Hyvää Uutta Vuotta!

Kun korttien maailma on alkanut vähitellen avautua täällä, ajattelin laittaa tänne vielä yhden kortin joka sopii mielestäni juuri tähän ajankohtaan ja näihin lumisiin maisemiin.


Oikein hyvää ja onnellista Uutta Vuotta 2011 kaikille tänne poikkeavalle!

PS. Kiitos Minna Immosen kortista Railille!

Lahjapajan joulutuotoksia

Olen jo kahtena vuonna kirjoitellut kierrätysmielessä joululahja-asioista. Jutut olivat täällä ja täällä. Ajattelin taas kerran kirjoittaa aiheesta. Ehkäpä joulunjälkeisestä muistelusta tulee tätä menoa suorastaan traditio!

Aikaisemmissa jutuissani kerroin, millaisia paketteja kokosin kierrätysmateriaaleista. Tänä vuonna en syventynyt siihen samalla antaumuksella. Toki edelleen käytin vanhoja nauhoja koristeluun, mutta kääreiksi tuli lähes yksinomaan aivan perusjoulupaperia. Siksi olin todella iloinen tästä tyttäreltä tulleesta paketista, johon hän oli selvästikin syventynyt sydämellään.



Perusruskeassa kääreessä kaikki koristeet nousevat upeasti esille! Kakkupaperi on kaunis kohokohta, se on kuin pala pitsiä paketissa. Itsetehty sydän kangasnauhassa on suloinen ja kulman kultainen enkeli kruunaa kokonaisuuden.

Oma askarteluni rajoittui pikaisiin pakettikortteihin. Sopivasta joulupaperin jämästä leikkasin kuvia irti ja liimasin ne pahvinpalasille. Siinä ei monta minuuttia mennyt, kun persoonalliset pakettikortit olivat valmiina käyttöön.


Lisäksi virkkasin erilaisia sydämiä pakettien koristeeksi. Tällä kertaa myös tärkkäsin ne ja sitaisin niihin valkeaa satiininauhaa, jolloin ne käyvät myöhemmin kuusenkoristeiksi.

Kulutin virkkauksiin enemmänkin aikaa ennen joulua. Muun muassa tällaisia enkeleitä tein kuusenkoristeiksi. Pää on vanhasta puuhelmestä ja rusetti on alusvaatteen koriste.


Muitakin pieniä lahjoja syntyi pajassa. Heijastinkukat ovat kivoja, kun ne on suunniteltu asun mukaiseksi. Tyttärelle ostin lahjaksi villatakin, jonka kaulukseen kiinnitin tämän kukan.



Kätköistäni löytyi myös keskeneräinen virkattu liina vuosien takaa. Malli on hukkunut ajat sitten, joten lopetin työn yksinkertaisimmalla tavalla minkä keksin. Sen jälkeen tärkkäsin liinan kulhon päällä. Somisteeksi keltaista satiininauhaa ja retrovärinen kulho oli valmis!



Joulupukki oli ajattelevainen ja toi tuossa ylinnä olevassa paketissa lahjaksi virkkauskirjan. Ehkäpä sieltä löytyy jotain erityisen kivaa ensi jouluksi!

Jouluntoivotus

Pysähdy, niin kuulet enemmän,

ehdit nähdä tähden välkkyvän,

tunnet lämmön jouluisen

valtaavan taas sydämen.

Leppoisaa ja rauhallista joulua kaikille täällä piipahtavalle!

PS. Kiitos Marittalle kauniista Jenny Nyströmin kortista!

Korttiringistä kortteja

Jokin aika sitten Kini kehotti korttirinkiläisiä ilahduttamaan toisiaan postikortilla. Silloin tuumin hänelle, miten hauskaa olisi, jos kaikki korttirinkiläiset lähettäisivät joulun aikaan kullekin keräilijälle jonkun keräilyaiheeseensa liittyvän kortin (ei siis välttämättä joulukorttia). Kini otti puolileikilläni heittämästäni ajatuksesta kopin, ja välitti haasteen kaikille.

