Filmitähtiä - Kathryn Grayson

Vanhat filmitähdet kiehtovat edelleen. Nyt nappasin tutustumista varten tumman kaunottaren nimeltään Kathryn Grayson.


Googlaamalla löytyi runsaasti tietoa, mikä johtuu ainakin osittain siitä, että hän on kuollut tämän vuoden helmikuussa ja useissa amerikkalaisissa lehdissä on julkaistu muistokirjoituksia.

Kathryn Grayson (syntyjään Zelma Kathryn Elisabeth Hedrick) oli syntynyt samana vuonna kuin edellä esittelemäni filmitähti, Sophie Desmarets, ja oli siis kuollessaan 88-vuotias.

Kathryn Grayson varttui perheessä, joka rakasti musiikkia ja jossa kaikki lauloivat. Laulaminen alkoi jo pienenä lapsena ja hän haaveili jo varhain oopperaurasta.

Hän sai filmisopimuksen 15-vuotiaana sen jälkeen, kun MGM:n kykyjenetsijät olivat kuulleet hänen laulavan. Hollywoodin musikaalien kulta-aikaan 1940- ja 50-luvulla hän teki useita elokuvarooleja, muun muassa Gene Kellyn ja Frank Sinatran kanssa elokuvan Laulaen maihin (Anchors Aweigh, 1945).

Kathryn Grayson lopetti filmiuransa vuonna 1956 elokuvaan "The Vagabond King", jonka tekemisestä hän ei kertomansa mukaan pitänyt (käsittääkseni lähinnä Mario Lanzan vuoksi). ”Niinpä kutsun sitä päiväksi: ei enää elokuvia”, hän kertoi. Esiintyminen jatkui yökerhoissa ja konserteissa ja myös televisiossa, kunnes hän teki oopperadebyyttinsä vuonna 1960 Madame Butterfly’ssa.

Ihastuttavia kuvia ja Kathryn Grayson’n kaunista laulua löytyy YouTubesta esimerkiksi tästä.

Filmitähtiä - Sophie Desmarets

Löysin kahdeksan kartongille painettua kuvaa filmitähdistä. Näissä naisissa on tyyliä ja jotain erityisen loistokasta. Kuvista paistaa glamour.

En tiedä, mistä kuvat ovat minulle tulleet ja miltä aikakaudelta ne ovat. Filmitähdetkin ovat Doris Day’ta lukuun ottamatta minulle tuikituntemattomia.


Lähdin googlesta hakemaan tietoa Sophie Desmarets’sta, jonka kuva on ylhäällä vasemmalla. Selvisi, että hän on ranskalainen näyttelijätär, syntynyt vuonna 1922. Hänen debyyttinsä oli teatterissa vuonna 1941. Muutamaa vuotta myöhemmin hän oli mukana viidennessä elokuvassaan Le Capitan, jolloin hän oli 23-vuotias.

Löysin valokuvan elokuvasta, ja siinä Sophie Desmarets on tyyliltään hyvin paljon samannäköinen kuin keräilykuvassani. Sen perusteella arvelisin, että kuvat ovat 1940-luvulta.

Le Capitan on seikkailuelokuva, mutta suurin osa Sophie Desmarets’n elokuvista olivat komedioita. Keräilykuvasta ei kuitenkaan voi aavistaa, että kysymyksessä on komedienne.


Sen ajan elokuvajulisteet ovat mielestäni eräänlainen taiteenlaji myös.

Le Capitan (1945)

Tierce à coeur (1947)


Kun katselin Sophie Desmarets’n filmien julisteita, heräsi toive saada nähdä näitä elokuvia joskus. Hänen kaikki elokuvansa julisteineen löytyvät täältä.

Sophie Desmarets’n aktiivisin filmiura oli 50-luvulla. Tänään hän on 88-vuotias.

Muodokasta keramiikkaa

Huomasin sattumalta, miten näiden kahden keramiikkaesineen muotokieli on samantapainen. Kummassakin on pyöreitä muotoja ja pliseerausta. Värityskin noudattelee samoja linjoja, kun toinen on kokonaan punainen ja toisessa löytyy samaa punaa.


