Korttien lajittelua

Taidekuvia puutarhoista on vähitellen eri tavoin kulkeutunut luokseni. Alkuun ajattelin, että puutarhakortti on yksinkertaisesti kuva puutarhasta. Kun niitä alkoi kertyä enemmän, tajusin, että kortit kannattaisi lajitella tarkemmin. Jotkut kun vaikuttivat enemmän puutarhakuvilta kuin toiset.

Oli pohdittava, miten lajittelu pitäisi tehdä. Laittaisinko erikseen kotipuutarhat, puistot ja niityt? Entä laittaisinko erikseen ne, joissa kuvan kohteena on talo? Entä kuvat, joissa näkyy aitaa, porttia tai kalusteita? Entä sellainen kortti, jossa kuvan aiheena on ikkuna tai ovi?

Entä ihmiset sitten? Pitäisikö puutarhatyötä tekevät laittaa omaan osastoonsa ja toiseen osastoon leikkivät lapset? Entä ne kortit, joissa ihmiset vain nauttivat ulkoilmasta ja kauniista näkymistä?

Vaikka ryhdyin keräämään aiheita, on jo käynyt ilmi, että kortteja kertyy joiltakin taiteilijoilta enemmän. Niinpä mietin, arkistoisinko Claude Monet’n ja Carl Larssonin taidekuvat omiksi kokonaisuuksikseen. Myös korttitaiteilijoiden puutarhakuvia on tullut jonkin verran ja heistä suosituin on Inge Löök.

Korttien skannaaminen digitaaliseen muotoon ja tallentaminen koneelle helpotti arkistoinnin suunnittelua. Tällä hetkellä korttikansioni on nimetty näin:

Puutarhakortit (täällä on ”puhtaasti” puutarhaa esittävät kuvat)
Aidat, kalusteet, pihapiiri
Lapsia pihapiirissä
Puistot, niityt, metsänreunat
Pöytä katettu ulos
Talvinen piha
Terassilla

Kuten voi huomata, laitoin talvisen pihan erikseen. Syy on se, että vaikka siellä lumen alla olisi piha ja puutarha, se ei näy. Puutarhassa on kuitenkin tärkeää, että sen kauneuden voi aistia silmillään.

Kansiot saattavat muuttua ajan kuluessa ja niitä tulee varmasti lisää. Nyt jo vaikuttaa siltä, että jos kuvan pihassa näkyy polkupyörä, se menee omaan polkupyörä-kansioon ja siitä tulee täysin oma keräilykohde. Näyttää myös siltä, että ikkunoille ja oville tulee jossain vaiheessa oma kansio.

Taiteilijoita en ole vielä lajitellut erikseen, mutta saattaa olla, että sekin päivä vielä koittaa. Tässä vielä malliksi muutama kavereilta saatu kortti nykyisissä kansioissa.

Aidat, kalusteet, pihapiiri (kiitos Pirjo-Liisalle!)


Lapsia pihapiirissä (kiitos Pirkko S.!)


Puistot, niityt, metsänreunat (kiitos Marittalle!)


Pöytä katettu ulos (kiitos Sannalle!)


Tässä viimeisessä kortissa oli Sannan toivotuksena ”Sopisikohan tämä juhlapöytäkorttiesi joukkoon :) ”. Kuvassa näyttäisi olevan kunnon sadonkorjuujuhlat menossa. Tuota korttia katsellessa tulee iloiselle mielelle ja niinhän juhlissa - ja korttikeräilyssä - pitää ollakin!


Kun kaikki kortit eivät ole normaalia korttikokoa, on tullut eteen myös kysymys, miten isommat kortit kannattaisi arkistoida. Onko teillä ”vanhoilla” korttikeräilijöillä siihen vinkkejä?

Heijastinkukkia tilaustyönä

Oli mukava yllätys, kun eräs lukijani oli kiinnittänyt huomiota juttuun, jossa kerroin joulutuotoksistani. Hän kyseli, teenkö heijastinkukkia myös myyntiin. Samantien mietin, että miksei - mutta yhtään kappaletta ei ollut varastossa valmiina myyntiä varten.

Hän toivoi kolmea kukkaa ja pyysin esittämään väritoivomuksen. Sen perusteella otin kuvia muutamasta napista, joista hän sai valita mieleisensä. Tilasin sitten nettikaupasta oikeat rintaneulasoljet niihin - joululahjakukkaan olin laittanut vain hakaneulan.

Tällaisia näistä uniikeista kukista sitten tuli:


Vaikka heijastinnauha on melko kapeaa, se heijastaa yllättävän hyvin.