Sitten tulikin hätä. Luin nimilistaa ja etsiskelin keräiltäviä kortteja, mutta kaikille en tässä ajassa löytänyt sopivaa. Eikä nekään toistakymmentä korttia jotka lähetin, olleet kaikki joulukortteja. En tiedä kuinka tärkeää se saajien mielestä olisi ollut. Itselleni se ei ole lainkaan tärkeää, kun en ole ollenkaan joulukortti-ihmisiä. Omasta mielestäni tärkeämpää on, että kortti olisi keräilykohde. Tosin nyt olen katsonut joulukorttejakin jotenkin ihan uudella silmällä...

Jos kuitenkin tämä ajatus toistuisi vielä ensi jouluna niin olen jo päättänyt hyvissä ajoin etsiä kortteja myös niille, joille en sellaista tällä kierroksella ehtinyt hankkia.

Sain tänään aivan sykähdyttävän ihanan kortin Piiltä! Kuva on ruotsalaisen taiteilijan, Lennart Heljen "Yöllinen vierailu". Se on niin tarkka talvi-illan kuva pihapiiristä, että kun ensin pikaisesti katsahdin siihen, se näytti valokuvalta. Tässä skannattuna se ei näytä aivan samanlaiselta kuin aidossa kortissa. Illan hämy puuttuu.


Lennart Helje maalaa mielellään talvikuvia ja sen vuoksi monia hänen töitään on tuotettu uudelleen postikortteina sekä Ruotsissa että muissa maissa.

Kävin Piin blogissa vierailulla ja hän kertoi saaneensa uuden kipinän keräilyyn tämän joulukorttien lähetyshaasteen myötä. Täytyy todeta, että hän on todella paneutunut haasteeseen ja luulenpa monen muunkin ilahtuvan häneltä saamastaan kortista kuten minä. Ihanaa syventymistä toisten toiveiden täyttämiseksi. Monet kiitokset, Pii!

Laitan tänne vielä toisenkin kortin, jonka sain muutama päivä sitten. Se on ihastuttava talvikuva taloista ja pihoista. Kuva on Astrid Lindgrenin "Bullerbyn joulu".



Monet kiitokset Maaritille, joka on myös ajatuksella valinnut kortin!

Kynttilärasioita

Adventin aika alkaa ja kynttilöitä sytytellään. Nyt on kynttilöiden kulutus suurimmillaan. Olen kerännyt muutaman kynttilärasian myyntiin, joten ne sopivat hyvin myös lahjaksi.

Ensimmäisessä rasiassa on kaksi kuvioitua sydänkynttilää. Nämä käyvät vaikka hääpäivän juhlistamiseksi pöytään. Kynttilät ovat puisessa rasiassa ja päälle tulee muovikansi. Hinta on 3,00 euroa.


Toisena on mustien kynttilöiden paketti. Tyylikkäät mustat kynttilät on koristeltu kultakuvioin. Paketin hinta on 2,50 euroa.




Tunnelmallista adventin aikaa!

Hinnoittelua ja siivousta

Mietin usein, miten hinnoitella vanhoja tavaroita. Mitä ne saavat maksaa kirppiksellä? Jonkun mielestä hinnan pitää aina olla 10 sentin ja neljän euron välillä. Siitä hintahaarukasta on hauska tehdä löytöjä!

Kuulin joskus, että Huuto.netissä on korkeammat hinnat kuin kirppiksillä ja sitä pidettiin hyväksyttävänä. Kirppiksillä samoja hintoja ei välttämättä hyväksytä. Se on outoa, sillä monet huutiksen tavarat ovat ihan samanlaista tavaraa. Toki siellä on mukana myös antiikkia ja muuta arvokasta, joita perinteisestikin myydään huutokaupoissa. Iso osa on kuitenkin tavallista käyttötavaraa enkä ymmärrä, miksi huutiksessa on reilumpaa maksaa samasta tavarasta enemmän kuin kirppiksellä.

