Wappuiloa kaikille!
Keräilyä ja aitoa tarpeetonta tavaraa - jo yli 10 vuotta... Ehkä yritän vielä joskus laittaa tänne jotain kaupattavaa. Ehkä myös kertoilen keräilyistäni ja nostalgisoin muutenkin. Enimmäkseen tämä sivusto on kuitenkin jo tekstivarastona. Voit toki laittaa viestiä kommenttilootaan tai sähköpostiini, jos jokin juttu kiinnostaa sinua. Ehkä jopa vastaan jotain!
tiistaina, huhtikuuta 30, 2013
Hywää Wappua!
Tuulee kylmästi luihin ja ytimiin asti, mutta on kevään juhlan aika. Ehkä tämä kaunis vanha suklaamainos vähän lämmittää.
lauantaina, maaliskuuta 30, 2013
Missä on Rudolf Koivun pääsiäinen?
Suunnittelin laittavani tänne pääsiäistervehdyksen, jossa olisi kuva Rudolf Koivun kortista. Pian kuitenkin pohdin, olenko milloinkaan nähnyt hänen kuvittamaansa pääsiäiskorttia. Koska Koivu on yksi keräilyaiheeni, kävin korttikokoelmani läpi. Löysin vain yhden kortin, jota voisi ajatella pääsiäistervehdykseksi.
Koivun kuvittamia joulukortteja on vaikka kuinka paljon. Myös satukuvituksia, talvi- ja kesäaiheita sekä monenlaisia lapsiaiheitakin löytyy, mutta pääsiäiskortit ovat tietymättömissä. Mistä moinen johtuu?
Rudolf Koivu oli taidemaalari, joka nousi kuuluisuuteen kuvittajana. Hän kuvitti muun muassa lastenlehtiä, ja Anni Swanin toimittama Sirkka-lehti oli merkittävimpiä Koivun satujen ja piirrosten julkaisijoita. Valistuksen Joulupukki-lehdessä Koivu sivuutti Martta Wendelinin pääkuvittajana. Hän piirsi useisiin muihinkin joululehtiin ja maalasi lisäksi sadoittain joulukortteja. Ilmeisesti suuren joulukuvituksen määrän vuoksi nykyisinkin on helppo löytää Rudolf Koivun kuvittamia joulukortteja.
Kun lapseni olivat pieniä, ostin kirjat Rudolf Koivun SATUJA JA TARINOITA, RUNOKIRJA sekä JOULUKIRJA. Kaikista kirjoista löytyy postikorteista tuttuja kuvia.
Satuja ja tarinoita –kirjan kannen kuva on H. C. Andersenin sadusta Lumikuningatar. Kuva on mielestäni yksi Koivun hienoimpia.
Mutta onko olemassa pääsiäissatuja? Jos olisi, löytyisi varmasti myös Koivun pääsiäiskuvituksia. Runokirjasta löysin lopulta kuvan, joka mielestäni sopii pääsiäisen aikaan, vaikka siinä onkin aapiskukko.
Tämän myötä toivotan kaikille aurinkoista pääsiäistä!
-----
Kukko: Hyvää huomenta, punahilkka!
Miltäs se maistuu kahvitilkka?
Kana: Ah, se on aivan liian kuumaa,
kieltäni polttaa, päätäni huumaa.
Kukko: Kahvi on hyvää – mitä mä kuulen?
Huonolla tuulella, rouvani, luulen.
Kana: Eipäs se olisi kumma lainkaan,
voi mitä unissa nähdä sainkaan!
Kukko: Kerro se mulle, kullanmuru,
kertoen aina haihtuu suru.
Kana: Mull’ oli piilossa pesä uusi,
munia siinä jo viisi, kuusi.
Lapset sen löysivät, ai, ai, ai!
Rintani haikean haavan sai.
Kukko: Rauhoitu, rauhoitu, armas Lotta,
eihän se ollut edes totta.
Immi Hellén
Koivun kuvittamia joulukortteja on vaikka kuinka paljon. Myös satukuvituksia, talvi- ja kesäaiheita sekä monenlaisia lapsiaiheitakin löytyy, mutta pääsiäiskortit ovat tietymättömissä. Mistä moinen johtuu?
Rudolf Koivu oli taidemaalari, joka nousi kuuluisuuteen kuvittajana. Hän kuvitti muun muassa lastenlehtiä, ja Anni Swanin toimittama Sirkka-lehti oli merkittävimpiä Koivun satujen ja piirrosten julkaisijoita. Valistuksen Joulupukki-lehdessä Koivu sivuutti Martta Wendelinin pääkuvittajana. Hän piirsi useisiin muihinkin joululehtiin ja maalasi lisäksi sadoittain joulukortteja. Ilmeisesti suuren joulukuvituksen määrän vuoksi nykyisinkin on helppo löytää Rudolf Koivun kuvittamia joulukortteja.
Kun lapseni olivat pieniä, ostin kirjat Rudolf Koivun SATUJA JA TARINOITA, RUNOKIRJA sekä JOULUKIRJA. Kaikista kirjoista löytyy postikorteista tuttuja kuvia.
Satuja ja tarinoita –kirjan kannen kuva on H. C. Andersenin sadusta Lumikuningatar. Kuva on mielestäni yksi Koivun hienoimpia.
Mutta onko olemassa pääsiäissatuja? Jos olisi, löytyisi varmasti myös Koivun pääsiäiskuvituksia. Runokirjasta löysin lopulta kuvan, joka mielestäni sopii pääsiäisen aikaan, vaikka siinä onkin aapiskukko.
Tämän myötä toivotan kaikille aurinkoista pääsiäistä!
-----
Aamukahvin ääressä
Kukko: Hyvää huomenta, punahilkka!
Miltäs se maistuu kahvitilkka?
Kana: Ah, se on aivan liian kuumaa,
kieltäni polttaa, päätäni huumaa.
Kukko: Kahvi on hyvää – mitä mä kuulen?
Huonolla tuulella, rouvani, luulen.
Kana: Eipäs se olisi kumma lainkaan,
voi mitä unissa nähdä sainkaan!
Kukko: Kerro se mulle, kullanmuru,
kertoen aina haihtuu suru.
Kana: Mull’ oli piilossa pesä uusi,
munia siinä jo viisi, kuusi.
Lapset sen löysivät, ai, ai, ai!
Rintani haikean haavan sai.
Kukko: Rauhoitu, rauhoitu, armas Lotta,
eihän se ollut edes totta.
Immi Hellén
lauantaina, maaliskuuta 23, 2013
Muoti+Kauneus -lehti innosti käsitöihin
1970-luvun loppupuolella aloin tilata Muoti+Kauneus -lehteä ja olen säästellyt niitä kuin kalleimpia aarteita. On vaikea sanoa, miksi ne ovat mielessäni olleet niin arvokkaita, että olen pitänyt niitä tilaa viemässä.
Erottelin 70-luvun lehdet 80-luvun lehdistä ja lähdin niiden mukana nostalgiaretkelle.