Vastaanottaja vaikutti tyytyväiseltä. Hän kirjoitti näin: "heijastinkukat tulee eri takkeihin, ovat mukavat koristeet joka vuodenajassa ja pimeällä vielä näynkin autoilijoille, kivaa!"

Kiitos sinulle, Liisa!

Kirjeiden lähettämisen uudistus valkenee vihdoin

Kuinka moni on sisäistänyt Itellan uudistuksen kirjeiden lähettämisessä?

Minä en. En, vaikka kotiin tuli taannoin tiedote uudistuksesta ja luin sen heti. Silloin jäi päällimmäiseksi mieleen, että uuteen siniseen laatikkoon pitää laittaa ne postit, jotka aikaisemmin olen laittanut keltaiseen laatikkoon. Minä kun en ole koskaan lähetellyt 2. luokan postia. Itsekseni mietiskelin, miksi ykkösposti ei voinut pysyä keltaisena ja uudistettu kakkosposti olisi laitettu siniseen.

Väärin mietitty ja huonosti luettu, minkä tajusin vasta tänään. Sillä asiahan on niin, että kumpaakin postiluokkaa on uudistettu.

Olin ajatellut, että uudistus on ihan hyvä niille, jotka käyttävät mieluiten kakkospostia, kun lukumäärärajoitus poistettiin, ja lähetyksiin ei enää tarvitse merkitä kakkosta.

Uudistuksen jälkeen ja tiedotteen huonosti lukeneena olen vienyt muutaman lähetyksen ärrälle, joka on meidän ”lähiposti”. Olen antanut lähetyksen punnittavaksi. ”Tämä tekee euro viisikymmentä.” Kaivoin rahat pussista ja lähetys lähti. En ollut merkinnyt lähetykseen mitään, kuten en ennenkään, eikä ärrämyyjä kysynyt, missä luokassa lähetys menee. Hän ei myöskään laittanut lähetykseen mitään merkintöjä. SIIS: maksoin ykkösluokan postimaksun, kuten ennenkin, ja kuvittelin, että näin kuuluu toimia.

Tänään menin oikein postipostiin ja annoin samantapaisen lähetyksen postitädille. ”Ykkös- vai kakkosluokassa?”, kysyi hän. ”Ykkösessä”, vastasin. ”Se tekee sitten euro ja viisi”, sanoi hän. Kysyin, mikä kakkosluokan hinta olisi ollut miten olisi käynyt, jos olisin laittanut lähetykseen valmiiksi sen pienemmän postimaksun. ”Se olisi mennyt kakkospostissa. Mutta kun haluat tämän menevän ykkösluokassa, laitan tähän tällaisen tarran.” Mitä-häh?

PRIORITY siirtyi tajuntaani vasta tässä vaiheessa uudistusta! Kaikkiin ykköspostissa meneviin pitää laittaa PRIORITY-tarra tai kirjoittaa PRIORITY tai sitten vain rennosti 1.

Jos lähetykseen ei ole merkitty, että haluaa sen menevän ykkösluokassa, se voi mennä kakkosluokassa. Se on nyt oletus. Jos sujauttaa kirjeen vahingossa väärän väriseen laatikkoon, se ei estä perillemenoa (sehän nyt olisikin varsinainen moka!), mutta kulku saattaa hidastua 2. luokan nopeuteen, sanotaan Itellasta. ”Kakkosluokan lähetys on perillä vastaanottajalla pääsääntöisesti kahden yön jälkeen eli arkisin kolmantena työpäivänä.”

Itellaa ei tietenkään harmita se, että huolimattomat ihmiset maksavat ykkösluokan maksun, ja he kuljettavat sitä sitten pari-kolme päivää. Näin minulle on ehkä nyt käynyt. Niinpä kannattaakin miettiä uusiksi koko lähettäminen. Ehkäpä ei aina tarvitsisikaan lähettää kaikkea ykkösluokassa eli yön yli lähetyksenä, vaan voisi useammin käyttää edullisempaa luokkaa.

Lopuksi on kuitenkin pakko ihmetellä, miksi ärräpostissa ei kiinnitetty merkkaamattomiin lähetyksiini mitään huomiota, vaan tyynesti ja kyselemättä rahastettiin ykkösluokan taksat.

Ja täytyy nyt vielä huomauttaa, että joku ystävänpäiväkorttikin saattoi myöhästyä, kun en ollut merkinnyt PRIORITYa, vaikka ykkösluokan merkin laitoinkin.

No, töppäilemällä se vanha varmimmin oppii!

Ystävänpäivän tervehdys!

Hyvää ystävänpäivää kaikille kirppisystävilleni!

Ystävänpäivänä

klikkaa linkistä!

Vaihtariystävänpäiväkortteja!

