesä uusi,
munia siinä jo viisi, kuusi.
Lapset sen löysivät, ai, ai, ai!
Rintani haikean haavan sai.
Kukko: Rauhoitu, rauhoitu, armas Lotta,
eihän se ollut edes totta.
Immi Hellén
Tunnisteet:
Aiheena: postikortit,
Aiheena: Rudolf Koivu
lauantaina, maaliskuuta 23, 2013
Muoti+Kauneus -lehti innosti käsitöihin
1970-luvun loppupuolella aloin tilata Muoti+Kauneus -lehteä ja olen säästellyt niitä kuin kalleimpia aarteita. On vaikea sanoa, miksi ne ovat mielessäni olleet niin arvokkaita, että olen pitänyt niitä tilaa viemässä.
Erottelin 70-luvun lehdet 80-luvun lehdistä ja lähdin niiden mukana nostalgiaretkelle.
Muistoja palautui mieleen ja lopulta tajusin, miksi tilasin sitä monet vuodet. Se oli mainio yhdistelmä käsityöohjeita ja kauneusvinkkejä. Näissä 70-luvun lehdissä painopiste oli käsitöissä: neuleissa, virkkauksissa ja ompeluohjeissa. Ne täyttivät ehkä kaksi kolmasosaa lehdestä. Keskiaukeamalla on kaava-arkki, jotka omissa lehdissäni ovat koskemattomina tallella, sillä en ole koskaan välittänyt ompelemisesta. Kauneussivut ovat yleensä lehden loppupuolella. Monta lehteä selanneena sanoisin, että vaikutti aika yksitoikkoiselta, kun samat meikkausohjeet ja hiusvinkit toistuivat jokaisessa lehdessä. Muistelen, että lopetin lehden tilauksen joskus 80-luvulla siksi, että painopiste siirtyi yhä enemmän kauneuspuolelle.
1970-luvulla minulla alkoi neulomisen kausi osittain näiden lehtien innoittamana, ja nyt oli hauska löytää tuttuja neuleohjeita lehtien sivuilta. Alla olevan kuvan naisen neule on jonkun neulemallikilpailun osallistujan suunnittelema. Siinä on vanhahtavan seinävaatteen ilme ja tuollaisen kudoin itselleni. En muistaakseni käyttänyt sitä koskaan ja se taisi joskus vuosien päästä mennä UFFin laatikkoon.
Sydänneuletakin tein myös, ja suorastaan rakastin sitä! Se oli ruskea ja sydämet olivat keltaisia ja kermanvaaleita. Taisin käyttää neuleen loppuun.
Naisen yllä olevan liivin neuloin tummanharmaalla langalla. Väri ei ollut minulle sopiva, joten annoin neuleen yhdelle sen aikaiselle ystävälleni. Mitähän hänelle kuuluu nykyisin?
Innostuin seuraavan neuleen kuvioneuleesta ja halusin kokeilla, osaisinko tehdä sitä. No osasin! Kauluksesta tein kuitenkin ihan tavallisen, kun en ole koskaan tykännyt pooloista.
Tämä löytyi vielä vaatehuoneen perukoilta. Se on turhan paksu ja on sen vuoksi jäänyt käyttämättä. Ehkä en myöskään pitänyt värien liian suuresta kontrastista.
Kamera ei tosin osannut kuvat värejä oikein... Pusero on tummanruskea, mutta ei näin tumma, ja kypsän viljan keltainen.
1980-luvulla olen palannut selailemaan näitä 70-luvun lehtiä, sillä sieltä löytyi malli, jonka olin tehnyt pojalleni. Se on tuo vasemmanpuoleinen pusero ja pipo. Punaisen värin tilalla oli tosin ruskea. Nuo neuleet taitavat myös olla vielä tallella.
Siihen aikaan neuloin aika paljon, kunnes se jäi ihan totaalisesti. En ole neulonut enää vuosikausiin. Virkkausta sen sijaan harrastan edelleen. Löysin 70-luvun lehdestä jotain tuttua.
Tuollainen verhonpätkä minulla roikkuu edelleen pikkuisella ikkunalla.