Posliinilinnulla on herkän kauniit muodot. Sen korkeus on 22 cm ja hinta 15,00 euroa.


Yhden kukan maljakon korkeus on noin 15 cm.


Maljakon hinta on 5,50 euroa.

Rudolf Koivun kuvituksia

Mukanani on halki aikojen kulkenut kolme ensimmäistä saamaani kirjaa: Oiva Paloheimon ’Tirlittan’, Marjatta Kurenniemen ’Oli ennen Onnimanni’ ja Nelma Sibeliuksen ’Satu harppumestarin viulusta’.

Kirjoissa on piirroskuvitus, mikä on houkutellut pieniä lukijoita värittämään kuvia ja kirjat ovat kovassa käytössä muutenkin kovin kuluneita. Minun jälkeeni on tyttäreni ahminut niitä; Onnimanni ja Tirlittan tuli kuulemma ahmittua moneenkin kertaan.

Ehkä ensimmäinen ikioma kirjani oli tämä Sibeliuksen satu.



Kannen kuva ja kirjan kaikki piirrokset ovat Rudolf Koivun. Ne eivät olleet varsinaisesti värikuvia, mutta niissä oli kuitenkin hentoinen kellertävä väripinta. Niinpä ne eivät innostaneet pieniä lukijoita samalla tavalla värittämään niitä, joten ne ovat säilyneet aika hyvin.



Rudolf Koivu oli taidemaalari, piirtäjä ja kuvittaja. Hänet tunnetaan hyvin myös postikorteistaan. Hän piirsi noin puolitoistasataa korttioriginaalia, ja myöhemmin kortteja on tehty myös satukuvista.

Löysin kätköistäni viisi Rudolf Koivun korttia. Ensimmäiset kaksi ovat selvästi jostain sadusta ja ne ovat suorastaan taianomaisia.





Seuraavat kortit ovatkin sitten perinteisemmät.





Tuota viimeistä korttia katsellessani mietin, onko Koivun kuvia myös kiiltokuvina. Jotenkin kuva vaikuttaa niin tutulta.

Sallisen metsälintuja

Jatkan vielä kuvien parissa! Tällä kertaa laitan tänne neljä Raimo Sallisen metsälintukuvaa. Ne ovat kehyksissä ja niiden koko on 33 x 26 cm. Ripustuskoukut puuttuu. Signeerauksissa lukee Raimo Sallinen 77. 1. Riekko 2. Teeri 3. Pyy 4. Metso Taulujen hinta on 9,00 euroa / kpl.

Postimaksut laskevat - sopii minulle!

Nettikirppiksen pitäjänä minulla on usein mielessä postimaksujen suuruus. Viimeksi kirjoitin aiheesta syksyllä 2008, kun Itella nosti hintoja.

Pienten pakettitavaroiden nettikaupassa postimaksut muodostavat harmittavan ison osan tavaran lopullisesta hinnasta. Sen tietää jokainen, joka on tehnyt kauppoja verkossa. Jopa ilmainen tavara maksaa; joutuvathan tavaroiden lahjoittajatkin perimään vähintään postarit. Niinpä toimituskulut ovat pakollinen lisä, jota ei voi välttää.

Niinpä olikin ilahduttava uutinen, että Itella laskee hintoja elokuun alusta. Kirjemaksut halpenevat keskimäärin 7-8 prosenttia.

Taustalla on Viestintäviraston määräys. Jos Itella ei olisi kiireen vilkkaa päättänyt maksujen alentamisesta, se olisi joutunut maksamaan uhkasakkoja 35.000 euroa päivässä (!) kesäkuun alusta alkaen. Ei siis ihme, että kesäkuun ensimmäisenä päivänä tuo aika poikkeuksellinen uutinen tuli.

Alennukset eivät ole suuria, esimerkiksi 1. luokan kirje halpenee 80 sentistä 75 senttiin ja joulukortti 60 sentistä 55 senttiin. Mutta parempihan se on kuin ei mitään. Uudet hinnastot Itella julkaisee kesäkuun loppuun mennessä.