Korttiringin Kini viestitti jokin aika sitten, että jospa yrittäisimme lähettää ystävänpäiväksi vaihtariystävälle kortin, joka sopisi tämän keräilykohteisiin. Omalta osaltani ryhdyin heti tuumasta toimeen, eli etsiskelemään sopivia kortteja. Onnistuin haalimaan 15 korttia, joten kaikki vaihtarilistalla olevat eivät saaneet korttia. Pari vastaanottajaa vaihtui joulusta, jolloin lähetin saman verran.

Kun itse lähetin todellakin vain sen yhden kortin per henkilö, olen ollut aivan puulla päähän lyöty, kun itse olen saanut vastaanottaa kokonaisia korttinippuja. Monet kiitokset Hannele, Maarit, Maritta, Pirjo-Liisa, Raili, Sari ja Sinikka niistä! Kortit ovat mieluisia ja jokaisesta nipusta löytyi vähintään yksi ihan superihana!
Kiitos ystävänpäiväkortista myös Pauliina, Pirkko, Sanna ja Ulla! On mukavaa olla korttirinkiläinen!
Koska olen viimeksi täällä esitellyt kaupunkinäkymiä, on vaihteeksi laitettava esille muutama puutarhakorttikin.

Ensimmäisenä on Sarilta tänään tullut kortti, jossa on vähän villiintynyt puutarha. Kuvassa on taiteilijan signeeraus Catarina G. ja kortin takana alkuperäisteoksen nimenä mainitaan Katarina Gustafsson.


Pari päivää sitten tuli Pirjo-Liisan nipussa rehevä ja värikäs puutarha, todella ihana kuva! Alkuperäisen maalauksen tekijä on Evy Låås ja teoksen nimi on "Sommarträdgård i Bohuslän".


Aivan ensimmäinen vaihtariystävän kortti tuli Paulta. Kuvassa on näkymä Haikon kuistilta, 1896 ja taiteilijana Albert Edelfelt.

Kortti ilahdutti kovasti, eikä iloani pystynyt pahasti himmentämään edes tuo kortin oikeasta yläreunasta alas tuleva hankauma (näkyy sinertävänä), joka on ilmeisesti postin lajittelukoneen aiheuttamia jälkiä.

Näiden kolmen kortin lisäksi moni muukin kortti on ihastuttanut ja lisää tulee varmasti ajan mittaan tänne esille.

Tämä ystävänpäivän aika on ollut ilahtumisen aikaa, minkä kauniit kortit ovat tuottaneet. Ihminen ei lopultakaan isoja asioita tarvitse, että päivästä tulee hyvä. Nyt on ollut monta hyvää päivää peräkkäin. Kiitokset niistä vaihtarikavereille!

Tauluvaihtokauppa

Pidän maalaustaiteesta ja joskus jos kohdalle osuu taulu, joka ”kolahtaa” ja hinta on sopiva, olen saattanut ostaa sen. Nyt taulu kolahti netissä nähdystä kuvasta. Katsoin taulua, ihastelin värejä, pohdin asetelman kokonaisuutta. Se herätti hymyn ja kuva jäi mieleen kaihertamaan.

Vähän myöhemmin taiteilija huomasi kirppikselläni kannun, joka sytytti kipinän. Hän alkoi mielessään asetella kannua uuteen maalaukseen. Se antoi sysäyksen toimintaan.

Hänellä on kuulemma tauluja joka kaapissa ja kaapin takanakin, ja yksi niistä oli tuo mielessäni pyörivä taulu. Ilmeni, että kummallakin oli tarve luopua joistakin ylimääräisistä tavaroista. Siitä ideoimme vaihtokaupan. Hän saisi vapaasti valita kirppikseltä kirjoja ja innostavia esineitä ja minä puolestani saisin sen tietyn maalauksen ilman kehyksiä. Kierrätystä tämäkin!

Teimme vaihtokaupan ja minä sain taulun. Puolisolta sain joululahjaksi kehykset, joka kruunaa sen.

Pirkko Säippä: Pieni asetelma

Pidän tuosta menneiden aikojen rauhallisesta tunnelmasta, joka taulusta huokuu. Kirja näyttää vanhalta ja paljon selatulta. Piippu on aseteltu paikalleen pitämään sivuja auki. Öljykannu on jäänyt siihen, mihin käsi sen jätti. On kuin esineiden omistaja olisi piipahtamassa jossain. Viinirypäleet ovat odottamassa napostelijaa.

Mutta entä ananas? Miksi ihmeessä pöydällä on ananas? Tässä kohtaa huvittaa. Ananas oli minulle juuri se yksityiskohta, joka sai ihastumaan tauluun, sillä kaiken ei pidä olla niin selvää. Aina kun katson kuvaa mietin, mitä ihmettä tuo ananas siinä tekee.

