Sävel-kuvan kortit

Palaan korttikeskusteluun sen verran, että laitan tänne näytille neljä korttia, joita itse pidän arvokkaina, vaikka niillä ei erityisempää raha-arvoa olisikaan.

Kortit ovat Sävel-kuvan kortteja. Yksi korteista on Kansanlaulusarjaa ja kolme korttia on Joulusarjaa. Arvokkaaksi nämä tekee se, että olen jo lapsena ottanut ne talteen kotoa vanhempien piironginlaatikosta. Olin niin kovin ihastunut lauluihin ja keräilin laulujen sanoja. Bonuksena korteissa on vielä nuotitkin!


En tiedä, miksi niitä ei ole koskaan lähetetty eteenpäin, mutta se on minun onneni. Olisi tosi ihanaa, jos joskus löytäisin näitä lisää. Varsinkin vanhat kansanlaulut olisivat mieleeni.

Tuonne taakse metsämaan
sydämeni halaa,
siell' on mieli ainiaan,
sinne toivon salaa;
siellä metsämökissä
on kaunis kultaseni.

Näistä löytyy vaihtareita: Tonttujen joulu ja Joulupuu on rakennettu olisivat vaihdettavissa toisiin Sävel-kuviin.

---

Olen vähän jäsennellyt ajatuksiani siitä mitä toivon puutarhakorteilta. Eli siis aloittelen keräämään sellaisia kortteja, joissa on kuva jonkun taiteilijan tekemästä maalauksesta. Taiteilijan kansallisuudella ei ole väliä. Kuvassa voi olla esimerkiksi talo, huvimaja, aitaa, porttia, pihapiiriä, penkkejä, puutarhatyökaluja, kasvimaata, hedelmäpuita, kukkapenkkejä – niin ja tietysti ihmisiä. Myös puistoaiheiset taidekortit käyvät. Mutta todellakin maalaustaiteen pohjalta, ei esimerkiksi puutarha-aiheisia valokuvia. Olen jo muutamia kortteja löytänyt ja huomaan, miten nälkä kasvaa syödessä. Kyllä keräily on kivaa!

Sekalaisia postikortteja

Olen huomannut, että korttien keräily vie monet mennessään! Kumma kyllä se ei ole koskaan tullut minulle harrastukseksi, vaikka kaikenlaista olenkin keräillyt. Niinpä minulla ei ole tietoa edes keräilyn perusasioista, esimerkiksi mikä merkitys on sillä, onko kortti kulkenut vai ei. Korttikeräilijöiden seuraaminen on kuitenkin varovasti viritellyt joitakin kieliä keräilijänsielussani ja olenkin mietiskellyt, mikä voisi olla kohde, jos siihen ryhtyisin.

Olen jo aikaisemmin kertonut, että taidekortit ovat kiinnostavia, mutta se on tietysti tosi laaja aihe. Taitaa olla niin, että pistän niitä talteen aina kun omaa silmää miellyttävä kuva osuu kohdalle. Mietin, että varsinaisena keräilykohteenani voisikin ehkä olla puutarhaa esittävät taidekuvat.

Niinpä olen tässä penkonut itselleni vuosien varrella tulleita kortteja etsien kokoelmani siementä. :) Mutta kuinkas kävikään: en löytänyt AINUTTAKAAN puutarhaa esittävää korttia! Kai sellaisia sentään on olemassa? No, ainakin Monet on maalannut puutarhastaan paljon kuvia, joten ehkä niitä maailmalla kuitenkin on, minulle ei vain kukaan ole sellaista lähettänyt. Pahus!


---


Nyt pistän penkomiseni jäljiltä kiertoon muutamia kulkemattomia kortteja, jos joku niistä vaikka sattuisi kiinnostamaan.


Kaksi ensimmäistä on Kotilieden Martta Wendelinin kortit "Kesäkeinu" ja kuvassa näkyvä "Leivintupa".

Pistin puutarha-aiheen siemeneksi kaksi samaa sarjaa olevaan korttia: "Kotiportailla" ja "Omenien aikaan", mutta en ole aivan varma, ovatko ne ihan sitä mitä haeskelen. Jos joku haluaisi ne, niin voisin kyllä myydä nekin. /WENDELININ KORTIT MENNEET!