Muistoja palautui mieleen ja lopulta tajusin, miksi tilasin sitä monet vuodet. Se oli mainio yhdistelmä käsityöohjeita ja kauneusvinkkejä. Näissä 70-luvun lehdissä painopiste oli käsitöissä: neuleissa, virkkauksissa ja ompeluohjeissa. Ne täyttivät ehkä kaksi kolmasosaa lehdestä. Keskiaukeamalla on kaava-arkki, jotka omissa lehdissäni ovat koskemattomina tallella, sillä en ole koskaan välittänyt ompelemisesta. Kauneussivut ovat yleensä lehden loppupuolella. Monta lehteä selanneena sanoisin, että vaikutti aika yksitoikkoiselta, kun samat meikkausohjeet ja hiusvinkit toistuivat jokaisessa lehdessä. Muistelen, että lopetin lehden tilauksen joskus 80-luvulla siksi, että painopiste siirtyi yhä enemmän kauneuspuolelle.
1970-luvulla minulla alkoi neulomisen kausi osittain näiden lehtien innoittamana, ja nyt oli hauska löytää tuttuja neuleohjeita lehtien sivuilta. Alla olevan kuvan naisen neule on jonkun neulemallikilpailun osallistujan suunnittelema. Siinä on vanhahtavan seinävaatteen ilme ja tuollaisen kudoin itselleni. En muistaakseni käyttänyt sitä koskaan ja se taisi joskus vuosien päästä mennä UFFin laatikkoon.
Sydänneuletakin tein myös, ja suorastaan rakastin sitä! Se oli ruskea ja sydämet olivat keltaisia ja kermanvaaleita. Taisin käyttää neuleen loppuun.
Naisen yllä olevan liivin neuloin tummanharmaalla langalla. Väri ei ollut minulle sopiva, joten annoin neuleen yhdelle sen aikaiselle ystävälleni. Mitähän hänelle kuuluu nykyisin?
Innostuin seuraavan neuleen kuvioneuleesta ja halusin kokeilla, osaisinko tehdä sitä. No osasin! Kauluksesta tein kuitenkin ihan tavallisen, kun en ole koskaan tykännyt pooloista.
Tämä löytyi vielä vaatehuoneen perukoilta. Se on turhan paksu ja on sen vuoksi jäänyt käyttämättä. Ehkä en myöskään pitänyt värien liian suuresta kontrastista.
Kamera ei tosin osannut kuvat värejä oikein... Pusero on tummanruskea, mutta ei näin tumma, ja kypsän viljan keltainen.
1980-luvulla olen palannut selailemaan näitä 70-luvun lehtiä, sillä sieltä löytyi malli, jonka olin tehnyt pojalleni. Se on tuo vasemmanpuoleinen pusero ja pipo. Punaisen värin tilalla oli tosin ruskea. Nuo neuleet taitavat myös olla vielä tallella.
Siihen aikaan neuloin aika paljon, kunnes se jäi ihan totaalisesti. En ole neulonut enää vuosikausiin. Virkkausta sen sijaan harrastan edelleen. Löysin 70-luvun lehdestä jotain tuttua.
Tuollainen verhonpätkä minulla roikkuu edelleen pikkuisella ikkunalla.
Ja sitten - auts! Yhden lehden lopussa mainostettiin seuraavan lehden numeroa ja kas vain - kuvassa on virkattu pöytäliina, jonka tiedän olevan jossain keskeneräisenä. Siellä jossain lienee kyseinen lehtikin.
Miten on, löytyykö sinulta keskeneräisiä käsitöitä? Kuinka pitkän ajan takaa?
Erottelin 70-luvun lehdet 80-luvun lehdistä ja lähdin niiden mukana nostalgiaretkelle.
Muistoja palautui mieleen ja lopulta tajusin, miksi tilasin sitä monet vuodet. Se oli mainio yhdistelmä käsityöohjeita ja kauneusvinkkejä. Näissä 70-luvun lehdissä painopiste oli käsitöissä: neuleissa, virkkauksissa ja ompeluohjeissa. Ne täyttivät ehkä kaksi kolmasosaa lehdestä. Keskiaukeamalla on kaava-arkki, jotka omissa lehdissäni ovat koskemattomina tallella, sillä en ole koskaan välittänyt ompelemisesta. Kauneussivut ovat yleensä lehden loppupuolella. Monta lehteä selanneena sanoisin, että vaikutti aika yksitoikkoiselta, kun samat meikkausohjeet ja hiusvinkit toistuivat jokaisessa lehdessä. Muistelen, että lopetin lehden tilauksen joskus 80-luvulla siksi, että painopiste siirtyi yhä enemmän kauneuspuolelle.
1970-luvulla minulla alkoi neulomisen kausi osittain näiden lehtien innoittamana, ja nyt oli hauska löytää tuttuja neuleohjeita lehtien sivuilta. Alla olevan kuvan naisen neule on jonkun neulemallikilpailun osallistujan suunnittelema. Siinä on vanhahtavan seinävaatteen ilme ja tuollaisen kudoin itselleni. En muistaakseni käyttänyt sitä koskaan ja se taisi joskus vuosien päästä mennä UFFin laatikkoon.
Sydänneuletakin tein myös, ja suorastaan rakastin sitä! Se oli ruskea ja sydämet olivat keltaisia ja kermanvaaleita. Taisin käyttää neuleen loppuun.
Naisen yllä olevan liivin neuloin tummanharmaalla langalla. Väri ei ollut minulle sopiva, joten annoin neuleen yhdelle sen aikaiselle ystävälleni. Mitähän hänelle kuuluu nykyisin?
Innostuin seuraavan neuleen kuvioneuleesta ja halusin kokeilla, osaisinko tehdä sitä. No osasin! Kauluksesta tein kuitenkin ihan tavallisen, kun en ole koskaan tykännyt pooloista.
Tämä löytyi vielä vaatehuoneen perukoilta. Se on turhan paksu ja on sen vuoksi jäänyt käyttämättä. Ehkä en myöskään pitänyt värien liian suuresta kontrastista.
Kamera ei tosin osannut kuvat värejä oikein... Pusero on tummanruskea, mutta ei näin tumma, ja kypsän viljan keltainen.
1980-luvulla olen palannut selailemaan näitä 70-luvun lehtiä, sillä sieltä löytyi malli, jonka olin tehnyt pojalleni. Se on tuo vasemmanpuoleinen pusero ja pipo. Punaisen värin tilalla oli tosin ruskea. Nuo neuleet taitavat myös olla vielä tallella.
Siihen aikaan neuloin aika paljon, kunnes se jäi ihan totaalisesti. En ole neulonut enää vuosikausiin. Virkkausta sen sijaan harrastan edelleen. Löysin 70-luvun lehdestä jotain tuttua.
Tuollainen verhonpätkä minulla roikkuu edelleen pikkuisella ikkunalla.
Ja sitten - auts! Yhden lehden lopussa mainostettiin seuraavan lehden numeroa ja kas vain - kuvassa on virkattu pöytäliina, jonka tiedän olevan jossain keskeneräisenä. Siellä jossain lienee kyseinen lehtikin.