Jokin aika sitten päädyin itsekin laittamaan joitakin tavaroita huutikseen, sillä tarvitsin lisäkanavan tavaroitteni myymiseksi. Näin olen käytännössä päässyt toteamaan, että huutiksen korkeammat hinnat pitävät paikkansa. Olen laittanut sinne kirppiksellä roikkuneita tavaroita vanhimmasta päästä, ja olen säännöllisesti saanut niistä korkeamman hinnan kuin olen pyytänyt niistä täällä. Kummallista!

Toinen asia, joka jakaa mielipiteitä eri kauppapaikoilla, ovat toimituskulut. Vaikka lähes kaikki verkkokaupat ja jopa tavaroiden lahjoittajatkin laskuttavat toimituskulut, kirppiksellä sitä ei oikein tahdota hyväksyä. Ne aiheuttavat säännöllisesti napinaa ja joskus kaupanteko loppuu siihen, että toimituskuluja ei haluta maksaa. Kun olin tottunut tuollaiseen, niin tuoreena huutiksen asiakkaana hämmästyin, kun siellä toimituskulut ovat täysin itsestään selviä ja usein määritelty tavaran painoon ja kokoon nähden korkeiksi.

Myyn tavaroitani siksi, että yritän vähentää niitä. Hinnoittelulla pyrin saamaan vähän vaivanpalkkaa tästä pikku kierrätystyöstäni. Kirppiksen pitäminen ON nimittäin yllättävän työlästä. Sen tietää se, joka on kokeillut samaa.

-----

Pyrin aina välillä siivoamaan vanhimpia myynti-ilmoituksia pois, ettei blogi kasva liian isoksi. Jotkut tavarat, jotka roikkuvat mielestäni liian kauan myytävänä, poistan joko huutikseen tai joskus tytär haluaa ne. Ja on myönnettävä, että jotkut tavarat olen itse ottanut uudestaan käyttöön. On tämä niin outoa näiden rakkaiden tavaroiden kanssa!

Olen vähän siivoillut blogia. Tapanani on siivousten yhteydessä tehdä kollaasi myydyistä tavaroista lähinnä itselleni muistoksi. Tässä taas muutama kollaasi.

Kirjoja

Peltirasioita

Vaatteita

Nyt olen onnistunut kutistamaan vuoden 2008 postaukset niin vähiin, että siellä ei ole enää muuta myynnissä kuin joitakin LAHJAPAJAn juttuja.

Toivottavasti pääsen vuoden 2009 myynti-ilmoituksissa pian samaan tilanteeseen. Tavarat pois - se on tavoite!

Kissamaisia korvakoruja, Aarikka

Kissojen ystäviä on maailma pullollaan ja monet pitävät myös kissaesineistä. Tänään olisi korvakoruissa kissateema.

Ensimmäisenä on Aarikan ihanat, puiset kissakorvikset. Hinta 5,50 euroa. / MYYTY


Seuraavissa korviksissa on kissamaisia kuvioita korvanapissa. Nämäkin ovat ehkä Aarikan, mutta aivan varma en ole. Hinta 3,50 euroa.

Nappikauppaa!

Tein hauskaa hommaa yhtenä iltana, kun tutkiskelin ja pussittelin nappeja väreittäin järjestykseen. Eniten oli tummia nappeja, vähiten värikkäitä. Miksiköhän niin?

Ankkurinappeja löytyi kahta eri kokoa. Koska uskon, että en tarvitse ankkurinappeja, voisin myydä ne. Seitsemän kappaletta isoja (21 mm), hinta 3,50 euroa ja viisi kappaletta pieniä (17 mm), hinta 1,50 euroa.


Varastossa oli myös kasa yksittäisiä metallinappeja, joissa on tuollainen erikoinen kiinnitys, kuten farkuissa. Löysin netistä niille nimenkin: patenttinappi.


Jos joku tarvitsee tällaisia, niin ilmoittele! Laitan tulemaan postikulujen hinnalla.

---

EDIT 27.9.2010: Tällaiset nauhastopparit saa myös postikuluilla!