2. Kortin takana lukee "Krippensammlung K. Heindl", "Missionshaus der Steyler Missionare St. Wendel" sekä "PK-30062 Volker Muller".






3. Kuopio Puijo


Voisin näitä vaihtaa, jos joku löytää kätköistään puutarha-aiheisia taidekortteja.

Purkkakuvia - The Monkees

Nuorena talteen pistämieni purkkakuvien joukosta löytyi pino The Monkees -kuvia.


The Monkees oli 60-luvun viihdeteollisuuden tähdenlento, pop/rock –yhtye joka perustettiin USA:ssa samannimistä tv-sarjaa varten. Sarja kertoi fiktionalisesta yhtyeestä esikuvanaan The Beatles. Ensimmäinen jakso esitettiin syyskuussa 1966.

Kuinka ollakaan sarjasta tuli nopeasti supersuosittu ja se levisi ympäri maailmaa. Suosion sytytti bändiä näyttelevä kvartetti Davy Jones, Peter Tork, Michael Nesmith ja Micky Dolenz, ja pian taru ja totuus menivät sekaisin.

Ohjelmassa soittavat näyttelijät esittivät sitä osaa, minkä saivat. Davy Jones esitti solistia, joka soitteli marakasseja, Peter Tork soitti bassoa ja kosketinsoittimia, Michael Nesmith kitaraa. Koska rumpuihin ei keksitty ketään, rumpaliksi tuli Micky Dolenz, vaikka hän osasi soittaa vain kitaraa.

Jos fiktiobändi olisi muodostettu osaamisen pohjalta, Tork olisi ollut kitaristi, Nesmith basisti, Jones rumpali ja Dolenz olisi ollut etualalla solistina. Monkees-saundin takana oli nimittäin Micky Dolenz. Vaikka Nesmith ja Tork esittivät välillä laulavansa, todellisuudessa laulaja oli Dolenz.



Sarjasta tuli niin suosittu, että fiktioyhtyeen oli lähdettävä kiertueelle todellisena bändinä. Debyytti oli joulukuussa 1966 Hawaijilla. Livebändi otettiin hyvin vastaan siellä ja myöhemmin minne se vain menikin. Sen sijaan sarjan tuottajien kanssa sillä oli uskomattoman kovia yhteenottoja muun muassa siksi, että tuottajat eivät antaneet bändin soittaa levytyksissä omia instrumenttejaan. Äärimmäisessä tapauksessa tuottaja levytti biisit laulua vaille valmiiksi ja bändi kutsuttiin vain laulamaan nauhalle osuutensa.


Bändin ollessa kiertueella vuonna 1967 toinen albumi julkaistiin heidän tietämättään. Ristiriidan syvyyttä kuvaa se, että he eivät saaneet edes kopiota levystä, vaan se oli ostettava kaupasta.

Pian julkisuudessa (lähinnä musiikkilehdissä) nousi haloo siitä, että yhtye ei soittanut aina omia instrumenttejaan levyillä, vaikka kiertueilla soittikin. Tiettyjen piirien vastustus kohosi huippuunsa marraskuussa 1967. Siitä huolimatta monet muusikot, esimerkiksi John Lennon, pitivät bändin jäseniä taitavina muusikoina.

Minunkin säännöllisesti seuraamani televisiosarjan tekeminen lopetettiin helmikuussa 1968. Purkkakuvia oli kertynyt jo aika kasa, mutta yhtäkkiä kaikki vain loppui. Muistan, että puhuttiin, miten se ei ollutkaan mikään oikea bändi, vaan huijausta kaikki. Olin ihmeissäni ja pettynyt. Mitä siitä, vaikka se ei olisikaan ollut oikea bändi? Olivathan he kuitenkin niin ihania!

Varsinkin Davy ja Mike!

Erikoinen kaulakoru

Nyt on tarjolla erikoinen, kaunis kaulakoru, jossa on vaaleita ja kullan värisiä helmiä sekä kaiverrettuja soikioita. Koru on beigen värinen, mutta materiaalia en tiedä, ties vaikka olisi luuta. Koristeellisen osuuden pituus on 27 cm ja lisäksi kummassakin päässä on nahkaa noin 5 cm. Korun kiinnitys tapahtuu nahkanauhoilla, joilla voi halutessa säätää pituutta.