Miten on, löytyykö sinulta keskeneräisiä käsitöitä? Kuinka pitkän ajan takaa?
torstaina, helmikuuta 21, 2013
Historiaa ja muistelmaa
Jos 1700-luvun Ranskan historia ja hovielämä kiinnostaa, niin tässä on mainio historiallinen teos aiheesta. Kirja kertoo Ranskan kuninkaan Ludvig XV:n kuuluisasta rakastajattaresta Madame de Pompadourista
Nuori kaunis kuningas Ludvig, joka oli solminut Ranskan kuninkaan arvon mukaisen avioliiton ja kokenut lukuisia rakkausseikkailuja hovin kaunottarien kanssa, solmi parikymmentä vuotta kestäneen suhteen älykkääseen ja lämminsydämiseen porvaristyttöön, josta hän sitten teki markiisitar de Pompadourin. Yhdessä nämä kaksi loivat Ranskasta Euroopan taide- ja sivistyselämän keskuksen. Heille lankeaa ansio hienostuneesta Ludvig XV:n tyylistä, joka ilmeni niin arkkitehtuurissa kuin maalaus- ja sisustustaiteissa. He johtivat loistavaa, juhlivaa seurapiiriä, jonka parissa harrastettiin myös säkenöivän älykästä keskustelua valistuksen aikaa ennakoivien filosofien johdolla.
Nancy Mitford: Madame de Pompadour, Weilin&Göös 1979, 244 sivua. Kirja itsessään on hyvässä kunnossa, kansipaperi on hieman kulunut. Kirjan hinta on 3,50 euroa.
Toisen tyyppistä historiaa on tässä Elina Karjalaisen muistelmateoksessa Isän tyttö.
Elina Karjalainen oli pieni, kun hänen äitinsä sairastui tuberkuloosiin ja joutui parantolaan. Suhde tuomari-isään muodostui läheiseksi. Isä osasi sepittää juttuja, ja hänen huumorintajunsa elähdytti niin kotiväkeä kuin muitakin viipurilaisia. Isän tyttö -muistelmateoksessa elää koko tunteiden kirjo. Kirjailija on Elinassa idullaan jo varhain. Lapsen mielikuvitus loihtii arkisiin tapahtumiin kiehtovia ja hurjiakin ulottuvuuksia. Hänen tuotantonsa ehkä tunnetuin hahmo on lasten ja aikuistenkin suuri suosikki Uppo-Nalle.
Elina Karjalainen: Isän tyttö, WSOY 1999, 193 sivua. Kirja on uudenveroinen ja sen hinta on 4,00 euroa.
Yhden kirjan toimituskulu on 3,00 euroa.
Nuori kaunis kuningas Ludvig, joka oli solminut Ranskan kuninkaan arvon mukaisen avioliiton ja kokenut lukuisia rakkausseikkailuja hovin kaunottarien kanssa, solmi parikymmentä vuotta kestäneen suhteen älykkääseen ja lämminsydämiseen porvaristyttöön, josta hän sitten teki markiisitar de Pompadourin. Yhdessä nämä kaksi loivat Ranskasta Euroopan taide- ja sivistyselämän keskuksen. Heille lankeaa ansio hienostuneesta Ludvig XV:n tyylistä, joka ilmeni niin arkkitehtuurissa kuin maalaus- ja sisustustaiteissa. He johtivat loistavaa, juhlivaa seurapiiriä, jonka parissa harrastettiin myös säkenöivän älykästä keskustelua valistuksen aikaa ennakoivien filosofien johdolla.
Nancy Mitford: Madame de Pompadour, Weilin&Göös 1979, 244 sivua. Kirja itsessään on hyvässä kunnossa, kansipaperi on hieman kulunut. Kirjan hinta on 3,50 euroa.
Toisen tyyppistä historiaa on tässä Elina Karjalaisen muistelmateoksessa Isän tyttö.
Elina Karjalainen oli pieni, kun hänen äitinsä sairastui tuberkuloosiin ja joutui parantolaan. Suhde tuomari-isään muodostui läheiseksi. Isä osasi sepittää juttuja, ja hänen huumorintajunsa elähdytti niin kotiväkeä kuin muitakin viipurilaisia. Isän tyttö -muistelmateoksessa elää koko tunteiden kirjo. Kirjailija on Elinassa idullaan jo varhain. Lapsen mielikuvitus loihtii arkisiin tapahtumiin kiehtovia ja hurjiakin ulottuvuuksia. Hänen tuotantonsa ehkä tunnetuin hahmo on lasten ja aikuistenkin suuri suosikki Uppo-Nalle.
Elina Karjalainen: Isän tyttö, WSOY 1999, 193 sivua. Kirja on uudenveroinen ja sen hinta on 4,00 euroa.
Yhden kirjan toimituskulu on 3,00 euroa.
sunnuntaina, tammikuuta 27, 2013
Golden Cap lasinaluset / postikortit
Jo nuorena neitona, kun joskus kävin ns. ulkona, otin lasinalusen muistoksi käynnistäni. Kun ikää on kertynyt, on myös lasinalusten määrä kasvanut. En siis varsinaisesti kerää lasinalusia, niitä on vain kerääntynyt.
Nämä Golden Cap pahviläpyskät sopivat sekä lasinalusien että korttien keräilijöille.
Lasinalusissa on sama juttu kuin monessa muussakin asiassa, eli jotkut ovat kivempia kuin toiset. Seuraavassa kuvassa on tusinan verran Golden Cap lasinalusia. Lasinaluset ovat hennosti kuvitettuja ja kuin kevyellä värikynällä maalatut. Sen vuoksi niistä oli huonossa valossa vaikea saada kunnon kuvaa. Kannattaa klikata kuvaa, jos haluat nähdä vähän tarkemmin ja suurempana!
Heti ensimmäisen Golden Cap lasinalusen nähdessäni tykkäsin siitä. En niinkään kuvituksen tai tekstien vuoksi, jotka voisivat olla hauskempiakin, vaan siksi, että ne olivat samalla postikortteja.
Seuraavissa lasinalusissa on samanlainen kuva, mutta toisessa ei ole tekstiä lainkaan. Lieneekö näin tarkoituskin vai onko painovirhepaholainen iskenyt?
Kääntöpuoli on näissä yleensä samanlainen, mutta musteen väri vaihtelee vaalean sinisestä ja sinisestä mustaan.
Yhdessä on kuitenkin erilainen tausta, eli siitä tekstit puuttuvat kokonaan.
Voisin myydä näitä pois, jos kiinnostaa. Perusversiot 0,50e / kpl. Erikoistapaukset katsotaan erikseen.
Nämä Golden Cap pahviläpyskät sopivat sekä lasinalusien että korttien keräilijöille.
Lasinalusissa on sama juttu kuin monessa muussakin asiassa, eli jotkut ovat kivempia kuin toiset. Seuraavassa kuvassa on tusinan verran Golden Cap lasinalusia. Lasinaluset ovat hennosti kuvitettuja ja kuin kevyellä värikynällä maalatut. Sen vuoksi niistä oli huonossa valossa vaikea saada kunnon kuvaa. Kannattaa klikata kuvaa, jos haluat nähdä vähän tarkemmin ja suurempana!
Heti ensimmäisen Golden Cap lasinalusen nähdessäni tykkäsin siitä. En niinkään kuvituksen tai tekstien vuoksi, jotka voisivat olla hauskempiakin, vaan siksi, että ne olivat samalla postikortteja.
Seuraavissa lasinalusissa on samanlainen kuva, mutta toisessa ei ole tekstiä lainkaan. Lieneekö näin tarkoituskin vai onko painovirhepaholainen iskenyt?
Kääntöpuoli on näissä yleensä samanlainen, mutta musteen väri vaihtelee vaalean sinisestä ja sinisestä mustaan.
Yhdessä on kuitenkin erilainen tausta, eli siitä tekstit puuttuvat kokonaan.