Ranskalaisia painokuvia

Tarjolla on kaksi ihastuttavaa vintagehenkistä painokuvaa (kartonkia). Kuvien koko on 24 x 32 cm.




Yhden kuvan hinta on 3,50 euroa.

Korttikokoelman alku

Näin syyskauden avajaisiksi haluaisin esitellä muutaman kortin, jotka muodostavat ”korttipuutarhani” siemenen!

Tuossa kesän korvallahan ryhdyin keräilymielessä haeskelemaan puutarha- tai puistoaiheisia taidekortteja, joissa olisi kuva jonkun taiteilijan tekemästä maalauksesta. Syy, miksi valitsin kohteeksi juuri puutarhan taiteilijoiden tekemänä, on se, että ne yhdistävät kaksi kiinnostuksen kohdettani, puutarhan ja taiteen. Korttien kautta lähden tutustumaan taiteilijaan ja lisäksi voin ihailla kauniita puutarhakuvia.

Blogituttavuuteni Hannen kanssa vaihdettiin aluksi muutama kortti ja hän myös yllytti minut liittymään Kinin korttienvaihtorinkiin. Lisäksi olen etsiskellyt kortteja Huutonetista ja kirppiksiltä. Näiden kokemusten perusteella täytyy todeta, että Kini oli oikeassa, kun sanoi, että keräilykohteeni on vaikea. Mutta toisaalta haasteet vain lisäävät mielenkiintoa. En toivo isoja määriä monenlaisia kortteja, vaan yksikin kappale keräilykohteesta on arvokas!

Esittelen tässä nyt ensimmäisistä korteistani kolme ihastuttavaa yksilöä. Kiitokset heti alkuun Hannelle ja Pirjo-Liisalle!

Hannelta tulleissa korteissa oli tämä Helen Allingham’n vesivärimaalaus:



Helen Allingham (1848-1926) oli englantilainen vesivärimaalari ja viktoriaanisen ajan kuvaaja. Hän oli kuuluisa erityisesti Surrey’n ja Sussex’n pittoreskien maalaistalojen ja mökkien kuvaajana. Hänen kotisivuillaan http://www.helenallingham.com/ on laaja galleria hänen maalauksistaan, jotka melkein kaikki sopisivat kortteina kokoelmaani!

Seuraavana on Huutonetista löytämäni John Atkinson Grimshaw’n The Rector’s Garden, Queen of the Lilies:


John Atkinson Grimshaw (1836-1893) oli englantilainen taidemaalari, joka oli erityisen kuuluisa kaupunki- ja maisemakuvistaan. Tämä maalaus on vuodelta 1877, ja liljojen on ajateltu olleen Grimshaw’n lempikukkia. Hänen tuotannossaan on myös fantasia-aiheita. Hänen huikean upeita maalauksiaan voi käydä katsomassa kotisivuillaan http://www.johnatkinsongrimshaw.org/

Korttiringistä sain postia Pirjo-Liisalta ja hänen korteistaan ihastuin erityisesti tähän unen- ja fantasianomaiseen kuvaan Doyles Garden’sta, jonka alkuperäisen kuvan on maalannut Mark Shepherd.



Vaikka etsiskelin netistä tietoa melkoisen tovin, en löytänyt taiteilijasta tietoa. Ehkä sitä kuitenkin vielä joskus tulee sinne.

Näin keräilyni on siis alkanut ja voin sanoa, että se tuottaa ihan suunnatonta mielihyvää! Kerron myöhemmin siitä lisää, jos vain onnellisia löytöjä kertyy enemmän.

Jatketaan taas kirppistelyä!

Kirppiksen kesätauko on venynyt ja aikaa viime postauksesta on vierähtänyt tovi jos toinenkin. Syynä on tietenkin ollut ihanista ihanin kesä, joka on väkisin vetänyt netin äärestä ulos. Ei tosiaankaan ole tehnyt mieli tonkia tavaroita sisätiloissa.