Verkkokaupasta ostaminen on ekologista ja verkkokirppikseltä ostaminen on vieläkin ekologisempaa. Postimaksujen alentaminen tukee hyvin tätä ajattelutapaa, sopii minulle!

Sävel-kuvan kortit

Palaan korttikeskusteluun sen verran, että laitan tänne näytille neljä korttia, joita itse pidän arvokkaina, vaikka niillä ei erityisempää raha-arvoa olisikaan.

Kortit ovat Sävel-kuvan kortteja. Yksi korteista on Kansanlaulusarjaa ja kolme korttia on Joulusarjaa. Arvokkaaksi nämä tekee se, että olen jo lapsena ottanut ne talteen kotoa vanhempien piironginlaatikosta. Olin niin kovin ihastunut lauluihin ja keräilin laulujen sanoja. Bonuksena korteissa on vielä nuotitkin!


En tiedä, miksi niitä ei ole koskaan lähetetty eteenpäin, mutta se on minun onneni. Olisi tosi ihanaa, jos joskus löytäisin näitä lisää. Varsinkin vanhat kansanlaulut olisivat mieleeni.

Tuonne taakse metsämaan
sydämeni halaa,
siell' on mieli ainiaan,
sinne toivon salaa;
siellä metsämökissä
on kaunis kultaseni.

Näistä löytyy vaihtareita: Tonttujen joulu ja Joulupuu on rakennettu olisivat vaihdettavissa toisiin Sävel-kuviin.

---

Olen vähän jäsennellyt ajatuksiani siitä mitä toivon puutarhakorteilta. Eli siis aloittelen keräämään sellaisia kortteja, joissa on kuva jonkun taiteilijan tekemästä maalauksesta. Taiteilijan kansallisuudella ei ole väliä. Kuvassa voi olla esimerkiksi talo, huvimaja, aitaa, porttia, pihapiiriä, penkkejä, puutarhatyökaluja, kasvimaata, hedelmäpuita, kukkapenkkejä – niin ja tietysti ihmisiä. Myös puistoaiheiset taidekortit käyvät. Mutta todellakin maalaustaiteen pohjalta, ei esimerkiksi puutarha-aiheisia valokuvia. Olen jo muutamia kortteja löytänyt ja huomaan, miten nälkä kasvaa syödessä. Kyllä keräily on kivaa!

Sekalaisia postikortteja

Olen huomannut, että korttien keräily vie monet mennessään! Kumma kyllä se ei ole koskaan tullut minulle harrastukseksi, vaikka kaikenlaista olenkin keräillyt. Niinpä minulla ei ole tietoa edes keräilyn perusasioista, esimerkiksi mikä merkitys on sillä, onko kortti kulkenut vai ei. Korttikeräilijöiden seuraaminen on kuitenkin varovasti viritellyt joitakin kieliä keräilijänsielussani ja olenkin mietiskellyt, mikä voisi olla kohde, jos siihen ryhtyisin.

Olen jo aikaisemmin kertonut, että taidekortit ovat kiinnostavia, mutta se on tietysti tosi laaja aihe. Taitaa olla niin, että pistän niitä talteen aina kun omaa silmää miellyttävä kuva osuu kohdalle. Mietin, että varsinaisena keräilykohteenani voisikin ehkä olla puutarhaa esittävät taidekuvat.

Niinpä olen tässä penkonut itselleni vuosien varrella tulleita kortteja etsien kokoelmani siementä. :) Mutta kuinkas kävikään: en löytänyt AINUTTAKAAN puutarhaa esittävää korttia! Kai sellaisia sentään on olemassa? No, ainakin Monet on maalannut puutarhastaan paljon kuvia, joten ehkä niitä maailmalla kuitenkin on, minulle ei vain kukaan ole sellaista lähettänyt. Pahus!


---


Nyt pistän penkomiseni jäljiltä kiertoon muutamia kulkemattomia kortteja, jos joku niistä vaikka sattuisi kiinnostamaan.