Ja sitten - auts! Yhden lehden lopussa mainostettiin seuraavan lehden numeroa ja kas vain - kuvassa on virkattu pöytäliina, jonka tiedän olevan jossain keskeneräisenä. Siellä jossain lienee kyseinen lehtikin.
Miten on, löytyykö sinulta keskeneräisiä käsitöitä? Kuinka pitkän ajan takaa?
Erottelin 70-luvun lehdet 80-luvun lehdistä ja lähdin niiden mukana nostalgiaretkelle.
Muistoja palautui mieleen ja lopulta tajusin, miksi tilasin sitä monet vuodet. Se oli mainio yhdistelmä käsityöohjeita ja kauneusvinkkejä. Näissä 70-luvun lehdissä painopiste oli käsitöissä: neuleissa, virkkauksissa ja ompeluohjeissa. Ne täyttivät ehkä kaksi kolmasosaa lehdestä. Keskiaukeamalla on kaava-arkki, jotka omissa lehdissäni ovat koskemattomina tallella, sillä en ole koskaan välittänyt ompelemisesta. Kauneussivut ovat yleensä lehden loppupuolella. Monta lehteä selanneena sanoisin, että vaikutti aika yksitoikkoiselta, kun samat meikkausohjeet ja hiusvinkit toistuivat jokaisessa lehdessä. Muistelen, että lopetin lehden tilauksen joskus 80-luvulla siksi, että painopiste siirtyi yhä enemmän kauneuspuolelle.
1970-luvulla minulla alkoi neulomisen kausi osittain näiden lehtien innoittamana, ja nyt oli hauska löytää tuttuja neuleohjeita lehtien sivuilta. Alla olevan kuvan naisen neule on jonkun neulemallikilpailun osallistujan suunnittelema. Siinä on vanhahtavan seinävaatteen ilme ja tuollaisen kudoin itselleni. En muistaakseni käyttänyt sitä koskaan ja se taisi joskus vuosien päästä mennä UFFin laatikkoon.
Sydänneuletakin tein myös, ja suorastaan rakastin sitä! Se oli ruskea ja sydämet olivat keltaisia ja kermanvaaleita. Taisin käyttää neuleen loppuun.
Naisen yllä olevan liivin neuloin tummanharmaalla langalla. Väri ei ollut minulle sopiva, joten annoin neuleen yhdelle sen aikaiselle ystävälleni. Mitähän hänelle kuuluu nykyisin?
Innostuin seuraavan neuleen kuvioneuleesta ja halusin kokeilla, osaisinko tehdä sitä. No osasin! Kauluksesta tein kuitenkin ihan tavallisen, kun en ole koskaan tykännyt pooloista.
Tämä löytyi vielä vaatehuoneen perukoilta. Se on turhan paksu ja on sen vuoksi jäänyt käyttämättä. Ehkä en myöskään pitänyt värien liian suuresta kontrastista.
Kamera ei tosin osannut kuvat värejä oikein... Pusero on tummanruskea, mutta ei näin tumma, ja kypsän viljan keltainen.
1980-luvulla olen palannut selailemaan näitä 70-luvun lehtiä, sillä sieltä löytyi malli, jonka olin tehnyt pojalleni. Se on tuo vasemmanpuoleinen pusero ja pipo. Punaisen värin tilalla oli tosin ruskea. Nuo neuleet taitavat myös olla vielä tallella.
Siihen aikaan neuloin aika paljon, kunnes se jäi ihan totaalisesti. En ole neulonut enää vuosikausiin. Virkkausta sen sijaan harrastan edelleen. Löysin 70-luvun lehdestä jotain tuttua.
Tuollainen verhonpätkä minulla roikkuu edelleen pikkuisella ikkunalla.
Ja sitten - auts! Yhden lehden lopussa mainostettiin seuraavan lehden numeroa ja kas vain - kuvassa on virkattu pöytäliina, jonka tiedän olevan jossain keskeneräisenä. Siellä jossain lienee kyseinen lehtikin.