Mikä hauskinta, Pirkko kertoi myöhemmin, että hänelle oli syntynyt idea tähän asetelmaan juuri ananaksesta. Jännää, miten inspiraatiot voivat syntyä!

Torikuvia

Viime vuoden päätin postikorttiin ja tämän vuoden aloitan korteilla. Näistäkin kuuluu kiitokset korttirinkiläisille. Tällä kertaa Sarille ja Sannalle: Isot tuplakiitokset!

Olen kertonut korttirinkiläisille, että puutarhakuvien lisäksi katselen kovin mielelläni muitakin kuvataidekortteja, muun muassa toreja tai katuja, joissa on ihmisiä. Iloinen yllätys tuli Sarin joululähetyksen mukana, jossa joulukortin lisäksi oli tämä ihastuttava talorivistö torin varrella. Teoksen nimi on Joulu Stein am Rhein'lla, taiteilijana Ursula Stadler-Lanker.


Tänään posti sitten toi iloisen yllätyksen Sannalta. Paketissa oli kymmenkunta korttia, kaikki aivan ihania!

Katukuvia oli mukana kaksi, jotka tyyliltään ja tunnelmaltaan poikkeavat täysin toisistaan. Tämä Kimmo Kaivannon teos Tori (1976), Maailmanpalon kynnyksellä, vappu 1939, on tummasävyinen ja synkkäkin, vaikka siinä on hento keväinen auringonpaiste ilmassa leijailevine ilmapalloineen.

Etsiskelin googlen avulla tietoa teoksesta, mutta laihaksi jäi saalis. Selvisi kuitenkin, että se on nykyisin Tampereen kaupunginvaltuuston istuntosalin aulassa, mutta kuvaa en löytänyt mistään.

Yhdestä esitteestä sitten löysin tiedon, että Kaivanto asui pitkään Tampereen Keskustorin laidalla olevassa Palanderin talossa, jonka isokokoiset ateljeeikkunat tarjosivat näkymän elämää sykkivälle aukiolle. Se vaikutti myös hänen taiteeseensa ja esimerkkinä kerrotaan hänen Tori-teoksensa Kansalaissota-nimisestä osasta. Siitä päättelin, että teoksessa täytyy olla useampi osa ja tämä on yksi niistä.


Toinen ihmisiä vilisevä torikuva on myös kotimainen ja todella valoisa ja lämminhenkinen, tekijänä Sirpa Hammar. Kuva esittää Pietarsaaren Jaakon Päivät -kaupunkifestivaalia. Tapahtuma on saanut nimensä Jacob de la Gardien eli Laiska Jaakon mukaan.


En ole koskaan käynyt Pietarsaaressa, joten olisikin kiva tietää, ovatko kuvassa olevat rakennukset olemassa ja muuta tietoa niistä. Jos joku tietää, niin kommentti olisi kiva!

Hyvää Uutta Vuotta!

Kun korttien maailma on alkanut vähitellen avautua täällä, ajattelin laittaa tänne vielä yhden kortin joka sopii mielestäni juuri tähän ajankohtaan ja näihin lumisiin maisemiin.


Oikein hyvää ja onnellista Uutta Vuotta 2011 kaikille tänne poikkeavalle!

PS. Kiitos Minna Immosen kortista Railille!

Lahjapajan joulutuotoksia

Olen jo kahtena vuonna kirjoitellut kierrätysmielessä joululahja-asioista. Jutut olivat täällä ja täällä. Ajattelin taas kerran kirjoittaa aiheesta. Ehkäpä joulunjälkeisestä muistelusta tulee tätä menoa suorastaan traditio!

Aikaisemmissa jutuissani kerroin, millaisia paketteja kokosin kierrätysmateriaaleista. Tänä vuonna en syventynyt siihen samalla antaumuksella. Toki edelleen käytin vanhoja nauhoja koristeluun, mutta kääreiksi tuli lähes yksinomaan aivan perusjoulupaperia. Siksi olin todella iloinen tästä tyttäreltä tulleesta paketista, johon hän oli selvästikin syventynyt sydämellään.



Perusruskeassa kääreessä kaikki koristeet nousevat upeasti esille! Kakkupaperi on kaunis kohokohta, se on kuin pala pitsiä paketissa. Itsetehty sydän kangasnauhassa on suloinen ja kulman kultainen enkeli kruunaa kokonaisuuden.

Oma askarteluni rajoittui pikaisiin pakettikortteihin. Sopivasta joulupaperin jämästä leikkasin kuvia irti ja liimasin ne pahvinpalasille. Siinä ei monta minuuttia mennyt, kun persoonalliset pakettikortit olivat valmiina käyttöön.