Vähitellen palaudun normaalitilanteeseen ja alan jälleen laittaa ylimääräisiä tavaroitani myyntiin kirppikselle. Sen verran olen yrittänyt laajentaa asiakaspiiriä, että olen laitellut tavaroita myyntiin myös Huutonettiin. Siellä onkin kauppoja syntynyt jonkin verran myös kesän aikana, toisin kuin täällä kirppiksellä.

Vaikka jatkan myymistä Huutonetissa, aion silti edelleen ylläpitää myös kirppissivujani. Tosin tänne alkaa ehkä hieman useammin ilmestyä juttuja keräilystä ja kierrätyksestä. Niistähän olen aina silloin tällöin kirjoitellut tähänkin asti.

Tervetuloa taas mukaan!

Filmitähtiä - Kathryn Grayson

Vanhat filmitähdet kiehtovat edelleen. Nyt nappasin tutustumista varten tumman kaunottaren nimeltään Kathryn Grayson.


Googlaamalla löytyi runsaasti tietoa, mikä johtuu ainakin osittain siitä, että hän on kuollut tämän vuoden helmikuussa ja useissa amerikkalaisissa lehdissä on julkaistu muistokirjoituksia.

Kathryn Grayson (syntyjään Zelma Kathryn Elisabeth Hedrick) oli syntynyt samana vuonna kuin edellä esittelemäni filmitähti, Sophie Desmarets, ja oli siis kuollessaan 88-vuotias.

Kathryn Grayson varttui perheessä, joka rakasti musiikkia ja jossa kaikki lauloivat. Laulaminen alkoi jo pienenä lapsena ja hän haaveili jo varhain oopperaurasta.

Hän sai filmisopimuksen 15-vuotiaana sen jälkeen, kun MGM:n kykyjenetsijät olivat kuulleet hänen laulavan. Hollywoodin musikaalien kulta-aikaan 1940- ja 50-luvulla hän teki useita elokuvarooleja, muun muassa Gene Kellyn ja Frank Sinatran kanssa elokuvan Laulaen maihin (Anchors Aweigh, 1945).

Kathryn Grayson lopetti filmiuransa vuonna 1956 elokuvaan "The Vagabond King", jonka tekemisestä hän ei kertomansa mukaan pitänyt (käsittääkseni lähinnä Mario Lanzan vuoksi). ”Niinpä kutsun sitä päiväksi: ei enää elokuvia”, hän kertoi. Esiintyminen jatkui yökerhoissa ja konserteissa ja myös televisiossa, kunnes hän teki oopperadebyyttinsä vuonna 1960 Madame Butterfly’ssa.

Ihastuttavia kuvia ja Kathryn Grayson’n kaunista laulua löytyy YouTubesta esimerkiksi tästä.

Filmitähtiä - Sophie Desmarets

Löysin kahdeksan kartongille painettua kuvaa filmitähdistä. Näissä naisissa on tyyliä ja jotain erityisen loistokasta. Kuvista paistaa glamour.

En tiedä, mistä kuvat ovat minulle tulleet ja miltä aikakaudelta ne ovat. Filmitähdetkin ovat Doris Day’ta lukuun ottamatta minulle tuikituntemattomia.


Lähdin googlesta hakemaan tietoa Sophie Desmarets’sta, jonka kuva on ylhäällä vasemmalla. Selvisi, että hän on ranskalainen näyttelijätär, syntynyt vuonna 1922. Hänen debyyttinsä oli teatterissa vuonna 1941. Muutamaa vuotta myöhemmin hän oli mukana viidennessä elokuvassaan Le Capitan, jolloin hän oli 23-vuotias.

Löysin valokuvan elokuvasta, ja siinä Sophie Desmarets on tyyliltään hyvin paljon samannäköinen kuin keräilykuvassani. Sen perusteella arvelisin, että kuvat ovat 1940-luvulta.

Le Capitan on seikkailuelokuva, mutta suurin osa Sophie Desmarets’n elokuvista olivat komedioita. Keräilykuvasta ei kuitenkaan voi aavistaa, että kysymyksessä on komedienne.