Voisin myydä näitä pois, jos kiinnostaa. Perusversiot 0,50e / kpl. Erikoistapaukset katsotaan erikseen.
lauantaina, tammikuuta 12, 2013
Vanhoja SaPoja 1960-luvulta
Tarjolla on vaihtelevan kuntoisia vanhoja SaPo-dekkareita. Kaikki ovat pehmeäkantisia ja kansissa on kirjan iästä johtuvia pehmentymiä. Klikkaa kuvaa, jos haluat nähdä sen tarkemmin.
1. SaPo nro 51: John DICKSON CARR: Kuolema Pettureiden portilla, Werner Söderström Osakeyhtiö 1960, ensimmäinen painos, 253 sivua. Kannet kovasti pehmenneet, mutta hyvin kiinni. Piirretty kannen sisäsivulle ja vähän tahroja sivuilla. Hinta 1,00e.
2. SaPo nro 62: Gerd NYQUIST: Ei kukkia vainajalle, Werner Söderström Osakeyhtiö 1962, ensimmäinen painos, 242 sivua. Kohtuukuntoinen, hinta 2,50e.
3. SaPo nro 66: Andrew GARVE: Polun pää, Werner Söderström Osakeyhtiö 1963, ensimmäinen painos, 224 sivua. Kirjassa on tahroja ja selkämyksessä repeämiä. Tämä kirja ei maksa mitään, vaan sen saa kaupanpäälle toisen kirjan oston yhteydessä, jos haluaa.
4. SaPo nro 84: Margery ALLINGHAM: Kohtalokas kotiopettajatar, Werner Söderström Osakeyhtiö 1968, ensimmäinen painos, 264 sivua. Kohtuukuntoinen, hinta 3,00e.
5. SaPo nro 85: Nicholas BLAKE: Langat sekoavat, Werner Söderström Osakeyhtiö 1968, ensimmäinen painos, 260 sivua. Kohtuullisen hyväkuntoinen, 3,50e.
6. SaPo nro 86: John WAINWRIGHT: Huhtikuun murhat, Werner Söderström Osakeyhtiö 1968, ensimmäinen painos, 228 sivua. Kohtuukuntoinen, 2,50e.
Yhden kirjan toimituskulut ovat 3,00e postin 2. luokassa lähetettynä.
Voit kysellä myös muista SaPoista, jos olet vaikkapa hakemassa jotain tiettyä, meilini on: teehamsteri at gmail.com.
1. SaPo nro 51: John DICKSON CARR: Kuolema Pettureiden portilla, Werner Söderström Osakeyhtiö 1960, ensimmäinen painos, 253 sivua. Kannet kovasti pehmenneet, mutta hyvin kiinni. Piirretty kannen sisäsivulle ja vähän tahroja sivuilla. Hinta 1,00e.
2. SaPo nro 62: Gerd NYQUIST: Ei kukkia vainajalle, Werner Söderström Osakeyhtiö 1962, ensimmäinen painos, 242 sivua. Kohtuukuntoinen, hinta 2,50e.
3. SaPo nro 66: Andrew GARVE: Polun pää, Werner Söderström Osakeyhtiö 1963, ensimmäinen painos, 224 sivua. Kirjassa on tahroja ja selkämyksessä repeämiä. Tämä kirja ei maksa mitään, vaan sen saa kaupanpäälle toisen kirjan oston yhteydessä, jos haluaa.
4. SaPo nro 84: Margery ALLINGHAM: Kohtalokas kotiopettajatar, Werner Söderström Osakeyhtiö 1968, ensimmäinen painos, 264 sivua. Kohtuukuntoinen, hinta 3,00e.
5. SaPo nro 85: Nicholas BLAKE: Langat sekoavat, Werner Söderström Osakeyhtiö 1968, ensimmäinen painos, 260 sivua. Kohtuullisen hyväkuntoinen, 3,50e.
6. SaPo nro 86: John WAINWRIGHT: Huhtikuun murhat, Werner Söderström Osakeyhtiö 1968, ensimmäinen painos, 228 sivua. Kohtuukuntoinen, 2,50e.
Yhden kirjan toimituskulut ovat 3,00e postin 2. luokassa lähetettynä.
Voit kysellä myös muista SaPoista, jos olet vaikkapa hakemassa jotain tiettyä, meilini on: teehamsteri at gmail.com.
sunnuntaina, joulukuuta 30, 2012
Joulukorteista ja korttiringistä
Joulun alla oli mukavaa käydä postilaatikolla, kun tiesi, että siellä on muutakin kuin mainospostia. Vaikka postikorttien lähettely on vähentynyt, odottelin luottavaisin mielin joulukortteja. Ja tulihan niitä: sukulaisten ja ystävien korttien lisäksi sain yhdeksän korttia rinkiläisiltä. Jokainen kortti lämmitti mieltä!
Yllättäen läheiseltä tyttöserkultani ei tullut korttia tänä vuonna. Luulen, että kiire painoi päälle. Mutta toisaalta, onko se niin välttämätöntä lähettääkään korttia, kun juuri muutama päivä ennen joulua istuimme 10 tuntia rupattelemassa ja käsitöitä tekemässä? Eikö kortti olekin paremmin paikallaan silloin jos tapaa toista harvemmin?
Netin välityksellä kootun korttiringin jäseniä en ole tavannut koskaan, joten korttien lähettäminen on perusteltua. Ja tietysti myös siksi koska kysymyksessä on nimenomaan postikorttien keräilijöiden ryhmä. Mutta korttien lähettely on vähentynyt. Tämä koskee myös itseäni, sillä viime jouluna lähetin 22 korttia, mutta tänä jouluna vain puolet siitä eli 11 kappaletta. Toisaalta olen vuoden varrella lähetellyt syntymäpäivä-, ystävänpäivä- sekä pääsiäiskortteja, ja saanut itse muutaman. Saamani joulukortit puolittuvat viime vuodesta, jolloin sain 18 korttia, ja tänä vuonna 9 kappaletta (oikeastaan vain 8 sillä yksi on ex-rinkiläinen). Tällä hetkellä ringissä on 27 jäsentä.
Noin seitsemän korttikaveria on ehkä sellainen porukka, joiden kanssa on enemmän vuorovaikutusta. Ehkä tässä voisi jopa olla heitä, jotka voisivat lupautua lähettämään kortin pari kertaa vuodessa, esimerkiksi ystävänpäivänä, pääsiäisenä tai jouluna. Eikös olisi mukavaa viettää toista joulunalusaikaa kevättalvella ja odotella taatusti saapuvia kortteja?
Kukaan rinkiläisistä ei kuitenkaan oikein lämmennyt tälle ehdotukselleni, vaikka sainkin viestiä, että periaatteessa sitoutuminen kortin lähettämiseen voisi olla ok. Mutta se ajanpuute…
Toki ymmärrän ajanpuutteen, mutta jos harrastukselle ei löydy tilaa edes yhtä tai kahta kertaa vuodessa ja silti haluaa pitää nimensä listalla, sitä en ymmärrä. Keitä ovat ne monet ihmiset, joiden nimi on mukana vuodesta toiseen, mutta joista ei ole koskaan näkynyt mitään elonmerkkiä?
No, tätä aihetta on puitu moneen otteeseen eri blogeissa, joten en jatka enempää.
