Yksi merkki nykyajan yltäkylläisyydestä on se, miten vahvasti muoti määrää. Vaatekaupoissa valikoima vaihtuu noin neljä kertaa vuodessa, muotiliikkeissä jopa 10 kertaa vuodessa. On kuluttajia, joiden mielestä edellisen kauden vaatteita ei voi enää pitää, vaikka mitään oleellisia muutoksia ei muodissa olisi tapahtunut.
Otin kuvan yhdestä aikanaan todella tyylikkäästä ja muodinmukaisesta boutique-jakusta. Sitä voisi muuten pitää ajattomana, mutta sen muhkeat olkatoppaukset paljastavat, että kysymyksessä on mennyt muoti. Uskon, että sen voi pukea ylleen sitten, kun leveät olkapäät tulevat jälleen muotiin. Muoti kun tulee ja menee sykleissä.
Muoti tarkoittaa tuotteiden tarkoituksellista vanhenemista, joka lisää kulutusta. Minun korvissani kalliiden asujen suunnittelijoiden ja tuottajien argumentointi hyvin tehtyjen vaatteiden pitkäikäisyydestä ja ekologisuudesta on kuulostanut ontolta. Todellisuudessa jotain juhla-asua saatetaan käyttää vain kerran. Mitä hyötyä silloin on, että asu on kestävä?
Aika mielenkiintoista oli lukea viikonlopun iltapäivälehdestä Jaakko Selinin tekstiä, jonka mukaan julkkikset lainaavat muotitalojen ylimääräisiä mallikappaleita. Siis niitä, joita ei ole jostain syystä huolittu tuotantoon. Periaatteessa ekologisuus voisi silloin toteutua, mutta herää kysymys, lainaako joku muu julkkis vaatetta enää sen jälkeen, kun yksi on sen tehnyt.
Mieleeni tulee kuningatar Silvian puvut, joita vastikään esiteltiin televisio-ohjelmassa. Puvut olivat uskomattoman kauniita. Ne olivat loistokkaita arvokkaine kankaineen, kultalankoineen, helmineen ja paljetteineen, mutta yhden käyttökerran jälkeen ne täyttävät nyt jonkun museon. Vaikka yleisesti kannatetaan sellaisten tuotteiden ostamista, jotka ovat kestäviä ja josta tekijä on saanut kunnon korvauksen, niin miten ekologisesti perusteltu kallis juhla-asu todellisuudessa on?
Kierrätysajattelu on vähitellen saavuttamassa myös valtakunnan silmäätekevät. Viime itsenäisyyspäivän linnan juhlissa nähtiin jo useampi aito vintageasu ja monta kierrätysmateriaalista valmistettua pukua. On hienoa, että kierrätysaatetta levitetään näin näyttävästi. Mutta miksi minut valtaa kuitenkin lievästi skeptinen olo? Alkaako kierrätys - etenkin vaatteiden ja asusteiden kierrätys - olla jonkinlainen muotisuuntaus sinällään, kun jo varakkainkin väestönosa osallistuu siihen?
Periaatteessa kysymyksessä on tietysti hyvä asia. Mutta trendien ollessa kysymyksessä tulee mukana myös lieveilmiöitä, joihin olisi hyvä olla varautunut. Eniten pelkään, että kierrätystermin käyttö laajenee vähitellen koskemaan jotain sellaista, missä on kierrätysaatetta enää vain sana. Silloin yleistermi ”kuluttaja” voidaan muuttaa termiksi ”kierrättäjä”.
Hyvä, pohdiskeleva postaus! Minunkin mielestäni iltapukuja olisi hyvä uusiokäyttää, en innostu pelkästä kertakäyttökulttuurista. Onneksi uusiokäytön fiksuus on havaittu, ja ekologinen ajattelu on hiipimässä muotimaailmaankin.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi, Mirka! Tavallaan ymmärrän iltapukujen uusiokäytön ongelmallisuuden, kun kertakaikkiaan katsotaan, että niitä ei voi käyttää monta kertaa peräkkäin. Tietäähän sen itsestäänkin, että juhliin tekee mieli hankkia jotain uutta. Toivoisi, että jotain uusia ideoita ilmestyisi kierrätysajatteluun tässä!
VastaaPoista