Kaksi ensimmäistä on Kotilieden Martta Wendelinin kortit "Kesäkeinu" ja kuvassa näkyvä "Leivintupa".

Pistin puutarha-aiheen siemeneksi kaksi samaa sarjaa olevaan korttia: "Kotiportailla" ja "Omenien aikaan", mutta en ole aivan varma, ovatko ne ihan sitä mitä haeskelen. Jos joku haluaisi ne, niin voisin kyllä myydä nekin. /WENDELININ KORTIT MENNEET!




2. Kortin takana lukee "Krippensammlung K. Heindl", "Missionshaus der Steyler Missionare St. Wendel" sekä "PK-30062 Volker Muller".






3. Kuopio Puijo


Voisin näitä vaihtaa, jos joku löytää kätköistään puutarha-aiheisia taidekortteja.

Purkkakuvia - The Monkees

Nuorena talteen pistämieni purkkakuvien joukosta löytyi pino The Monkees -kuvia.


The Monkees oli 60-luvun viihdeteollisuuden tähdenlento, pop/rock –yhtye joka perustettiin USA:ssa samannimistä tv-sarjaa varten. Sarja kertoi fiktionalisesta yhtyeestä esikuvanaan The Beatles. Ensimmäinen jakso esitettiin syyskuussa 1966.

Kuinka ollakaan sarjasta tuli nopeasti supersuosittu ja se levisi ympäri maailmaa. Suosion sytytti bändiä näyttelevä kvartetti Davy Jones, Peter Tork, Michael Nesmith ja Micky Dolenz, ja pian taru ja totuus menivät sekaisin.

Ohjelmassa soittavat näyttelijät esittivät sitä osaa, minkä saivat. Davy Jones esitti solistia, joka soitteli marakasseja, Peter Tork soitti bassoa ja kosketinsoittimia, Michael Nesmith kitaraa. Koska rumpuihin ei keksitty ketään, rumpaliksi tuli Micky Dolenz, vaikka hän osasi soittaa vain kitaraa.

Jos fiktiobändi olisi muodostettu osaamisen pohjalta, Tork olisi ollut kitaristi, Nesmith basisti, Jones rumpali ja Dolenz olisi ollut etualalla solistina. Monkees-saundin takana oli nimittäin Micky Dolenz. Vaikka Nesmith ja Tork esittivät välillä laulavansa, todellisuudessa laulaja oli Dolenz.



Sarjasta tuli niin suosittu, että fiktioyhtyeen oli lähdettävä kiertueelle todellisena bändinä. Debyytti oli joulukuussa 1966 Hawaijilla. Livebändi otettiin hyvin vastaan siellä ja myöhemmin minne se vain menikin. Sen sijaan sarjan tuottajien kanssa sillä oli uskomattoman kovia yhteenottoja muun muassa siksi, että tuottajat eivät antaneet bändin soittaa levytyksissä omia instrumenttejaan. Äärimmäisessä tapauksessa tuottaja levytti biisit laulua vaille valmiiksi ja bändi kutsuttiin vain laulamaan nauhalle osuutensa.


Bändin ollessa kiertueella vuonna 1967 toinen albumi julkaistiin heidän tietämättään. Ristiriidan syvyyttä kuvaa se, että he eivät saaneet edes kopiota levystä, vaan se oli ostettava kaupasta.

Pian julkisuudessa (lähinnä musiikkilehdissä) nousi haloo siitä, että yhtye ei soittanut aina omia instrumenttejaan levyillä, vaikka kiertueilla soittikin. Tiettyjen piirien vastustus kohosi huippuunsa marraskuussa 1967. Siitä huolimatta monet muusikot, esimerkiksi John Lennon, pitivät bändin jäseniä taitavina muusikoina.

Minunkin säännöllisesti seuraamani televisiosarjan tekeminen lopetettiin helmikuussa 1968. Purkkakuvia oli kertynyt jo aika kasa, mutta yhtäkkiä kaikki vain loppui. Muistan, että puhuttiin, miten se ei ollutkaan mikään oikea bändi, vaan huijausta kaikki. Olin ihmeissäni ja pettynyt. Mitä siitä, vaikka se ei olisikaan ollut oikea bändi? Olivathan he kuitenkin niin ihania!