Laitan tähän lopuksi yhden jouluksi tulleen kortin, josta pidän paljon. Minullehan ei tarvitse laittaa jouluksi joulukorttia, vaan mieluusti käy mikä tahansa keräilyaiheeseeni sopiva kortti. Vaikka voihan se joulu olla juuri tämän näköinen jossain!
Kiitos vielä joulukorteistanne Mirja, Ulla M., Paula, Sanna, Maarit, Sini, Ulla S., Sari ja Ritva!
Toiveittenne mukaista ensi vuotta kaikille!
Yllättäen läheiseltä tyttöserkultani ei tullut korttia tänä vuonna. Luulen, että kiire painoi päälle. Mutta toisaalta, onko se niin välttämätöntä lähettääkään korttia, kun juuri muutama päivä ennen joulua istuimme 10 tuntia rupattelemassa ja käsitöitä tekemässä? Eikö kortti olekin paremmin paikallaan silloin jos tapaa toista harvemmin?
Netin välityksellä kootun korttiringin jäseniä en ole tavannut koskaan, joten korttien lähettäminen on perusteltua. Ja tietysti myös siksi koska kysymyksessä on nimenomaan postikorttien keräilijöiden ryhmä. Mutta korttien lähettely on vähentynyt. Tämä koskee myös itseäni, sillä viime jouluna lähetin 22 korttia, mutta tänä jouluna vain puolet siitä eli 11 kappaletta. Toisaalta olen vuoden varrella lähetellyt syntymäpäivä-, ystävänpäivä- sekä pääsiäiskortteja, ja saanut itse muutaman. Saamani joulukortit puolittuvat viime vuodesta, jolloin sain 18 korttia, ja tänä vuonna 9 kappaletta (oikeastaan vain 8 sillä yksi on ex-rinkiläinen). Tällä hetkellä ringissä on 27 jäsentä.
Noin seitsemän korttikaveria on ehkä sellainen porukka, joiden kanssa on enemmän vuorovaikutusta. Ehkä tässä voisi jopa olla heitä, jotka voisivat lupautua lähettämään kortin pari kertaa vuodessa, esimerkiksi ystävänpäivänä, pääsiäisenä tai jouluna. Eikös olisi mukavaa viettää toista joulunalusaikaa kevättalvella ja odotella taatusti saapuvia kortteja?
Kukaan rinkiläisistä ei kuitenkaan oikein lämmennyt tälle ehdotukselleni, vaikka sainkin viestiä, että periaatteessa sitoutuminen kortin lähettämiseen voisi olla ok. Mutta se ajanpuute…
Toki ymmärrän ajanpuutteen, mutta jos harrastukselle ei löydy tilaa edes yhtä tai kahta kertaa vuodessa ja silti haluaa pitää nimensä listalla, sitä en ymmärrä. Keitä ovat ne monet ihmiset, joiden nimi on mukana vuodesta toiseen, mutta joista ei ole koskaan näkynyt mitään elonmerkkiä?
No, tätä aihetta on puitu moneen otteeseen eri blogeissa, joten en jatka enempää.
Laitan tähän lopuksi yhden jouluksi tulleen kortin, josta pidän paljon. Minullehan ei tarvitse laittaa jouluksi joulukorttia, vaan mieluusti käy mikä tahansa keräilyaiheeseeni sopiva kortti. Vaikka voihan se joulu olla juuri tämän näköinen jossain!
Kiitos vielä joulukorteistanne Mirja, Ulla M., Paula, Sanna, Maarit, Sini, Ulla S., Sari ja Ritva!
Toiveittenne mukaista ensi vuotta kaikille!
perjantaina, joulukuuta 28, 2012
Vanhoja dekkareita!
Herättelen blogiani taas eloon. Vaihdoin aluksi taustan ja yläkuvan, ja vähitellen lisäilen myös tekstejä.
Yritän aktivoitua blogin kanssa, sillä tänne näyttää osuvan paljon lukijoita. Yksi syy on todennäköisesti se, että blogilla on jo jonkin verran ikää ja sen myötä myös sisältöä, ja niinpä se usein tulee Googlen listoille, kun joku etsii jotain tavaraa. Etenkin keräilijät ovat löytäneet blogini ja saan säännöllisesti kyselyjä heiltä. Keräilijäthän käyttävät joskus kaikki mahdolliset keinot löytääkseen etsimänsä. Aika monet haeskelevat Arabian astioita, ja juttuni Arabian sokerikko-kermakko -keräilystäni onkin suosituin teksti täällä. Yleensä niitä haluttaisiin ostaa minulta, mutta jotkut tarjoavat myös minulle ostettavaa.
Olen saanut tiedusteluja muun muassa kirjoista, vanhoista tuotekuvastoista, tarroista ja lasinalustoista. Vaikka kaikenlaista olen nähnyt, niin silti joskus hämmästyy, miten erilaisia keräilykohteita ihmisillä on. Jotkut ovat varmasti todella vaikeita, mikä saattaa joskus tuskastuttaa keräilijää, mutta arvatenkin tuottaa hänelle suuren ilon joka kerta, kun jotain sopivaa löytyy. Onko sinulla joku erikoinen keräilykohde?
Yksi omista keräilykohteistani ovat olleet vanhat SaPo-pokkarit. Vuosien keräilyn jälkeen silmäni erottavat sellaisen oitis kirjarivien selkämyksistä. Olen aina ostanut kokoelmastani puuttuvan kirjan, jos hinta on ollut kohtuullinen. Nykyisin ne ovat yhä useammin liian korkeaksi hinnoiteltuja ja silloin kirja jää kauppiaalle. Vaikka olen pysytellyt huokeissa kappaleissa, niitä on kertynyt sen verran liikaa, että päätin rajata keräilyä. Teen niin, että yritän koota SaPoista vain kokoelman alkupään numerot 1-50 ensipainokset. Kaikki muut myyn pois.
Aloitan näistä kahdesta SaPosta.
Ensimmäisenä on SaPo nro 81: Joyce PORTER: Dover ja paksu Juliet, Werner Söderström Osakeyhtiö 1967, ensimmäinen painos, 265 sivua. Kuten kuvasta näkyy, kirja on ryhdikäs ja hyväkuntoinen, pientä pehmentymää kuitenkin kannessa ja selkämyksessä. Hinta 3,50 euroa.
Toisena on SaPo nro 90: Joan AIKEN: Vihan kylvö, Werner Söderström Osakeyhtiö 1968, ensimmäinen painos, 261 sivua. Kannessa ja sivujen ulkoreunoilla näkyy kosteuden aiheuttamia jälkiä. Muuten ryhdikkäänä säilynyt kappale. Hinta 2,50 euroa.
Yhden kirjan toimituskulu on 3,00 euroa postitse 2. luokassa.
Yritän aktivoitua blogin kanssa, sillä tänne näyttää osuvan paljon lukijoita. Yksi syy on todennäköisesti se, että blogilla on jo jonkin verran ikää ja sen myötä myös sisältöä, ja niinpä se usein tulee Googlen listoille, kun joku etsii jotain tavaraa. Etenkin keräilijät ovat löytäneet blogini ja saan säännöllisesti kyselyjä heiltä. Keräilijäthän käyttävät joskus kaikki mahdolliset keinot löytääkseen etsimänsä. Aika monet haeskelevat Arabian astioita, ja juttuni Arabian sokerikko-kermakko -keräilystäni onkin suosituin teksti täällä. Yleensä niitä haluttaisiin ostaa minulta, mutta jotkut tarjoavat myös minulle ostettavaa.