Miten on, löytyykö sinulta keskeneräisiä käsitöitä? Kuinka pitkän ajan takaa?
torstaina, helmikuuta 21, 2013
Historiaa ja muistelmaa
Jos 1700-luvun Ranskan historia ja hovielämä kiinnostaa, niin tässä on mainio historiallinen teos aiheesta. Kirja kertoo Ranskan kuninkaan Ludvig XV:n kuuluisasta rakastajattaresta Madame de Pompadourista
Nuori kaunis kuningas Ludvig, joka oli solminut Ranskan kuninkaan arvon mukaisen avioliiton ja kokenut lukuisia rakkausseikkailuja hovin kaunottarien kanssa, solmi parikymmentä vuotta kestäneen suhteen älykkääseen ja lämminsydämiseen porvaristyttöön, josta hän sitten teki markiisitar de Pompadourin. Yhdessä nämä kaksi loivat Ranskasta Euroopan taide- ja sivistyselämän keskuksen. Heille lankeaa ansio hienostuneesta Ludvig XV:n tyylistä, joka ilmeni niin arkkitehtuurissa kuin maalaus- ja sisustustaiteissa. He johtivat loistavaa, juhlivaa seurapiiriä, jonka parissa harrastettiin myös säkenöivän älykästä keskustelua valistuksen aikaa ennakoivien filosofien johdolla.
Nancy Mitford: Madame de Pompadour, Weilin&Göös 1979, 244 sivua. Kirja itsessään on hyvässä kunnossa, kansipaperi on hieman kulunut. Kirjan hinta on 3,50 euroa.
Toisen tyyppistä historiaa on tässä Elina Karjalaisen muistelmateoksessa Isän tyttö.
Elina Karjalainen oli pieni, kun hänen äitinsä sairastui tuberkuloosiin ja joutui parantolaan. Suhde tuomari-isään muodostui läheiseksi. Isä osasi sepittää juttuja, ja hänen huumorintajunsa elähdytti niin kotiväkeä kuin muitakin viipurilaisia. Isän tyttö -muistelmateoksessa elää koko tunteiden kirjo. Kirjailija on Elinassa idullaan jo varhain. Lapsen mielikuvitus loihtii arkisiin tapahtumiin kiehtovia ja hurjiakin ulottuvuuksia. Hänen tuotantonsa ehkä tunnetuin hahmo on lasten ja aikuistenkin suuri suosikki Uppo-Nalle.
Elina Karjalainen: Isän tyttö, WSOY 1999, 193 sivua. Kirja on uudenveroinen ja sen hinta on 4,00 euroa.
Yhden kirjan toimituskulu on 3,00 euroa.
Nuori kaunis kuningas Ludvig, joka oli solminut Ranskan kuninkaan arvon mukaisen avioliiton ja kokenut lukuisia rakkausseikkailuja hovin kaunottarien kanssa, solmi parikymmentä vuotta kestäneen suhteen älykkääseen ja lämminsydämiseen porvaristyttöön, josta hän sitten teki markiisitar de Pompadourin. Yhdessä nämä kaksi loivat Ranskasta Euroopan taide- ja sivistyselämän keskuksen. Heille lankeaa ansio hienostuneesta Ludvig XV:n tyylistä, joka ilmeni niin arkkitehtuurissa kuin maalaus- ja sisustustaiteissa. He johtivat loistavaa, juhlivaa seurapiiriä, jonka parissa harrastettiin myös säkenöivän älykästä keskustelua valistuksen aikaa ennakoivien filosofien johdolla.
Nancy Mitford: Madame de Pompadour, Weilin&Göös 1979, 244 sivua. Kirja itsessään on hyvässä kunnossa, kansipaperi on hieman kulunut. Kirjan hinta on 3,50 euroa.
Toisen tyyppistä historiaa on tässä Elina Karjalaisen muistelmateoksessa Isän tyttö.