Varsinkin Davy ja Mike!

Erikoinen kaulakoru

Nyt on tarjolla erikoinen, kaunis kaulakoru, jossa on vaaleita ja kullan värisiä helmiä sekä kaiverrettuja soikioita. Koru on beigen värinen, mutta materiaalia en tiedä, ties vaikka olisi luuta. Koristeellisen osuuden pituus on 27 cm ja lisäksi kummassakin päässä on nahkaa noin 5 cm. Korun kiinnitys tapahtuu nahkanauhoilla, joilla voi halutessa säätää pituutta.


Korun hinta on 3,00 euroa.

Vihreät lasipullot

Pidätkö lasiesineistä? Onko sinulle lasiesineissä joku värisuosikki, jota mieluiten katselet?

Minulla se on vihreä. Olen kerännyt melkoisen määrän vihreää lasia ja luullakseni ne ovat kaikki jopa esillä kodissani. Kun tänään katselin yhtä rivistöä, ajattelin että niitä voisi vähän karsia.

Seuraavassa kuvassa on sisustusesineiksi kaksi kapeaa lasipulloa.

Lyhyempi ja kulmikkaampi niistä on melko tasan 30 cm korkea ja muhkurainen pullo on hieman korkeampi.

Pullojen hinta on 3,80 euroa / kpl.

Pieniä tuliaisia

Käväisin lomallani Pariisissa. Se ei ollut varsinaisesti shoppailumatka, mutta jotain pientä piti silti ostaa. Tässä pari tuliaista.

Lehtihyllyltä tarttui mukaan sisustuslehti. Valitsin tämän Maison magazine’n, koska sen mukana sai lahjaksi reilun kokoisen puuvillaisen keittiöpyyhkeen. Tuskin ranskalaiset itse ovat innostuneet tuollaisesta lahjasta, onhan se puhtaasti mainospyyhe. Mutta suomalaisessa keittiössä se ei haittaa lainkaan, pikemminkin päinvastoin!

Minua huvitti yhden artikkelin otsikko: ”Presque Vintage” (=melkein vintage). Siitä voi päätellä, että nyt tuotetaan uutta tavaraa vintage-ilmeellä. Niihin on pyritty saamaan 70-luvun näköä värityksillä ja kuoseilla. Se saattaa myydä hyvin aidon vintagen vanavedessä, joka on kysyttyä ja haluttua.


Nuo kuvassa olevat lautaset ovat yllättäen samantapaiset kuin Iittalan Taika-sarjassa.


Ostin myös uunituoreesta ranskalaisesta kampanjasta pari pikkupulloa (250ml) Cocista, koska ne houkuttelivat erikoisilla kuorillaan.


Kevytcociksen on pukenut Karl Lagerfeld, muotitalo Chanelin pääsuunnittelija. Ja luonnollisesti kampanjan kohteena on nimenomaan cociksen kevytversio; onhan Karl Lagerfeld hoikkuuden puolestapuhujana todennut joskus, että muoti on terveellisin tapa pudottaa painoa…
Pullossa on mukana hänen signeerauksensa.


Toinen cocispullo on iloisen kirjava. Siinä on surrealistisia elementtejä, toivon symboleja ja muistutuksia luonnosta. Sen on luonut ranskalainen laulaja Mika ja sen kampanjanimenä on Happiness Bottle. Ymmärtääkseni osa pullon tuotosta menee hyväntekeväisyyteen, nuorten auttamiseksi.


Pullot tyhjennämme sopivassa tilaisuudessa lapsenlapsen kanssa. Minä saan varmaankin tuon Karl Lagerfeldin ja hän onnenpullon!
:)

Ruusuinen juustotarjotin

Ruusun päivän kunniaksi on tarjolla upea ja harvinainen ruusuinen juustotarjoilusetti.