Olen saanut tiedusteluja muun muassa kirjoista, vanhoista tuotekuvastoista, tarroista ja lasinalustoista. Vaikka kaikenlaista olen nähnyt, niin silti joskus hämmästyy, miten erilaisia keräilykohteita ihmisillä on. Jotkut ovat varmasti todella vaikeita, mikä saattaa joskus tuskastuttaa keräilijää, mutta arvatenkin tuottaa hänelle suuren ilon joka kerta, kun jotain sopivaa löytyy. Onko sinulla joku erikoinen keräilykohde?
Yksi omista keräilykohteistani ovat olleet vanhat SaPo-pokkarit. Vuosien keräilyn jälkeen silmäni erottavat sellaisen oitis kirjarivien selkämyksistä. Olen aina ostanut kokoelmastani puuttuvan kirjan, jos hinta on ollut kohtuullinen. Nykyisin ne ovat yhä useammin liian korkeaksi hinnoiteltuja ja silloin kirja jää kauppiaalle. Vaikka olen pysytellyt huokeissa kappaleissa, niitä on kertynyt sen verran liikaa, että päätin rajata keräilyä. Teen niin, että yritän koota SaPoista vain kokoelman alkupään numerot 1-50 ensipainokset. Kaikki muut myyn pois.
Aloitan näistä kahdesta SaPosta.
Ensimmäisenä on SaPo nro 81: Joyce PORTER: Dover ja paksu Juliet, Werner Söderström Osakeyhtiö 1967, ensimmäinen painos, 265 sivua. Kuten kuvasta näkyy, kirja on ryhdikäs ja hyväkuntoinen, pientä pehmentymää kuitenkin kannessa ja selkämyksessä. Hinta 3,50 euroa.
Toisena on SaPo nro 90: Joan AIKEN: Vihan kylvö, Werner Söderström Osakeyhtiö 1968, ensimmäinen painos, 261 sivua. Kannessa ja sivujen ulkoreunoilla näkyy kosteuden aiheuttamia jälkiä. Muuten ryhdikkäänä säilynyt kappale. Hinta 2,50 euroa.
Yhden kirjan toimituskulu on 3,00 euroa postitse 2. luokassa.
keskiviikkona, lokakuuta 31, 2012
Karnevaaleja
Mieleen tuli karnevaalijuhlinta, onhan lauantaina pyhäinpäivä, jonka aattona anglosaksisissa maissa juhlitaan halloweenia. Yhdysvaltoihin juhlaperinne kulkeutui irlantilaisten ja skotlantilaisten mukana, ja se on siellä nykyisin merkittävä kaupallinen juhla. Siellä juhlaa vietetään yleisesti naamiaisten merkeissä.
Olen kerran ollut karnevaaleissa. Se oli 70-luvulla Sveitsissä, jossa olin vierailulla ystäväperheen luona sattumalta juuri karnevaalien aikaan helmikuun lopulla.
Kummissani katselin, miten ihmiset paneutuivat naamiaisasuihin. Monissa perheissä ompelukoneet surisivat kuumina jo viikkoja ennen karnevaaleja ja kaupat olivat pullollaan naamiaisrekvisiittaa. Ystäväperheeni vaati vastusteluistani huolimatta, että minullekin olisi tehtävä naamiaisasu. Päädyin noitalookiin, sillä se oli ainoa asu, joka tuli lapsuuden pääsiäiskokemuksista mieleen.
Pian perhe pöyhi kangasvarastoja ja ryhtyi toimeen. Sain mittatilaustyönä säkkikankaisen hameen, joka oli kantattu puna-valkoruudullisella kankaalla ja koristeltu huopakuvilla sekä vihreän puseron. Aikaisemmista noitakokemuksista poiketen asuun hankittiin myös kamala naamio ja päässäni ei suinkaan ollut suomalaisittain huivia vaan musta hattu. Hame ja naamio ovat vielä tallella, mutta pusero hattu ovat aikojen saatossa kadonneet jonnekin.
En osannut lainkaan aavistaa, mitä tulisin karnevaaleissa näkemään. Varsinaiset karnevaalijuhlat olivat kaupungin seuraintalon tyyppisissä tiloissa, mutta karnevaalit eivät suinkaan rajoittuneet sinne. Koko kaupunki oli yhtä karnevaalia. Joka ikinen kadulla kulkeva ihminen oli näyttävässä ja mielikuvituksellisessa naamiaisasussa, joiden rinnalla oma asuni oli verrattavissa köyhän maalaisserkun resuisiin pukimiin.
Näin aivan eriskummallisia ja uskomattomia ilmestyksiä. Oli taianomaista ja suorastaan selkäpiitä karmivaa, kun kaikilla ihmisillä oli kasvoillaan naamio. Silmät korostuivat pelottavasti jähmettyneen naamion takana. Hiljaisenkin kadunkulman takaa saattoi yhtäkkiä tulla eteen mitä kamalin ilmestys. Etenkin illan tullen koin, että en olisi uskaltanut kulkea yksin kadulla kaikkien naamioitujen ihmisten seassa.
Tänä päivänä olen iloinen, että olen kerran ollut mukana karnevaalihumussa, vaikkakin arkana kuin pieni hiiri. Niitä jännittäviä ja erityislaatuisia kokemuksia on nyt vuosien jälkeen hauska muistella.
Olen kerran ollut karnevaaleissa. Se oli 70-luvulla Sveitsissä, jossa olin vierailulla ystäväperheen luona sattumalta juuri karnevaalien aikaan helmikuun lopulla.
Kummissani katselin, miten ihmiset paneutuivat naamiaisasuihin. Monissa perheissä ompelukoneet surisivat kuumina jo viikkoja ennen karnevaaleja ja kaupat olivat pullollaan naamiaisrekvisiittaa. Ystäväperheeni vaati vastusteluistani huolimatta, että minullekin olisi tehtävä naamiaisasu. Päädyin noitalookiin, sillä se oli ainoa asu, joka tuli lapsuuden pääsiäiskokemuksista mieleen.
Pian perhe pöyhi kangasvarastoja ja ryhtyi toimeen. Sain mittatilaustyönä säkkikankaisen hameen, joka oli kantattu puna-valkoruudullisella kankaalla ja koristeltu huopakuvilla sekä vihreän puseron. Aikaisemmista noitakokemuksista poiketen asuun hankittiin myös kamala naamio ja päässäni ei suinkaan ollut suomalaisittain huivia vaan musta hattu. Hame ja naamio ovat vielä tallella, mutta pusero hattu ovat aikojen saatossa kadonneet jonnekin.
En osannut lainkaan aavistaa, mitä tulisin karnevaaleissa näkemään. Varsinaiset karnevaalijuhlat olivat kaupungin seuraintalon tyyppisissä tiloissa, mutta karnevaalit eivät suinkaan rajoittuneet sinne. Koko kaupunki oli yhtä karnevaalia. Joka ikinen kadulla kulkeva ihminen oli näyttävässä ja mielikuvituksellisessa naamiaisasussa, joiden rinnalla oma asuni oli verrattavissa köyhän maalaisserkun resuisiin pukimiin.