Sen ajan elokuvajulisteet ovat mielestäni eräänlainen taiteenlaji myös.

Le Capitan (1945)

Tierce à coeur (1947)


Kun katselin Sophie Desmarets’n filmien julisteita, heräsi toive saada nähdä näitä elokuvia joskus. Hänen kaikki elokuvansa julisteineen löytyvät täältä.

Sophie Desmarets’n aktiivisin filmiura oli 50-luvulla. Tänään hän on 88-vuotias.

Muodokasta keramiikkaa

Huomasin sattumalta, miten näiden kahden keramiikkaesineen muotokieli on samantapainen. Kummassakin on pyöreitä muotoja ja pliseerausta. Värityskin noudattelee samoja linjoja, kun toinen on kokonaan punainen ja toisessa löytyy samaa punaa.


Posliinilinnulla on herkän kauniit muodot. Sen korkeus on 22 cm ja hinta 15,00 euroa.


Yhden kukan maljakon korkeus on noin 15 cm.


Maljakon hinta on 5,50 euroa.

Rudolf Koivun kuvituksia

Mukanani on halki aikojen kulkenut kolme ensimmäistä saamaani kirjaa: Oiva Paloheimon ’Tirlittan’, Marjatta Kurenniemen ’Oli ennen Onnimanni’ ja Nelma Sibeliuksen ’Satu harppumestarin viulusta’.

Kirjoissa on piirroskuvitus, mikä on houkutellut pieniä lukijoita värittämään kuvia ja kirjat ovat kovassa käytössä muutenkin kovin kuluneita. Minun jälkeeni on tyttäreni ahminut niitä; Onnimanni ja Tirlittan tuli kuulemma ahmittua moneenkin kertaan.

Ehkä ensimmäinen ikioma kirjani oli tämä Sibeliuksen satu.



Kannen kuva ja kirjan kaikki piirrokset ovat Rudolf Koivun. Ne eivät olleet varsinaisesti värikuvia, mutta niissä oli kuitenkin hentoinen kellertävä väripinta. Niinpä ne eivät innostaneet pieniä lukijoita samalla tavalla värittämään niitä, joten ne ovat säilyneet aika hyvin.



Rudolf Koivu oli taidemaalari, piirtäjä ja kuvittaja. Hänet tunnetaan hyvin myös postikorteistaan. Hän piirsi noin puolitoistasataa korttioriginaalia, ja myöhemmin kortteja on tehty myös satukuvista.

Löysin kätköistäni viisi Rudolf Koivun korttia. Ensimmäiset kaksi ovat selvästi jostain sadusta ja ne ovat suorastaan taianomaisia.





Seuraavat kortit ovatkin sitten perinteisemmät.





Tuota viimeistä korttia katsellessani mietin, onko Koivun kuvia myös kiiltokuvina. Jotenkin kuva vaikuttaa niin tutulta.

Sallisen metsälintuja

Jatkan vielä kuvien parissa! Tällä kertaa laitan tänne neljä Raimo Sallisen metsälintukuvaa. Ne ovat kehyksissä ja niiden koko on 33 x 26 cm. Ripustuskoukut puuttuu. Signeerauksissa lukee Raimo Sallinen 77. 1. Riekko 2. Teeri 3. Pyy 4. Metso Taulujen hinta on 9,00 euroa / kpl.

Postimaksut laskevat - sopii minulle!

Nettikirppiksen pitäjänä minulla on usein mielessä postimaksujen suuruus. Viimeksi kirjoitin aiheesta syksyllä 2008, kun Itella nosti hintoja.

Pienten pakettitavaroiden nettikaupassa postimaksut muodostavat harmittavan ison osan tavaran lopullisesta hinnasta. Sen tietää jokainen, joka on tehnyt kauppoja verkossa. Jopa ilmainen tavara maksaa; joutuvathan tavaroiden lahjoittajatkin perimään vähintään postarit. Niinpä toimituskulut ovat pakollinen lisä, jota ei voi välttää.