Elina Karjalainen oli pieni, kun hänen äitinsä sairastui tuberkuloosiin ja joutui parantolaan. Suhde tuomari-isään muodostui läheiseksi. Isä osasi sepittää juttuja, ja hänen huumorintajunsa elähdytti niin kotiväkeä kuin muitakin viipurilaisia. Isän tyttö -muistelmateoksessa elää koko tunteiden kirjo. Kirjailija on Elinassa idullaan jo varhain. Lapsen mielikuvitus loihtii arkisiin tapahtumiin kiehtovia ja hurjiakin ulottuvuuksia. Hänen tuotantonsa ehkä tunnetuin hahmo on lasten ja aikuistenkin suuri suosikki Uppo-Nalle.
Elina Karjalainen: Isän tyttö, WSOY 1999, 193 sivua. Kirja on uudenveroinen ja sen hinta on 4,00 euroa.
Yhden kirjan toimituskulu on 3,00 euroa.
sunnuntaina, tammikuuta 27, 2013
Golden Cap lasinaluset / postikortit
Jo nuorena neitona, kun joskus kävin ns. ulkona, otin lasinalusen muistoksi käynnistäni. Kun ikää on kertynyt, on myös lasinalusten määrä kasvanut. En siis varsinaisesti kerää lasinalusia, niitä on vain kerääntynyt.
Nämä Golden Cap pahviläpyskät sopivat sekä lasinalusien että korttien keräilijöille.
Lasinalusissa on sama juttu kuin monessa muussakin asiassa, eli jotkut ovat kivempia kuin toiset. Seuraavassa kuvassa on tusinan verran Golden Cap lasinalusia. Lasinaluset ovat hennosti kuvitettuja ja kuin kevyellä värikynällä maalatut. Sen vuoksi niistä oli huonossa valossa vaikea saada kunnon kuvaa. Kannattaa klikata kuvaa, jos haluat nähdä vähän tarkemmin ja suurempana!
Heti ensimmäisen Golden Cap lasinalusen nähdessäni tykkäsin siitä. En niinkään kuvituksen tai tekstien vuoksi, jotka voisivat olla hauskempiakin, vaan siksi, että ne olivat samalla postikortteja.
Seuraavissa lasinalusissa on samanlainen kuva, mutta toisessa ei ole tekstiä lainkaan. Lieneekö näin tarkoituskin vai onko painovirhepaholainen iskenyt?
Kääntöpuoli on näissä yleensä samanlainen, mutta musteen väri vaihtelee vaalean sinisestä ja sinisestä mustaan.
Yhdessä on kuitenkin erilainen tausta, eli siitä tekstit puuttuvat kokonaan.
Voisin myydä näitä pois, jos kiinnostaa. Perusversiot 0,50e / kpl. Erikoistapaukset katsotaan erikseen.
Nämä Golden Cap pahviläpyskät sopivat sekä lasinalusien että korttien keräilijöille.
Lasinalusissa on sama juttu kuin monessa muussakin asiassa, eli jotkut ovat kivempia kuin toiset. Seuraavassa kuvassa on tusinan verran Golden Cap lasinalusia. Lasinaluset ovat hennosti kuvitettuja ja kuin kevyellä värikynällä maalatut. Sen vuoksi niistä oli huonossa valossa vaikea saada kunnon kuvaa. Kannattaa klikata kuvaa, jos haluat nähdä vähän tarkemmin ja suurempana!
Heti ensimmäisen Golden Cap lasinalusen nähdessäni tykkäsin siitä. En niinkään kuvituksen tai tekstien vuoksi, jotka voisivat olla hauskempiakin, vaan siksi, että ne olivat samalla postikortteja.
Seuraavissa lasinalusissa on samanlainen kuva, mutta toisessa ei ole tekstiä lainkaan. Lieneekö näin tarkoituskin vai onko painovirhepaholainen iskenyt?
Kääntöpuoli on näissä yleensä samanlainen, mutta musteen väri vaihtelee vaalean sinisestä ja sinisestä mustaan.
Yhdessä on kuitenkin erilainen tausta, eli siitä tekstit puuttuvat kokonaan.