Korun hinta on 3,00 euroa.

Vihreät lasipullot

Pidätkö lasiesineistä? Onko sinulle lasiesineissä joku värisuosikki, jota mieluiten katselet?

Minulla se on vihreä. Olen kerännyt melkoisen määrän vihreää lasia ja luullakseni ne ovat kaikki jopa esillä kodissani. Kun tänään katselin yhtä rivistöä, ajattelin että niitä voisi vähän karsia.

Seuraavassa kuvassa on sisustusesineiksi kaksi kapeaa lasipulloa.

Lyhyempi ja kulmikkaampi niistä on melko tasan 30 cm korkea ja muhkurainen pullo on hieman korkeampi.

Pullojen hinta on 3,80 euroa / kpl.

Pieniä tuliaisia

Käväisin lomallani Pariisissa. Se ei ollut varsinaisesti shoppailumatka, mutta jotain pientä piti silti ostaa. Tässä pari tuliaista.

Lehtihyllyltä tarttui mukaan sisustuslehti. Valitsin tämän Maison magazine’n, koska sen mukana sai lahjaksi reilun kokoisen puuvillaisen keittiöpyyhkeen. Tuskin ranskalaiset itse ovat innostuneet tuollaisesta lahjasta, onhan se puhtaasti mainospyyhe. Mutta suomalaisessa keittiössä se ei haittaa lainkaan, pikemminkin päinvastoin!

Minua huvitti yhden artikkelin otsikko: ”Presque Vintage” (=melkein vintage). Siitä voi päätellä, että nyt tuotetaan uutta tavaraa vintage-ilmeellä. Niihin on pyritty saamaan 70-luvun näköä värityksillä ja kuoseilla. Se saattaa myydä hyvin aidon vintagen vanavedessä, joka on kysyttyä ja haluttua.


Nuo kuvassa olevat lautaset ovat yllättäen samantapaiset kuin Iittalan Taika-sarjassa.


Ostin myös uunituoreesta ranskalaisesta kampanjasta pari pikkupulloa (250ml) Cocista, koska ne houkuttelivat erikoisilla kuorillaan.


Kevytcociksen on pukenut Karl Lagerfeld, muotitalo Chanelin pääsuunnittelija. Ja luonnollisesti kampanjan kohteena on nimenomaan cociksen kevytversio; onhan Karl Lagerfeld hoikkuuden puolestapuhujana todennut joskus, että muoti on terveellisin tapa pudottaa painoa…
Pullossa on mukana hänen signeerauksensa.


Toinen cocispullo on iloisen kirjava. Siinä on surrealistisia elementtejä, toivon symboleja ja muistutuksia luonnosta. Sen on luonut ranskalainen laulaja Mika ja sen kampanjanimenä on Happiness Bottle. Ymmärtääkseni osa pullon tuotosta menee hyväntekeväisyyteen, nuorten auttamiseksi.


Pullot tyhjennämme sopivassa tilaisuudessa lapsenlapsen kanssa. Minä saan varmaankin tuon Karl Lagerfeldin ja hän onnenpullon!
:)

Ruusuinen juustotarjotin

Ruusun päivän kunniaksi on tarjolla upea ja harvinainen ruusuinen juustotarjoilusetti.



Englantilainen, posliininen ruusukuvioitu tarjoilualusta ja posliinipäinen juustoveitsi ovat alkuperäisessä valkealla silkillä vuoratussa Porcelain of England, Royal Crown laatikossa (26cm x 20,5 cm).

Alusta on paksua posliinia ja sen alla on Royal Crown leima.


Tämän upean setin hinta on 20 euroa.

Voitto meni, vapputauko tuli!

Arvonta on suoritettu Facebookin fanien kesken ja arvontavoittokin on jo lähtenyt toissapäivänä voittajalle. Koska arvelen, että se on jo perilläkin, laitan tähän kuvan siitä pienestä tavarapaketista, joka hänelle lähti.