Näin aivan eriskummallisia ja uskomattomia ilmestyksiä. Oli taianomaista ja suorastaan selkäpiitä karmivaa, kun kaikilla ihmisillä oli kasvoillaan naamio. Silmät korostuivat pelottavasti jähmettyneen naamion takana. Hiljaisenkin kadunkulman takaa saattoi yhtäkkiä tulla eteen mitä kamalin ilmestys. Etenkin illan tullen koin, että en olisi uskaltanut kulkea yksin kadulla kaikkien naamioitujen ihmisten seassa.
Tänä päivänä olen iloinen, että olen kerran ollut mukana karnevaalihumussa, vaikkakin arkana kuin pieni hiiri. Niitä jännittäviä ja erityislaatuisia kokemuksia on nyt vuosien jälkeen hauska muistella.
torstaina, syyskuuta 13, 2012
Lintukynttiläpaketti
Tässä olisi avaamaton lahjapaketti, jossa on heleän vihreät lintukynttilät. Linnut on kauniisti koristeltu. Pakettikortissa lukee: Handmade HOME & STYLE Living with light.
Avaamaton paketti sopii vaikka lahjaksi! Hinta 3,50 euroa.
Leppoisaa alkavaa syksyä kaikille!
Avaamaton paketti sopii vaikka lahjaksi! Hinta 3,50 euroa.
Leppoisaa alkavaa syksyä kaikille!
sunnuntaina, elokuuta 12, 2012
Äidille tv etäyhteyksillä
Haluan kirjoittaa yhden tapahtuman itselleni muistiin, mutta se saattaa kiinnostaa muitakin. Ja mikä onkaan parempi paikka kirjoittaa kirppiksestä kuin kirppis.
Näin jälkeenpäin ajateltuna en voi ymmärtää, mikä minut johdatti ottamaan yhteyttä kirpputoreille. Ehkä päässäni oli silloin joku idea olemassa, mutta enää en saa siitä kiinni. Mutta aloitetaanpa alusta.
Äitini asuu pohjoisessa tällä hetkellä yksin ja varsin avuttomana. Huonosti liikkuvalle ja dementoituneelle ihmiselle televisio on tärkeä. Se helpottaa ajan kulumista ja on myös seurana. Kun televisio torstaina meni rikki, hänen elämästään lähti iso osa päivittäistä, turvallista rutiinia. Uuden television hankintaan hän ei kyennyt, eikä apua ollut saatavana.
Ongelma pyöri etelän tyttären mielessä. Jostain tuli outo idea soittaa yhdelle pohjoisen kirpputorille. Siellä ei kuitenkaan ollut käytettyjä televisioita lainkaan. Tiedustelin, mistä voisin kysellä niitä. Sain toisen kirpparin nimen ja etsin netistä sen yhteystiedot.
Pirteä naisääni vastasi puhelimeen. Selitin ongelmani: soitan etelästä ja yritän täältä käsin ratkaista äitini ongelmaa siellä pohjoisessa. Löytyisikö siltä kirppikseltä toimivaa televisiota? Pirteä ääni sanoi tarkistavansa tilanteen ja soittavansa hetken päästä takaisin. Televisio löytyi! Sanoin, että en ole vielä miettinyt, miten sen saisi äitini asuntoon, mutta yritän keksiä jonkun keinon. Siihen nainen sanoi epäröimättä: ”kyllä miekin voin sen viedä työpäivän jälkeen”.
”Voi hyvänen aika miten ihmeellistä!”, mietin ja sanoinkin. Pyörittelimme asiaa jonkun aikaa ja sovimme maksusta. Totesin naurahtaen, että tiedän, miten voin yrittää järjestää hänelle oven auki television viemistä varten, mutta sen pidemmälle en ole asiaa ajatellut, eli miten sen esimerkiksi saa kytkettyä digiboksiin. ”Ei se mitään, mie otan tuon miehen mukaan, niin hän laittaa sen paikalleen”, vastasi iloinen ääni. ”Olet ihana!”, huudahdin. ”Niin siekin”, vastasi hän nauraen.
Jännitin koko päivän, miten television vienti onnistuu. Eniten askarrutti, pääsevätkö he sisälle. Äitiini en voi luottaa siinä asiassa. Henkilö, jolta pyysin apua ja joka asuu samassa talossa, suhtautui kielteisesti koko ajatukseen käytetystä telkkarista ja sai minut tuntemaan itseni huonoksi ihmiseksi. Lopulta hän nihkeästi silti lupasi avata oven.
Kahdeksan jälkeen illalla tuli iloinen puhelu. ”Nyt on äidilläsi uusi telkkari ja miun mies laittoi sen paikoilleen. Tämä musta telkkari sopii paremmin sisustukseenkin kuin se vanha harmaa! Äitisi tuntui oikein tyytyväiseltä siihen.” Kerroin, miten ihania he ovat ja kiittelin vuolaasti. ”Olette enkeleitä!”
Ajatella, että jotain tällaista voi tapahtua vain sillä, että kertoo ongelmansa puhelimessa ja tavallaan heittää koko vyyhden sattuman helmaan, tapahtui mitä tapahtui! Olin onnekas ja kohtasin vilpitöntä auttamishalua ventovieraalta ihmiseltä. Pääni on täynnä kiitollisuutta ja onnellista hämmennystä. Vieras ihminen jätti sydämeeni jäljen.
--<3 --="--">
perjantaina, kesäkuuta 29, 2012
Kiva herätys
Blogi on ollut mielessä, mutta aika on kulunut muissa asioissa. Ehkä pieni selitys on paikallaan.
Aikanaan loppui määräaikaiseksi sovittu työsuhteeni ja kun se tuli päätepisteeseen, alkoi leppoistamisen aika. Monenlaisia vaiheita on siihen kuulunut. Oli ilo vähentää kulutusta ja katsoa kuinka vähällä voi pärjätä. Silti tekemistä piti olla. Tuli erilaisia harrastuksia, mutta lisäksi lähdin vapaaehtoistyön pariin. Nyt eteen tuli työpaikka vapaaehtoistyön piiristä. Se tuntui pieneltä ihmeeltä. Tämän ikäiselle ihmiselle kun ei pahemmin ole töitä tarjolla, eikä tauon jälkeen. Ja sen voin sanoa, että se on vaatinut vanhalta koneelta vääntöä. Olen melkein kuullut, miten päässä rattaat ovat kitisten lähteneet käyntiin.
Tuon vanhan koneen käynnistämiseen kuluneen ajan vuoksi ovat harrastukset jääneet väkisinkin vähemmälle. Niinpä blogini pysähtyi ja korttiharrastus jämähti paikalleen. On kuin harrastuskaverit olisivat huomanneet jotain, sillä koen, että olen saanut herättelyjä... Lyhyen ajan sisällä on nimittäin saapunut ihania korttikuoria, jotka kertakaikkiaan ja todella potkaisivat minut hereille ja kirjoittamaan aiheesta jotain :)
Ensin tuli paksu kuori Ulla S:ltä: Larssonia, Nyströmiä, kaupunkipiirroksia ja taidekuvia. Olipa mukana yksi junakuvakin rakkaalle nelivuotiaalle tyttärenpojalleni.
Jonkin ajan päästä postilaatikossa oli jälleen kuori. Tällä kertaa Marjut S:ltä. Koivua, Larssonia ja Nyströmiä höystettynä puutarhakuvilla. Kaunis lähetys!