Voisin myydä näitä pois, jos kiinnostaa. Perusversiot 0,50e / kpl. Erikoistapaukset katsotaan erikseen.
lauantaina, tammikuuta 12, 2013
Vanhoja SaPoja 1960-luvulta
Tarjolla on vaihtelevan kuntoisia vanhoja SaPo-dekkareita. Kaikki ovat pehmeäkantisia ja kansissa on kirjan iästä johtuvia pehmentymiä. Klikkaa kuvaa, jos haluat nähdä sen tarkemmin.
1. SaPo nro 51: John DICKSON CARR: Kuolema Pettureiden portilla, Werner Söderström Osakeyhtiö 1960, ensimmäinen painos, 253 sivua. Kannet kovasti pehmenneet, mutta hyvin kiinni. Piirretty kannen sisäsivulle ja vähän tahroja sivuilla. Hinta 1,00e.
2. SaPo nro 62: Gerd NYQUIST: Ei kukkia vainajalle, Werner Söderström Osakeyhtiö 1962, ensimmäinen painos, 242 sivua. Kohtuukuntoinen, hinta 2,50e.
3. SaPo nro 66: Andrew GARVE: Polun pää, Werner Söderström Osakeyhtiö 1963, ensimmäinen painos, 224 sivua. Kirjassa on tahroja ja selkämyksessä repeämiä. Tämä kirja ei maksa mitään, vaan sen saa kaupanpäälle toisen kirjan oston yhteydessä, jos haluaa.
4. SaPo nro 84: Margery ALLINGHAM: Kohtalokas kotiopettajatar, Werner Söderström Osakeyhtiö 1968, ensimmäinen painos, 264 sivua. Kohtuukuntoinen, hinta 3,00e.
5. SaPo nro 85: Nicholas BLAKE: Langat sekoavat, Werner Söderström Osakeyhtiö 1968, ensimmäinen painos, 260 sivua. Kohtuullisen hyväkuntoinen, 3,50e.
6. SaPo nro 86: John WAINWRIGHT: Huhtikuun murhat, Werner Söderström Osakeyhtiö 1968, ensimmäinen painos, 228 sivua. Kohtuukuntoinen, 2,50e.
Yhden kirjan toimituskulut ovat 3,00e postin 2. luokassa lähetettynä.
Voit kysellä myös muista SaPoista, jos olet vaikkapa hakemassa jotain tiettyä, meilini on: teehamsteri at gmail.com.
1. SaPo nro 51: John DICKSON CARR: Kuolema Pettureiden portilla, Werner Söderström Osakeyhtiö 1960, ensimmäinen painos, 253 sivua. Kannet kovasti pehmenneet, mutta hyvin kiinni. Piirretty kannen sisäsivulle ja vähän tahroja sivuilla. Hinta 1,00e.
2. SaPo nro 62: Gerd NYQUIST: Ei kukkia vainajalle, Werner Söderström Osakeyhtiö 1962, ensimmäinen painos, 242 sivua. Kohtuukuntoinen, hinta 2,50e.
3. SaPo nro 66: Andrew GARVE: Polun pää, Werner Söderström Osakeyhtiö 1963, ensimmäinen painos, 224 sivua. Kirjassa on tahroja ja selkämyksessä repeämiä. Tämä kirja ei maksa mitään, vaan sen saa kaupanpäälle toisen kirjan oston yhteydessä, jos haluaa.
4. SaPo nro 84: Margery ALLINGHAM: Kohtalokas kotiopettajatar, Werner Söderström Osakeyhtiö 1968, ensimmäinen painos, 264 sivua. Kohtuukuntoinen, hinta 3,00e.
5. SaPo nro 85: Nicholas BLAKE: Langat sekoavat, Werner Söderström Osakeyhtiö 1968, ensimmäinen painos, 260 sivua. Kohtuullisen hyväkuntoinen, 3,50e.
6. SaPo nro 86: John WAINWRIGHT: Huhtikuun murhat, Werner Söderström Osakeyhtiö 1968, ensimmäinen painos, 228 sivua. Kohtuukuntoinen, 2,50e.
Yhden kirjan toimituskulut ovat 3,00e postin 2. luokassa lähetettynä.
Voit kysellä myös muista SaPoista, jos olet vaikkapa hakemassa jotain tiettyä, meilini on: teehamsteri at gmail.com.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)