Onnea vielä kerran, Satu!


Kirppis pitää pienen lomatauon tässä välissä, jolloin uutta myytävää ei tule. Sähköpostiini voi silti laittaa viestejä, jos joku tavara kiinnostaa, mutta vastaan viesteihin vasta palattuani takaisin noin viikon päästä (kunhan tuhkapilvet pysyttelevät poissa!).

Hauskaa vappua kaikille!

Purkkakuvia - filmitähdet 2

On aina mukavaa saada kommentteja! Ne innostivat lisäämään tänne muutaman purkkakuvan filmitähdistä.

Tässä kiitokseksi Hanelle lisää Elviksiä! :)


Tässä Kinille kiitokseksi Ricky Nelson! :)


Alla olevassa kuvassa olisi vaihtareita, eli näitä purkkakuvia pinossa on useampia.


Löytyykö keneltäkään samaa sarjaa olevia kuvia filmitähdistä, joista voisi tehdä vaihtokauppaa?

Toisaalta voisin vaihtaa näitä myös kortteihin. En varsinaisesti ole korttien keräilijä, mutta olen ihastunut taiteilijoiden kortteihin, joissa on kuva maalauksesta, mieluiten öljymaalauksesta. Olisiko kiinnostusta sellaiseen vaihtokauppaan?

Purkkakuvia - filmitähdet 1

Tänään avasin laatikon, jonne en ole katsonut vuosikausiin. Löysin sieltä keräilykuvia 60-luvulta. Keräilykuvan sai purukumin mukana. Olisiko silloin syöty purkkaa enemmän kuin nykyisin? Ainakin minä söin.

Luulisin, että nämä filmitähtikuvat ovat vanhimmat purkkakuvani. Näitä katsellessa tuli hieno olo. Muistin, miltä tuntui, kun lapsena katselin suurten filmitähtien kuvia. Heistä huokui glamour ja jotenkin se sipaisi myös pientä tyttöä. Sanaa glamour en tuntenut, mutta tunsin sen silti.


Yksi parhaista kuvista oli tämä Sophia Lorenin kuva. Syykin on selvä: hääpuku! Hempeä kuva Romy Schneiderista ja Alain Delonista kalpeni sen rinnalla.


Sarjassa oli useita kuvia Brigitte Bardot'sta. BB:n vetovoiman voi tuntea edelleen kuvia katsellessaan.


Myös Elvis oli useammassa kuvassa ja jokaisessa eri asu päällä. Vieläkö miestähdet pukeutuvat yhtä harkitusti kuin silloin?


Paras taisi silti olla Tony Curtis koppalakissaan. Tosi makee!

Vai olisiko ihanin ollut sittenkin Ricky Nelson? Mutta kuka oli Fabian?

Somat kenkätaulut

Monet naisista ovat heikkoina kenkiin, ja niin olen minäkin. Yleensä sorrun ostamaan kengät, jos niissä on joku kiva juju.

Harmi kyllä, nettikirppiksellä ei oikein pysty myymään kenkiä, sillä niitä on yleensä sovitettava. Sen sijaan kenkätaulut sopivat kirppiksen valikoimaan mainiosti!

Nyt onkin tarjolla juuttinarulla somistettuja, pieniä, 60mm * 60mm, lasitettuja tauluja kenkäfriikin sisustukseen.








Vintage -kengät ovat Leena Airikkalan kuvitusta. Kenkätaulujen hinta on 2,50 euroa / kpl.

Vanha rasia

Aivan aluksi vinkkaisin, että nettikotikirppiksellä on ollut fanisivu Facebookissa viime viikon maanantaista. Faneja on tullut mukavasti ja olen luvannut arpoa kirppikseltä jotain kaikkien fanien kesken huomenna. Vielä ehtii mukaan fanittamaan huomiseen klo. 10:een mennessä!
---

Nyt on myynnissä kaunis vanha rasia!



Rasiassa on simpukkaverhoiltu, sydämenmuotoinen korurasia. Sen mitat ovat noin 11 x 14 cm.



Se on sisältä verhoiltu punaisella kankaalla.

Rasian hinta on 7,00 euroa.