Englantilainen, posliininen ruusukuvioitu tarjoilualusta ja posliinipäinen juustoveitsi ovat alkuperäisessä valkealla silkillä vuoratussa Porcelain of England, Royal Crown laatikossa (26cm x 20,5 cm).

Alusta on paksua posliinia ja sen alla on Royal Crown leima.


Tämän upean setin hinta on 20 euroa.

Voitto meni, vapputauko tuli!

Arvonta on suoritettu Facebookin fanien kesken ja arvontavoittokin on jo lähtenyt toissapäivänä voittajalle. Koska arvelen, että se on jo perilläkin, laitan tähän kuvan siitä pienestä tavarapaketista, joka hänelle lähti.

Onnea vielä kerran, Satu!


Kirppis pitää pienen lomatauon tässä välissä, jolloin uutta myytävää ei tule. Sähköpostiini voi silti laittaa viestejä, jos joku tavara kiinnostaa, mutta vastaan viesteihin vasta palattuani takaisin noin viikon päästä (kunhan tuhkapilvet pysyttelevät poissa!).

Hauskaa vappua kaikille!

Purkkakuvia - filmitähdet 2

On aina mukavaa saada kommentteja! Ne innostivat lisäämään tänne muutaman purkkakuvan filmitähdistä.

Tässä kiitokseksi Hanelle lisää Elviksiä! :)


Tässä Kinille kiitokseksi Ricky Nelson! :)


Alla olevassa kuvassa olisi vaihtareita, eli näitä purkkakuvia pinossa on useampia.


Löytyykö keneltäkään samaa sarjaa olevia kuvia filmitähdistä, joista voisi tehdä vaihtokauppaa?

Toisaalta voisin vaihtaa näitä myös kortteihin. En varsinaisesti ole korttien keräilijä, mutta olen ihastunut taiteilijoiden kortteihin, joissa on kuva maalauksesta, mieluiten öljymaalauksesta. Olisiko kiinnostusta sellaiseen vaihtokauppaan?

Purkkakuvia - filmitähdet 1

Tänään avasin laatikon, jonne en ole katsonut vuosikausiin. Löysin sieltä keräilykuvia 60-luvulta. Keräilykuvan sai purukumin mukana. Olisiko silloin syöty purkkaa enemmän kuin nykyisin? Ainakin minä söin.

Luulisin, että nämä filmitähtikuvat ovat vanhimmat purkkakuvani. Näitä katsellessa tuli hieno olo. Muistin, miltä tuntui, kun lapsena katselin suurten filmitähtien kuvia. Heistä huokui glamour ja jotenkin se sipaisi myös pientä tyttöä. Sanaa glamour en tuntenut, mutta tunsin sen silti.


Yksi parhaista kuvista oli tämä Sophia Lorenin kuva. Syykin on selvä: hääpuku! Hempeä kuva Romy Schneiderista ja Alain Delonista kalpeni sen rinnalla.


Sarjassa oli useita kuvia Brigitte Bardot'sta. BB:n vetovoiman voi tuntea edelleen kuvia katsellessaan.


Myös Elvis oli useammassa kuvassa ja jokaisessa eri asu päällä. Vieläkö miestähdet pukeutuvat yhtä harkitusti kuin silloin?


Paras taisi silti olla Tony Curtis koppalakissaan. Tosi makee!

Vai olisiko ihanin ollut sittenkin Ricky Nelson? Mutta kuka oli Fabian?

Somat kenkätaulut

Monet naisista ovat heikkoina kenkiin, ja niin olen minäkin. Yleensä sorrun ostamaan kengät, jos niissä on joku kiva juju.

Harmi kyllä, nettikirppiksellä ei oikein pysty myymään kenkiä, sillä niitä on yleensä sovitettava. Sen sijaan kenkätaulut sopivat kirppiksen valikoimaan mainiosti!

Nyt onkin tarjolla juuttinarulla somistettuja, pieniä, 60mm * 60mm, lasitettuja tauluja kenkäfriikin sisustukseen.








Vintage -kengät ovat Leena Airikkalan kuvitusta. Kenkätaulujen hinta on 2,50 euroa / kpl.