Niinpä olikin ilahduttava uutinen, että Itella laskee hintoja elokuun alusta. Kirjemaksut halpenevat keskimäärin 7-8 prosenttia.

Taustalla on Viestintäviraston määräys. Jos Itella ei olisi kiireen vilkkaa päättänyt maksujen alentamisesta, se olisi joutunut maksamaan uhkasakkoja 35.000 euroa päivässä (!) kesäkuun alusta alkaen. Ei siis ihme, että kesäkuun ensimmäisenä päivänä tuo aika poikkeuksellinen uutinen tuli.

Alennukset eivät ole suuria, esimerkiksi 1. luokan kirje halpenee 80 sentistä 75 senttiin ja joulukortti 60 sentistä 55 senttiin. Mutta parempihan se on kuin ei mitään. Uudet hinnastot Itella julkaisee kesäkuun loppuun mennessä.

Verkkokaupasta ostaminen on ekologista ja verkkokirppikseltä ostaminen on vieläkin ekologisempaa. Postimaksujen alentaminen tukee hyvin tätä ajattelutapaa, sopii minulle!

Sävel-kuvan kortit

Palaan korttikeskusteluun sen verran, että laitan tänne näytille neljä korttia, joita itse pidän arvokkaina, vaikka niillä ei erityisempää raha-arvoa olisikaan.

Kortit ovat Sävel-kuvan kortteja. Yksi korteista on Kansanlaulusarjaa ja kolme korttia on Joulusarjaa. Arvokkaaksi nämä tekee se, että olen jo lapsena ottanut ne talteen kotoa vanhempien piironginlaatikosta. Olin niin kovin ihastunut lauluihin ja keräilin laulujen sanoja. Bonuksena korteissa on vielä nuotitkin!


En tiedä, miksi niitä ei ole koskaan lähetetty eteenpäin, mutta se on minun onneni. Olisi tosi ihanaa, jos joskus löytäisin näitä lisää. Varsinkin vanhat kansanlaulut olisivat mieleeni.

Tuonne taakse metsämaan
sydämeni halaa,
siell' on mieli ainiaan,
sinne toivon salaa;
siellä metsämökissä
on kaunis kultaseni.

Näistä löytyy vaihtareita: Tonttujen joulu ja Joulupuu on rakennettu olisivat vaihdettavissa toisiin Sävel-kuviin.

---

Olen vähän jäsennellyt ajatuksiani siitä mitä toivon puutarhakorteilta. Eli siis aloittelen keräämään sellaisia kortteja, joissa on kuva jonkun taiteilijan tekemästä maalauksesta. Taiteilijan kansallisuudella ei ole väliä. Kuvassa voi olla esimerkiksi talo, huvimaja, aitaa, porttia, pihapiiriä, penkkejä, puutarhatyökaluja, kasvimaata, hedelmäpuita, kukkapenkkejä – niin ja tietysti ihmisiä. Myös puistoaiheiset taidekortit käyvät. Mutta todellakin maalaustaiteen pohjalta, ei esimerkiksi puutarha-aiheisia valokuvia. Olen jo muutamia kortteja löytänyt ja huomaan, miten nälkä kasvaa syödessä. Kyllä keräily on kivaa!

Sekalaisia postikortteja

Olen huomannut, että korttien keräily vie monet mennessään! Kumma kyllä se ei ole koskaan tullut minulle harrastukseksi, vaikka kaikenlaista olenkin keräillyt. Niinpä minulla ei ole tietoa edes keräilyn perusasioista, esimerkiksi mikä merkitys on sillä, onko kortti kulkenut vai ei. Korttikeräilijöiden seuraaminen on kuitenkin varovasti viritellyt joitakin kieliä keräilijänsielussani ja olenkin mietiskellyt, mikä voisi olla kohde, jos siihen ryhtyisin.

Olen jo aikaisemmin kertonut, että taidekortit ovat kiinnostavia, mutta se on tietysti tosi laaja aihe. Taitaa olla niin, että pistän niitä talteen aina kun omaa silmää miellyttävä kuva osuu kohdalle. Mietin, että varsinaisena keräilykohteenani voisikin ehkä olla puutarhaa esittävät taidekuvat.

