keskiviikkona, syyskuuta 30, 2009

Sisustamisen tyylit


Meneekö sisustaminen tiukasti trendien mukaan vai onko kaikki sallittua? Käytetäänkö sisustuksessa nostalgisia vai moderneja ratkaisuja? Onko kokonaisuus skandinaavinen vai välimerellinen? Kumpi on parempi: runsaus vai pelkistys? Puu vai metalli? Ajan patina vai uutuuttaan hohtava?

Miten milloinkin, luulisin. Sisustukseen vaikuttavat ainakin muistot, tunteet, temperamentti, elämänvaihe ja arvot. Niinpä jokaisen oma koti on asujansa näköinen.

Muistan varmaan ikuisesti, kun ensimmäiseen omaan kotiini tuli uusi ystävä käymään. Hän katseli hetken ympärilleen ja luonnehti: ”Täällä on ihan sinun näköistä!” Ilahduin lausahduksesta suunnattomasti ja pidin sitä parhaana kohteliaisuutena ikinä. Minuuteni tunsi kai silloin parikymppisenä saavansa osan hänen kotiani kiittelevistä silmäyksistään.



Mutta vaikka olisi varma oman tyylinsä suhteen, on silti rentouttavaa ja hauskaa selailla sisustuslehtiä, tai sukeltaa sisustamisen saloihin aiheesta tehdyn kirjan parissa, eikö vain? Itse olen sisustamisessa kylläkin enemmän lehti-ihmisiä ja niinpä olen myynyt kirppiksellä sisustuskirjani.

perjantaina, syyskuuta 25, 2009

Klassista

Tänään on nettikirppiksellä tarjolla klassiseen tyyliin esitettyä, ihanaa musiikkia! En luovu niistä siksi, että olisin kyllästynyt tai en pitäisi niistä, vaan siksi, että minulla on näitä tuplakappaleet. Lahjaksi saatuja...

- Tomi Metsäketo, Tummaa samettia / MYYTY
- Tomi Metsäketo, Eternamente / MYYTY
- Virtuoso, ensimmäinen albumi
- Helmut Lotti, Pop Classics in Symphony


CD:n hinta on 6,00 euroa / kpl.

tiistaina, syyskuuta 22, 2009

Mystinen esine

Millähän nimellä tätä vestoksellista esinettä voisi kutsua? Se on koristeltua puuta, jossa on kauniisti sorvattu kantokahva ja rimoista tehty kaareva pohja. Se ei ole kori, mutta en oikein osaa kutsua sitä astiaksikaan.


Esinettä voi käyttää pöydällä tarjoiluun, kun vain keksii, mitä siitä tarjoilee. Itse olen pitänyt siinä muun muassa pääsiäismunia.


Tämän mystisen mutta kauniin puuesineen hinta on 5,50 euroa.

torstaina, syyskuuta 17, 2009

Kuvamuisto lapsuuden maisemasta

Kun olin pieni, ei perheessämme ollut kameraa. Siksi niiltä ajoilta ei ole paljon valokuviakaan olemassa. Kun teini-ikäisenä menin töihin, oli kamera hankintalistallani ensimmäisten joukossa, ja sen sitten muutaman kuukauden työssäolon jälkeen ostin.

Kameraani ei tarvinnut pujotella filmiä, vaan filmi oli kasetilla, ja sen asettaminen onnistui tumpeloimmaltakin. Kameran mukana tuli musta-valkofilmi, mutta sen jälkeen hankin aina värifilmin. Kuvat olivat neliönmuotoisia, kokoa 9x9. Niiden laatu ei häikäissyt, vaan oli useimmiten surkea - jopa kokemattoman teinitytönkin mittapuun mukaan. Silti oli hienoa, kun oli kamera, jolla sai ikuistettua jotain mieltä ilahduttavaa talteen.

Kuvien dokumentointi on ollut heikoin lenkkini. Minulla on ystävä, joka nauttii kuvien asettelemisesta albumiin. Hän leikkaa, liimaa ja tekstittää kuvat hauskoiksi ja persoonallisiksi kirjoiksi, joiden parissa hän iloitsee myöhemmin. Minulta tuo taito puuttuu. Iso osa vanhoista kuvistani on laatikossa irrallaan. Uudemmat kuvat ovat niissä kuvapusseissa, missä ne ovat aikanaan tulleet kehityksestä. On minulla muutama albumikin, mutta ehkä 15 vuoteen en ole kiinnittänyt kuviani minnekään. Näin digiaikana voi ehkä arvata, miten on käynyt: en kehitä kuvia lainkaan.

