Osallistuin joskus sydäntalvella Paperisilppurin blogin arvontaan. Liekö johtunut siitä, että toimistokoira toimi onnettarena, voitin lahjakortin korttiostoksiin! Isäni aina sanoi, että kyllä koira koiran tuntee... miten se nyt tulikin mieleeni... :D
Valitsin palkinnoksi ihania Suomenlinnan Lelumuseon / Nalleriinan kortteja (*
Selailin niitä äsken. Kaivoin myös esille vanhoja kiiltokuviani ja vertailin, löytyisikö niistä samanlaisia kuin korteissa. No, ei löytynyt, mikä saattaa johtua siitä, että noissa korteissa olevat muistovärssyt ovat niin vanhoja, että sen ikäisiä kiiltokuvia minulla ei juurikaan ole.
Katselin myös omia muistokirjojani, ja ne kyllä kalpenevat näiden kirjoitusten rinnalla. Tuohon aikaan kaikki kirjoitettiin hienosti oikealla mustekynällä, jonka käyttö vaati pidempää harjoittelua. Minunkin lapsuudessani opeteltiin vielä kirjoittamaan mustekynällä, joka kastetiin mustepulloon, ja käyttämään imupaperia. Siinä ei voinut nopeasti hutaista tekstiä, vaan piti hiljaa ja hartaasti kirjoittaa, ettei tulisi sotkua. Muistokirjoihini on kuitenkin kirjoitettu lyijykynällä tai kuulakärkikynällä. Vain opettaja on kirjoittanut mustekynällä!
Tuota kukkakoria muistuttavia kiiltokuvia löysin kokoelmastani kaksi. Minusta ne voisivat olla samaa sarjaa, sillä ne ovat hyvin samankaltaisia.
Kyyhkynen on myös suosittu kiiltokuvan aihe ja se esiintyy useammassakin kortissa.
Löysin kokoelmastani muun muassa tällaisen kyyhkyskiiltokuvan.
Se on niin kaunis, että sitä katsellessani mietin, pitäisiköhän alkaa kiiltokuviakin vaihtelemaan. Vai tyytyisinkö nyt toistaiseksi vain korttien keräilyyn? Mutta ehkä nyt voisin lisätä aiheisiin kiiltokuvakortit... hmmm?
Joka tapauksessa nämä kiiltokuvakortit ovat kerrassaan ihastuttavia. Vielä kerran kiitos, Pauliina!
*) Nalleriina on Petra Tandefeltin rekisteröimä tavaramerkki. Myös Nalleriinan korttikuvien käyttö ja julkaiseminen muilla www-sivustoilla on sallittua vain henkilökohtaisessa ja ei-kaupallisessa käyttötarkoituksessa, kun kuvien lähde mainitaan.
Kiitos ihanasta postauksesta. Täällä on yksi kiiltokuviin hurahtanut. Olen niitä kerännyt vajaat kymmenen vuotta ja monta mapillista niitä onkin. Meillä kiltsukeräilijöillä on pääkaupunkiseudulla rinki. Kokoonnumme vaihtelemaan kuin pikkutytöt konsanaan.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi! Nämä kiiltokuvani ovat kulkeneet laatikossa mukanani ihan lapsuudestani asti. En ole raaskinut tehdä niille mitään, enkä edes aikanaan tyttärelleni antaa... No, hän ei olekaan samanlainen keräilijä kuin minä, joten ei hän sellaisia osannut kaivatakaan. Heräsi kysymys, miten säilytät kiltsikoitasi. Jos ne ovat mapeissa, niin ovatko ne muovien sisällä?
VastaaPoistaOsasta irtokuvia kokoan arkkeja, jotka kiinnitän mustalle kartongille ja suurin osa on mapeissa. Olen ostanut postimerkkiliikkeestä sellaisia muovisia, mustapohjaisia taskuja. Melko kalliita, mutta jos kestävät postimerkit, niin kai niissä kiltsutkin säilyy. Ihanimmat, hileiset kiltsut ovat ns. "hivelylaatikossa" eli jossain kauniissa vanhassa suklaarasiassa.
VastaaPoistaHei, hauskaa että tykkäät nalleriinan korteista :-D Tässä linkki omaan blogiini, jossa sinun inspiroimanasi kerron hiukkasen kiiltokuvien historiasta. Hyvää kesän jatkoa, Petra
VastaaPoistahttp://nallerouva.blogspot.com/2011/07/kukkaloistoa-kuin-kiiltokuvissa.html?spref=fb
VastaaPoista