Lisäksi virkkasin erilaisia sydämiä pakettien koristeeksi. Tällä kertaa myös tärkkäsin ne ja sitaisin niihin valkeaa satiininauhaa, jolloin ne käyvät myöhemmin kuusenkoristeiksi.

Kulutin virkkauksiin enemmänkin aikaa ennen joulua. Muun muassa tällaisia enkeleitä tein kuusenkoristeiksi. Pää on vanhasta puuhelmestä ja rusetti on alusvaatteen koriste.


Muitakin pieniä lahjoja syntyi pajassa. Heijastinkukat ovat kivoja, kun ne on suunniteltu asun mukaiseksi. Tyttärelle ostin lahjaksi villatakin, jonka kaulukseen kiinnitin tämän kukan.



Kätköistäni löytyi myös keskeneräinen virkattu liina vuosien takaa. Malli on hukkunut ajat sitten, joten lopetin työn yksinkertaisimmalla tavalla minkä keksin. Sen jälkeen tärkkäsin liinan kulhon päällä. Somisteeksi keltaista satiininauhaa ja retrovärinen kulho oli valmis!



Joulupukki oli ajattelevainen ja toi tuossa ylinnä olevassa paketissa lahjaksi virkkauskirjan. Ehkäpä sieltä löytyy jotain erityisen kivaa ensi jouluksi!

Jouluntoivotus

Pysähdy, niin kuulet enemmän,

ehdit nähdä tähden välkkyvän,

tunnet lämmön jouluisen

valtaavan taas sydämen.

Leppoisaa ja rauhallista joulua kaikille täällä piipahtavalle!

PS. Kiitos Marittalle kauniista Jenny Nyströmin kortista!

Korttiringistä kortteja

Jokin aika sitten Kini kehotti korttirinkiläisiä ilahduttamaan toisiaan postikortilla. Silloin tuumin hänelle, miten hauskaa olisi, jos kaikki korttirinkiläiset lähettäisivät joulun aikaan kullekin keräilijälle jonkun keräilyaiheeseensa liittyvän kortin (ei siis välttämättä joulukorttia). Kini otti puolileikilläni heittämästäni ajatuksesta kopin, ja välitti haasteen kaikille.

Sitten tulikin hätä. Luin nimilistaa ja etsiskelin keräiltäviä kortteja, mutta kaikille en tässä ajassa löytänyt sopivaa. Eikä nekään toistakymmentä korttia jotka lähetin, olleet kaikki joulukortteja. En tiedä kuinka tärkeää se saajien mielestä olisi ollut. Itselleni se ei ole lainkaan tärkeää, kun en ole ollenkaan joulukortti-ihmisiä. Omasta mielestäni tärkeämpää on, että kortti olisi keräilykohde. Tosin nyt olen katsonut joulukorttejakin jotenkin ihan uudella silmällä...

Jos kuitenkin tämä ajatus toistuisi vielä ensi jouluna niin olen jo päättänyt hyvissä ajoin etsiä kortteja myös niille, joille en sellaista tällä kierroksella ehtinyt hankkia.

Sain tänään aivan sykähdyttävän ihanan kortin Piiltä! Kuva on ruotsalaisen taiteilijan, Lennart Heljen "Yöllinen vierailu". Se on niin tarkka talvi-illan kuva pihapiiristä, että kun ensin pikaisesti katsahdin siihen, se näytti valokuvalta. Tässä skannattuna se ei näytä aivan samanlaiselta kuin aidossa kortissa. Illan hämy puuttuu.


Lennart Helje maalaa mielellään talvikuvia ja sen vuoksi monia hänen töitään on tuotettu uudelleen postikortteina sekä Ruotsissa että muissa maissa.

Kävin Piin blogissa vierailulla ja hän kertoi saaneensa uuden kipinän keräilyyn tämän joulukorttien lähetyshaasteen myötä. Täytyy todeta, että hän on todella paneutunut haasteeseen ja luulenpa monen muunkin ilahtuvan häneltä saamastaan kortista kuten minä. Ihanaa syventymistä toisten toiveiden täyttämiseksi. Monet kiitokset, Pii!

Laitan tänne vielä toisenkin kortin, jonka sain muutama päivä sitten. Se on ihastuttava talvikuva taloista ja pihoista. Kuva on Astrid Lindgrenin "Bullerbyn joulu".



Monet kiitokset Maaritille, joka on myös ajatuksella valinnut kortin!

Kynttilärasioita

Adventin aika alkaa ja kynttilöitä sytytellään. Nyt on kynttilöiden kulutus suurimmillaan. Olen kerännyt muutaman kynttilärasian myyntiin, joten ne sopivat hyvin myös lahjaksi.