Nyt on mieltäni alkanut askarruttaa, että lapsuudestani on kovin vähän kuvia. Näin vanhemmiten ovat lapsuuden maisemat alkaneet kiinnostaa yhä enemmän. Se johtuu osittain siitä, että ne maisemat ja leikkipaikat, jotka lapsuudessa tunsin kuin omat taskuni, on lähes täysin tuhottu. Nyt siellä hävitetään loputkin maisemasta. Päivittäin kuulee radiosta varoituksia räjäytyksistä, joita tehdään Kehä I:n muutosten vuoksi. Lapsuuteni maisemien pihat ja pienet soratiet jäävät massiivisten asfalttiliittymien alle. Vain talo on jäänyt jäljelle.

Isälläni oli kerran vuonna 1966 lainassa kamera, joka kehitti kuvat saman tien. Hän oli hyvin lapsirakas, joten ei ihme, että hän nappasi kuvan myös silloisen pihapiirin lapsista. Monella on kaulassa sen ajan tavan mukaan kanttinauhassa roikkuva avain.



Vasemmalla näkyy tie, jossa on liikennettä. Kuvaushetkellä henkilöauto ja pakettiauto kohtaavat toisensa ja risteyksessä pilkahtaa myös kuorma-auto, joka on kääntymässä vasemmalle. Tuo tie on nykyinen Kehä I.

Kuvasta, joka valmistui heti kuvaamisen jälkeen, ei jäänyt negatiivia, joten se on ainoa laatuaan. Nykyaikaisilla laitteilla sain uniikin kuvan käden käänteessä digitaaliseen muotoon, jota on helppo monistaa. Kyllä tekniikka on ihmeellistä!

Jos tunnistat kuvasta itsesi tai jonkun lapsista, ja haluaisit kopioida kuvan itsellesi, se on mahdollista. Siinä tapauksessa jätä ilmoitus kuvan kopioimisesta tähän blogiin tai meiliini: teehamsteri at gmail piste com. Voit pyytää minulta kuvan myös suurempana.

keskiviikkona, syyskuuta 09, 2009

Kiehtovaa kertomakirjallisuutta

Tänään on tarjolla kirjoja vähän vanhemmasta varastostani.

Ensimmäisenä Anne Rivers Siddonsin Joutsenten talvi, Book Studio 1999. Kirja on pehmeäkantinen ja siinä on 458 sivua. Sen hinta on 3,00 euroa.


Sara Hyltonin kirjassa Unohtumaton tapaaminen (Tammi, 1995, 375 sivua) pääosassa ovat Lorivalsin hienostokoulun kasvatit Nancy, Maisie, Barbara ja Amelia, jotka "tapasivat toisensa kymmenen vuoden kuluttua koulun päättymisestä. Nyt edessä on uusi luokkakokous, jota he odottavat hyvin ristiriitaisin tuntein".

Sara Hyltonin kirjan hinta on 3,00 euroa.


maanantaina, syyskuuta 07, 2009

Kirjoja kahdella eurolla

Nyt nettikirppiksellä on kirjojen ystäville hyvää lukemista KAHDELLA EUROLLA per kirja!

1. Tommy Tabermannin kirja Julian parveke, Gummerus 2000, kovakantinen, 240 sivua.
Koska se ei ole runokirja, niin sen täytyy olla rakkauskertomus... / MYYTY!



2. Norjalaisen Knut Faldbakkenin Viettelys, WSOY 1986, kovakantinen, 246 sivua.



3. Juliette Mead: Kaupunkirakkautta, SEVEN 2003, pehmeäkantinen, 428 sivua

4. Kristin Hannah: Paluu Kesäsaarelle, LOISTO 2004, pehmeäkantinen, 424 sivua



Kaksi elokuvista tuttua kirjaa:

5. Anita Loos: Herrat pitävät vaaleaverisistä… mutta naivat tummaverisiä, KARISTO 1987, kovakantinen, 283 sivua. Elokuva teki Marilyn Monroesta tähden. / MYYTY

6. Nora Ephron: Sydän karrella, WSOY 1997, kovakantinen, 200 sivua

Kulinaristeille kirja tarjoaa myös erikoisten ruokien ohjeita.




7. Linda Barnesin konvakantinen dekkari Carlotta heittää keikan (Karisto 1993, 286 sivua). Carlotta Carlyle on punatukkainen ja räväkkäotteinen yksityisetsivä, jolla on nirsoileva kissa...