Sokerikko-kermakko -keräilyä

Jatkan vielä tuota eilistä teemaa, eli kermakko-sokerikko keräilyistäni. Nämä eivät siis ole myynnissä!

Keräilyhän ei ole kiinnostavaa, jos se on liian helppoa. Niinpä minultakin löytyy useita parittomia yksilöitä.

Tämä Arabian Kauris-sarjan sokerikko tuntuu arvokkaimmalta ehkä siksi, että maksoin siitä aikanaan mielestäni aika paljon. Hinta tuntui kovalta etenkin siksi, että sokerikosta puuttui kansi. Tässä kohtaa kävi kuitenkin tuuri (toisin kuin punaisesta maisemasta), kun joitakin vuosia myöhemmin löysin kirppikseltä kannen.
Enää puuttuu kermakko!



Tässä toinen pariton sokerikko. En tunne mallia (olisiko Ihanne?), mutta tunneliuunileima kertoo sen olevan vuosilta 1932-1949.








Myös tämä pyöreämuotoisen, punaraitaisen sokerikon malli on hukassa, samoin kuin kermakkokin.








 Tämä kaunis 50-luvun Pirtti-sarjan kermakko, design Svea Granlund, kaipaa sokerikkoa, johon en ole koskaan onnistunut törmäämään.







Tämä Arabian kermakko-sokerikko pullalautasineen on 70-luvun alusta. Tein varmasti pari tuntia työtä, kun yritin etsiskellä netistä tätä mallia. Kuvio näyttää hyvin paljon Raija Uosikkisen kädenjäljeltä, mutta en kovan hakemisenkaan jälkeen löytänyt tällaista mistään.




Arabian leimoista selviää aika hyvin, mistä ajankohdasta astiat ovat kotoisin. Jos ne eivät ole vielä tuttuja, niin laitan tähän kuvan niistä.
(voit klikata kuvaa suuremmaksi)

Kermakoita ja sokerikoita

Kerroin aikaisemmin, miten yksi keräilykohteistani on ollut sokerikot ja kermakot, ja laitan nyt kuvan muutamasta parista tänne.



Tämän lasisen parin kermakko on mummon vanha ja sokerikon löysin myöhemmin kirppikseltä.






Kuparinen pari on omalla tavallaan tosi viehättävä.

Iältään vanhin lienee tämä pari. Siitä löytyy Arabian piippuleima, jossa on kolme A-kirjainta. Sen perusteella pari on vuosilta 1928-1932.







Tämän parin löysin Arabian hinnastosta vuodelta 1936. Siitä selvisi, että ne kuuluvat osana AG-mallin kahviastiastoon.





Tämä pari on todennäköisesti 50-luvulta. Ne tuovat mieleen muistoja lapsuudestani, sillä meillä oli kotona samanlaiset. Ollapa silloin tajuttu, miten arvokkaiksi Arabian astiat joskus muuttuvat! Silloin nämä olivat arkiastioita ja kun kotiin hankittiin uusi astiasto, niin nämä joutivat mökille.

Tästä punaisesta maisemaparista keräilyinnostukseni sai 80-luvulla alkunsa. Ostin nämä silloin eräästä divarista, jonne oli kulkeutunut myös vähän vanhaa tavaraa. Siitä lähtien olen etsiskellyt kirppispöydiltä ja joistakin vanhan tavaran liikkeistä sokerikolle kantta, mutta en ole toistaiseksi onnistunut löytämään sitä.


Laitan lopuksi tähän kaksi muuta Arabian maisemakermakkoa. Ne herättävät kysymyksiä. Ensinnäkin punainen kermakko on selvästi pienempi kuin tavalliset kermakot. Olisiko maisemasta ollut myös mokka-astiasto, vai mihin tämä pieni kermakko voisi kuulua?

Myös harmaa maisemakermakko on kiinnostava, sillä yleisesti maisemaa on näkynyt sinisenä tai punaisena. Onko niitä vielä muitakin värejä?
Ovatko nämä kenties osia astiastoista, joita tehtiin pelkästään vientiin?

Jos joku tietää näistä enemmän, niin olisi mukavaa saada lisätietoa!