Ensimmäisessä rasiassa on kaksi kuvioitua sydänkynttilää. Nämä käyvät vaikka hääpäivän juhlistamiseksi pöytään. Kynttilät ovat puisessa rasiassa ja päälle tulee muovikansi. Hinta on 3,00 euroa.


Toisena on mustien kynttilöiden paketti. Tyylikkäät mustat kynttilät on koristeltu kultakuvioin. Paketin hinta on 2,50 euroa.




Tunnelmallista adventin aikaa!

Hinnoittelua ja siivousta

Mietin usein, miten hinnoitella vanhoja tavaroita. Mitä ne saavat maksaa kirppiksellä? Jonkun mielestä hinnan pitää aina olla 10 sentin ja neljän euron välillä. Siitä hintahaarukasta on hauska tehdä löytöjä!

Kuulin joskus, että Huuto.netissä on korkeammat hinnat kuin kirppiksillä ja sitä pidettiin hyväksyttävänä. Kirppiksillä samoja hintoja ei välttämättä hyväksytä. Se on outoa, sillä monet huutiksen tavarat ovat ihan samanlaista tavaraa. Toki siellä on mukana myös antiikkia ja muuta arvokasta, joita perinteisestikin myydään huutokaupoissa. Iso osa on kuitenkin tavallista käyttötavaraa enkä ymmärrä, miksi huutiksessa on reilumpaa maksaa samasta tavarasta enemmän kuin kirppiksellä.

Jokin aika sitten päädyin itsekin laittamaan joitakin tavaroita huutikseen, sillä tarvitsin lisäkanavan tavaroitteni myymiseksi. Näin olen käytännössä päässyt toteamaan, että huutiksen korkeammat hinnat pitävät paikkansa. Olen laittanut sinne kirppiksellä roikkuneita tavaroita vanhimmasta päästä, ja olen säännöllisesti saanut niistä korkeamman hinnan kuin olen pyytänyt niistä täällä. Kummallista!

Toinen asia, joka jakaa mielipiteitä eri kauppapaikoilla, ovat toimituskulut. Vaikka lähes kaikki verkkokaupat ja jopa tavaroiden lahjoittajatkin laskuttavat toimituskulut, kirppiksellä sitä ei oikein tahdota hyväksyä. Ne aiheuttavat säännöllisesti napinaa ja joskus kaupanteko loppuu siihen, että toimituskuluja ei haluta maksaa. Kun olin tottunut tuollaiseen, niin tuoreena huutiksen asiakkaana hämmästyin, kun siellä toimituskulut ovat täysin itsestään selviä ja usein määritelty tavaran painoon ja kokoon nähden korkeiksi.

Myyn tavaroitani siksi, että yritän vähentää niitä. Hinnoittelulla pyrin saamaan vähän vaivanpalkkaa tästä pikku kierrätystyöstäni. Kirppiksen pitäminen ON nimittäin yllättävän työlästä. Sen tietää se, joka on kokeillut samaa.

-----

Pyrin aina välillä siivoamaan vanhimpia myynti-ilmoituksia pois, ettei blogi kasva liian isoksi. Jotkut tavarat, jotka roikkuvat mielestäni liian kauan myytävänä, poistan joko huutikseen tai joskus tytär haluaa ne. Ja on myönnettävä, että jotkut tavarat olen itse ottanut uudestaan käyttöön. On tämä niin outoa näiden rakkaiden tavaroiden kanssa!

Olen vähän siivoillut blogia. Tapanani on siivousten yhteydessä tehdä kollaasi myydyistä tavaroista lähinnä itselleni muistoksi. Tässä taas muutama kollaasi.

Kirjoja

Peltirasioita

Vaatteita

Nyt olen onnistunut kutistamaan vuoden 2008 postaukset niin vähiin, että siellä ei ole enää muuta myynnissä kuin joitakin LAHJAPAJAn juttuja.

Toivottavasti pääsen vuoden 2009 myynti-ilmoituksissa pian samaan tilanteeseen. Tavarat pois - se on tavoite!

Kissamaisia korvakoruja, Aarikka

Kissojen ystäviä on maailma pullollaan ja monet pitävät myös kissaesineistä. Tänään olisi korvakoruissa kissateema.

Ensimmäisenä on Aarikan ihanat, puiset kissakorvikset. Hinta 5,50 euroa. / MYYTY


Seuraavissa korviksissa on kissamaisia kuvioita korvanapissa. Nämäkin ovat ehkä Aarikan, mutta aivan varma en ole. Hinta 3,50 euroa.

Nappikauppaa!