Seuraavana päivänä oli jälleen kuori laatikossa. Se tuli Paulalta ja hän oli laittanut mukaan Koivua, taidekuvia ja taas kerran hauskoja mustavalkoisia kuvia.
Eilen tuli vielä postia Ulla M:ltä. Suloisista suloisin Marit Björnegranin kortti, joka menee kaupunkipiirroksiini.
Sydämelliset kiitokset teille kaikille <3!
Kunhan rattaat pyörivät kunnolla, lupaan palata jälleen korttien pariin. Skannaan näitä galleriaani ja etsin vaihtareistani sopivia kortteja, joita toivottavasti löytyy, ja lähetän vastavuoroisesti teille rinkiläisille. Ajankohtaa en osaa luvata, mutta jossain vaiheessa varmasti.
Nyt nautitaan suloisesta suven ajasta. Kyllä se hellekin sieltä vielä tulee!
tiistaina, toukokuuta 01, 2012
perjantaina, huhtikuuta 20, 2012
Sykähdyttäviä kuvia
Kyllä on kivaa se, kun lähettää kortteja vaihtarikavereille, niin jossain vaiheessa postilaatikkoon kopsahtaa vastaavasti korttikuori. Muutamalta vaihtarikaverilta olen lähetyksen saanut ja esittelen nyt muutaman kortin. Kuorissa oli suuret määrät ihania kortteja, joten vaikka tässä on nyt vain yksi kortti per kuori, arvostan myös muita todella paljon.
Alfred Hitchcock oli jännityksen mestari. Hän ohjasi useita klassikkomaineen saaneita elokuvia, joiden tunnuspiirre on musta huumori. En voinut olla nauramatta, kun näin tämän Paulalta tulleen kortin. Siinä meillä on varsinainen humoristi!
Kaunis kukkiva polkupyörä löytyi Kinin kuoresta. Tällä pyörällä ei heti lähdetä ajelemaan. Olenkin korttiharrastuksen myötä oppinut näkemään, miten kuvauksellinen polkupyörä voi olla. Vaikkapa juuri kukkatelineenä.
Seuraavassa kortissa on palanen taikametsää. Tiedättehän, miten siellä voi tapahtua mitä vain. Se on täynnä ihmeitä. Kun metsässä tuijottaa kuusta, voi nähdä sillä heiluvat kädet tai piippalakin latvuksessa. Ei siis ole mitenkään omituista, että sammaloituneessa kannossa näkyy kahdet kasvot!
Tämä Ritvan lähettämä kortti herätti ajatuksen, että ottaisin yhdeksi aiheeksi taikametsän, peikot, menninkäiset ja kaiken muun sellaisen omituisen, johon vain metsässä voi törmätä. Vaan ehkä en kuitenkaan... tai mistäpä sen sittenkään tietää... :)
torstaina, huhtikuuta 05, 2012
Pääsiäistervehdys
Aikaisemmin jo kerroin, miten ulkomaalaisten keräilijöiden kanssa on hauskaa olla yhteydessä. Satuin sitten eräälle heistä kertomaan, että lapsenlapsellani on syntymäpäivä. Hän tiesi, että pikkumies pitää junakuvista, joten postilaatikossa odotti ISO syntymäpäiväkortti ja sen välissä komea junakortti. Oli ihana yllätys meille kaikille!
Varsinainen asiani tänään on kuitenkin toivottaa seuraavalla kuvalla kaikille täällä piipahtaville
Hyvää ja leppoisaa pääsiäistä!
keskiviikkona, huhtikuuta 04, 2012
Pääsiäisruukku ja muuta tullutta
Kävin pitkästä aikaa kirppiksellä ja löysin pari kivaa juttua. Ensinnäkin kirjekuoria ja -paperia. Kun viime kirjoituksessani pyytelin anteeksi korttilähetysteni ulkonäköä, niin seuraavalla kerralla saatan pikku viestini kirjoittaa näin ihanalle paperille.
Kuoriakin paketissa on, mutta ne näyttivät olevan liian kapeita korttilähetyksille. Eli jatkossa kuoret saattavat vieläkin olla kökköjä, mutta paperi onkin jo ihan toista!
Kuoriakin paketissa on, mutta ne näyttivät olevan liian kapeita korttilähetyksille. Eli jatkossa kuoret saattavat vieläkin olla kökköjä, mutta paperi onkin jo ihan toista!
Löysin kirppikseltä myös korkean saviruukun tai -maljan, kuinka sen haluaakin luonnehtia. Se oli täynnä pajunkissoja. Olin juuri mielessäni moittinut itseäni, kun en ole käynyt pajunoksia keräilemässä, niin nyt ne tulivatkin tällaisessa valmiissa paketissa. Laiskalla kävi tuuri!
Pääsiäisenä haluan kuitenkin vähän enemmän väriä, joten tein pieniä muutoksia. Kierittelin muutamiin pajunoksiin keltaista jämälankaa, jota löysin kassista. Heittelin sekaan liiloja höyheniä ja ruttasin pari lilaa kreppipaperituppoa, jotka olivat irronneet vanhoista lasten pääsiäiskoristeista.
Pääsiäisenä haluan kuitenkin vähän enemmän väriä, joten tein pieniä muutoksia. Kierittelin muutamiin pajunoksiin keltaista jämälankaa, jota löysin kassista. Heittelin sekaan liiloja höyheniä ja ruttasin pari lilaa kreppipaperituppoa, jotka olivat irronneet vanhoista lasten pääsiäiskoristeista.
Ja tietysti keltainen rusetti astian ympärille. Malja on peräti 26 cm korkea, ja pajunoksia on niin paljon, että kaikkiin en jaksaisi lankaa pyöritellä. Mutta kyllä muutamakin keltainen oksa tuo ilmettä. Toisaalta ehkä pyörittelen lankaa tässä vielä ennen pääsiäistä...
-----
Olen saanut muutaman pääsiäiskortin rinkiläisiltä, kiitos niistä! Itse en tällä kertaa alkanut kortteja kirjoittelemaan, kun vastikään sain laitettua ne mainitsemani kymmenen kuorta menemään, eikä enää riittänyt intoa kirjoitella vielä korttejakin. Seuraavalla kerralla sitten...
En malta olla laittamatta tänne tänään Maaritilta tullutta ihastuttavaa korttia. Hänen kaimansa Marit Björnegranin kortit sopivat fantasiapuutarhaani kuin nenä päähän. Maarit tuntuu aina miettivän tarkkaan, millainen kortti voisi sopia kokoelmaani, sillä ne osuvat aina nappiin. Kiitos vielä kerran!
-----
Olen saanut muutaman pääsiäiskortin rinkiläisiltä, kiitos niistä! Itse en tällä kertaa alkanut kortteja kirjoittelemaan, kun vastikään sain laitettua ne mainitsemani kymmenen kuorta menemään, eikä enää riittänyt intoa kirjoitella vielä korttejakin. Seuraavalla kerralla sitten...
En malta olla laittamatta tänne tänään Maaritilta tullutta ihastuttavaa korttia. Hänen kaimansa Marit Björnegranin kortit sopivat fantasiapuutarhaani kuin nenä päähän. Maarit tuntuu aina miettivän tarkkaan, millainen kortti voisi sopia kokoelmaani, sillä ne osuvat aina nappiin. Kiitos vielä kerran!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)