Äidille tv etäyhteyksillä

Haluan kirjoittaa yhden tapahtuman itselleni muistiin, mutta se saattaa kiinnostaa muitakin. Ja mikä onkaan parempi paikka kirjoittaa kirppiksestä kuin kirppis.

Näin jälkeenpäin ajateltuna en voi ymmärtää, mikä minut johdatti ottamaan yhteyttä kirpputoreille. Ehkä päässäni oli silloin joku idea olemassa, mutta enää en saa siitä kiinni. Mutta aloitetaanpa alusta.

Äitini asuu pohjoisessa tällä hetkellä yksin ja varsin avuttomana. Huonosti liikkuvalle ja dementoituneelle ihmiselle televisio on tärkeä. Se helpottaa ajan kulumista ja on myös seurana. Kun televisio torstaina meni rikki, hänen elämästään lähti iso osa päivittäistä, turvallista rutiinia. Uuden television hankintaan hän ei kyennyt, eikä apua ollut saatavana.

Ongelma pyöri etelän tyttären mielessä. Jostain tuli outo idea soittaa yhdelle pohjoisen kirpputorille. Siellä ei kuitenkaan ollut käytettyjä televisioita lainkaan. Tiedustelin, mistä voisin kysellä niitä. Sain toisen kirpparin nimen ja etsin netistä sen yhteystiedot.

Pirteä naisääni vastasi puhelimeen. Selitin ongelmani: soitan etelästä ja yritän täältä käsin ratkaista äitini ongelmaa siellä pohjoisessa. Löytyisikö siltä kirppikseltä toimivaa televisiota? Pirteä ääni sanoi tarkistavansa tilanteen ja soittavansa hetken päästä takaisin. Televisio löytyi! Sanoin, että en ole vielä miettinyt, miten sen saisi äitini asuntoon, mutta yritän keksiä jonkun keinon. Siihen nainen sanoi epäröimättä: ”kyllä miekin voin sen viedä työpäivän jälkeen”.

”Voi hyvänen aika miten ihmeellistä!”, mietin ja sanoinkin. Pyörittelimme asiaa jonkun aikaa ja sovimme maksusta. Totesin naurahtaen, että tiedän, miten voin yrittää järjestää hänelle oven auki television viemistä varten, mutta sen pidemmälle en ole asiaa ajatellut, eli miten sen esimerkiksi saa kytkettyä digiboksiin. ”Ei se mitään, mie otan tuon miehen mukaan, niin hän laittaa sen paikalleen”, vastasi iloinen ääni. ”Olet ihana!”, huudahdin. ”Niin siekin”, vastasi hän nauraen.

Jännitin koko päivän, miten television vienti onnistuu. Eniten askarrutti, pääsevätkö he sisälle. Äitiini en voi luottaa siinä asiassa. Henkilö, jolta pyysin apua ja joka asuu samassa talossa, suhtautui kielteisesti koko ajatukseen käytetystä telkkarista ja sai minut tuntemaan itseni huonoksi ihmiseksi. Lopulta hän nihkeästi silti lupasi avata oven.

Kahdeksan jälkeen illalla tuli iloinen puhelu. ”Nyt on äidilläsi uusi telkkari ja miun mies laittoi sen paikoilleen. Tämä musta telkkari sopii paremmin sisustukseenkin kuin se vanha harmaa! Äitisi tuntui oikein tyytyväiseltä siihen.” Kerroin, miten ihania he ovat ja kiittelin vuolaasti. ”Olette enkeleitä!”

Ajatella, että jotain tällaista voi tapahtua vain sillä, että kertoo ongelmansa puhelimessa ja tavallaan heittää koko vyyhden sattuman helmaan, tapahtui mitä tapahtui! Olin onnekas ja kohtasin vilpitöntä auttamishalua ventovieraalta ihmiseltä. Pääni on täynnä kiitollisuutta ja onnellista hämmennystä. Vieras ihminen jätti sydämeeni jäljen.

--<3 --="--">