Tein hauskaa hommaa yhtenä iltana, kun tutkiskelin ja pussittelin nappeja väreittäin järjestykseen. Eniten oli tummia nappeja, vähiten värikkäitä. Miksiköhän niin?

Ankkurinappeja löytyi kahta eri kokoa. Koska uskon, että en tarvitse ankkurinappeja, voisin myydä ne. Seitsemän kappaletta isoja (21 mm), hinta 3,50 euroa ja viisi kappaletta pieniä (17 mm), hinta 1,50 euroa.


Varastossa oli myös kasa yksittäisiä metallinappeja, joissa on tuollainen erikoinen kiinnitys, kuten farkuissa. Löysin netistä niille nimenkin: patenttinappi.


Jos joku tarvitsee tällaisia, niin ilmoittele! Laitan tulemaan postikulujen hinnalla.

---

EDIT 27.9.2010: Tällaiset nauhastopparit saa myös postikuluilla!

Ranskalaisia painokuvia

Tarjolla on kaksi ihastuttavaa vintagehenkistä painokuvaa (kartonkia). Kuvien koko on 24 x 32 cm.




Yhden kuvan hinta on 3,50 euroa.

Korttikokoelman alku

Näin syyskauden avajaisiksi haluaisin esitellä muutaman kortin, jotka muodostavat ”korttipuutarhani” siemenen!

Tuossa kesän korvallahan ryhdyin keräilymielessä haeskelemaan puutarha- tai puistoaiheisia taidekortteja, joissa olisi kuva jonkun taiteilijan tekemästä maalauksesta. Syy, miksi valitsin kohteeksi juuri puutarhan taiteilijoiden tekemänä, on se, että ne yhdistävät kaksi kiinnostuksen kohdettani, puutarhan ja taiteen. Korttien kautta lähden tutustumaan taiteilijaan ja lisäksi voin ihailla kauniita puutarhakuvia.

Blogituttavuuteni Hannen kanssa vaihdettiin aluksi muutama kortti ja hän myös yllytti minut liittymään Kinin korttienvaihtorinkiin. Lisäksi olen etsiskellyt kortteja Huutonetista ja kirppiksiltä. Näiden kokemusten perusteella täytyy todeta, että Kini oli oikeassa, kun sanoi, että keräilykohteeni on vaikea. Mutta toisaalta haasteet vain lisäävät mielenkiintoa. En toivo isoja määriä monenlaisia kortteja, vaan yksikin kappale keräilykohteesta on arvokas!

Esittelen tässä nyt ensimmäisistä korteistani kolme ihastuttavaa yksilöä. Kiitokset heti alkuun Hannelle ja Pirjo-Liisalle!

Hannelta tulleissa korteissa oli tämä Helen Allingham’n vesivärimaalaus:



Helen Allingham (1848-1926) oli englantilainen vesivärimaalari ja viktoriaanisen ajan kuvaaja. Hän oli kuuluisa erityisesti Surrey’n ja Sussex’n pittoreskien maalaistalojen ja mökkien kuvaajana. Hänen kotisivuillaan http://www.helenallingham.com/ on laaja galleria hänen maalauksistaan, jotka melkein kaikki sopisivat kortteina kokoelmaani!

Seuraavana on Huutonetista löytämäni John Atkinson Grimshaw’n The Rector’s Garden, Queen of the Lilies:


John Atkinson Grimshaw (1836-1893) oli englantilainen taidemaalari, joka oli erityisen kuuluisa kaupunki- ja maisemakuvistaan. Tämä maalaus on vuodelta 1877, ja liljojen on ajateltu olleen Grimshaw’n lempikukkia. Hänen tuotannossaan on myös fantasia-aiheita. Hänen huikean upeita maalauksiaan voi käydä katsomassa kotisivuillaan http://www.johnatkinsongrimshaw.org/

Korttiringistä sain postia Pirjo-Liisalta ja hänen korteistaan ihastuin erityisesti tähän unen- ja fantasianomaiseen kuvaan Doyles Garden’sta, jonka alkuperäisen kuvan on maalannut Mark Shepherd.



Vaikka etsiskelin netistä tietoa melkoisen tovin, en löytänyt taiteilijasta tietoa. Ehkä sitä kuitenkin vielä joskus tulee sinne.

Näin keräilyni on siis alkanut ja voin sanoa, että se tuottaa ihan suunnatonta mielihyvää! Kerron myöhemmin siitä lisää, jos vain onnellisia löytöjä kertyy enemmän.

Jatketaan taas kirppistelyä!

Kirppiksen kesätauko on venynyt ja aikaa viime postauksesta on vierähtänyt tovi jos toinenkin. Syynä on tietenkin ollut ihanista ihanin kesä, joka on väkisin vetänyt netin äärestä ulos. Ei tosiaankaan ole tehnyt mieli tonkia tavaroita sisätiloissa.

Vähitellen palaudun normaalitilanteeseen ja alan jälleen laittaa ylimääräisiä tavaroitani myyntiin kirppikselle. Sen verran olen yrittänyt laajentaa asiakaspiiriä, että olen laitellut tavaroita myyntiin myös Huutonettiin. Siellä onkin kauppoja syntynyt jonkin verran myös kesän aikana, toisin kuin täällä kirppiksellä.

Vaikka jatkan myymistä Huutonetissa, aion silti edelleen ylläpitää myös kirppissivujani. Tosin tänne alkaa ehkä hieman useammin ilmestyä juttuja keräilystä ja kierrätyksestä. Niistähän olen aina silloin tällöin kirjoitellut tähänkin asti.

Tervetuloa taas mukaan!

Filmitähtiä - Kathryn Grayson

Vanhat filmitähdet kiehtovat edelleen. Nyt nappasin tutustumista varten tumman kaunottaren nimeltään Kathryn Grayson.


Googlaamalla löytyi runsaasti tietoa, mikä johtuu ainakin osittain siitä, että hän on kuollut tämän vuoden helmikuussa ja useissa amerikkalaisissa lehdissä on julkaistu muistokirjoituksia.

Kathryn Grayson (syntyjään Zelma Kathryn Elisabeth Hedrick) oli syntynyt samana vuonna kuin edellä esittelemäni filmitähti, Sophie Desmarets, ja oli siis kuollessaan 88-vuotias.

Kathryn Grayson varttui perheessä, joka rakasti musiikkia ja jossa kaikki lauloivat. Laulaminen alkoi jo pienenä lapsena ja hän haaveili jo varhain oopperaurasta.

Hän sai filmisopimuksen 15-vuotiaana sen jälkeen, kun MGM:n kykyjenetsijät olivat kuulleet hänen laulavan. Hollywoodin musikaalien kulta-aikaan 1940- ja 50-luvulla hän teki useita elokuvarooleja, muun muassa Gene Kellyn ja Frank Sinatran kanssa elokuvan Laulaen maihin (Anchors Aweigh, 1945).

Kathryn Grayson lopetti filmiuransa vuonna 1956 elokuvaan "The Vagabond King", jonka tekemisestä hän ei kertomansa mukaan pitänyt (käsittääkseni lähinnä Mario Lanzan vuoksi). ”Niinpä kutsun sitä päiväksi: ei enää elokuvia”, hän kertoi. Esiintyminen jatkui yökerhoissa ja konserteissa ja myös televisiossa, kunnes hän teki oopperadebyyttinsä vuonna 1960 Madame Butterfly’ssa.

Ihastuttavia kuvia ja Kathryn Grayson’n kaunista laulua löytyy YouTubesta esimerkiksi tästä.

Filmitähtiä - Sophie Desmarets

Löysin kahdeksan kartongille painettua kuvaa filmitähdistä. Näissä naisissa on tyyliä ja jotain erityisen loistokasta. Kuvista paistaa glamour.

En tiedä, mistä kuvat ovat minulle tulleet ja miltä aikakaudelta ne ovat. Filmitähdetkin ovat Doris Day’ta lukuun ottamatta minulle tuikituntemattomia.


Lähdin googlesta hakemaan tietoa Sophie Desmarets’sta, jonka kuva on ylhäällä vasemmalla. Selvisi, että hän on ranskalainen näyttelijätär, syntynyt vuonna 1922. Hänen debyyttinsä oli teatterissa vuonna 1941. Muutamaa vuotta myöhemmin hän oli mukana viidennessä elokuvassaan Le Capitan, jolloin hän oli 23-vuotias.

Löysin valokuvan elokuvasta, ja siinä Sophie Desmarets on tyyliltään hyvin paljon samannäköinen kuin keräilykuvassani. Sen perusteella arvelisin, että kuvat ovat 1940-luvulta.

Le Capitan on seikkailuelokuva, mutta suurin osa Sophie Desmarets’n elokuvista olivat komedioita. Keräilykuvasta ei kuitenkaan voi aavistaa, että kysymyksessä on komedienne.


Sen ajan elokuvajulisteet ovat mielestäni eräänlainen taiteenlaji myös.

Le Capitan (1945)

Tierce à coeur (1947)


Kun katselin Sophie Desmarets’n filmien julisteita, heräsi toive saada nähdä näitä elokuvia joskus. Hänen kaikki elokuvansa julisteineen löytyvät täältä.

Sophie Desmarets’n aktiivisin filmiura oli 50-luvulla. Tänään hän on 88-vuotias.