Niinpä olen tässä penkonut itselleni vuosien varrella tulleita kortteja etsien kokoelmani siementä. :) Mutta kuinkas kävikään: en löytänyt AINUTTAKAAN puutarhaa esittävää korttia! Kai sellaisia sentään on olemassa? No, ainakin Monet on maalannut puutarhastaan paljon kuvia, joten ehkä niitä maailmalla kuitenkin on, minulle ei vain kukaan ole sellaista lähettänyt. Pahus!


---


Nyt pistän penkomiseni jäljiltä kiertoon muutamia kulkemattomia kortteja, jos joku niistä vaikka sattuisi kiinnostamaan.


Kaksi ensimmäistä on Kotilieden Martta Wendelinin kortit "Kesäkeinu" ja kuvassa näkyvä "Leivintupa".

Pistin puutarha-aiheen siemeneksi kaksi samaa sarjaa olevaan korttia: "Kotiportailla" ja "Omenien aikaan", mutta en ole aivan varma, ovatko ne ihan sitä mitä haeskelen. Jos joku haluaisi ne, niin voisin kyllä myydä nekin. /WENDELININ KORTIT MENNEET!




2. Kortin takana lukee "Krippensammlung K. Heindl", "Missionshaus der Steyler Missionare St. Wendel" sekä "PK-30062 Volker Muller".






3. Kuopio Puijo


Voisin näitä vaihtaa, jos joku löytää kätköistään puutarha-aiheisia taidekortteja.

Purkkakuvia - The Monkees

Nuorena talteen pistämieni purkkakuvien joukosta löytyi pino The Monkees -kuvia.


The Monkees oli 60-luvun viihdeteollisuuden tähdenlento, pop/rock –yhtye joka perustettiin USA:ssa samannimistä tv-sarjaa varten. Sarja kertoi fiktionalisesta yhtyeestä esikuvanaan The Beatles. Ensimmäinen jakso esitettiin syyskuussa 1966.

Kuinka ollakaan sarjasta tuli nopeasti supersuosittu ja se levisi ympäri maailmaa. Suosion sytytti bändiä näyttelevä kvartetti Davy Jones, Peter Tork, Michael Nesmith ja Micky Dolenz, ja pian taru ja totuus menivät sekaisin.

Ohjelmassa soittavat näyttelijät esittivät sitä osaa, minkä saivat. Davy Jones esitti solistia, joka soitteli marakasseja, Peter Tork soitti bassoa ja kosketinsoittimia, Michael Nesmith kitaraa. Koska rumpuihin ei keksitty ketään, rumpaliksi tuli Micky Dolenz, vaikka hän osasi soittaa vain kitaraa.

Jos fiktiobändi olisi muodostettu osaamisen pohjalta, Tork olisi ollut kitaristi, Nesmith basisti, Jones rumpali ja Dolenz olisi ollut etualalla solistina. Monkees-saundin takana oli nimittäin Micky Dolenz. Vaikka Nesmith ja Tork esittivät välillä laulavansa, todellisuudessa laulaja oli Dolenz.



Sarjasta tuli niin suosittu, että fiktioyhtyeen oli lähdettävä kiertueelle todellisena bändinä. Debyytti oli joulukuussa 1966 Hawaijilla. Livebändi otettiin hyvin vastaan siellä ja myöhemmin minne se vain menikin. Sen sijaan sarjan tuottajien kanssa sillä oli uskomattoman kovia yhteenottoja muun muassa siksi, että tuottajat eivät antaneet bändin soittaa levytyksissä omia instrumenttejaan. Äärimmäisessä tapauksessa tuottaja levytti biisit laulua vaille valmiiksi ja bändi kutsuttiin vain laulamaan nauhalle osuutensa.


Bändin ollessa kiertueella vuonna 1967 toinen albumi julkaistiin heidän tietämättään. Ristiriidan syvyyttä kuvaa se, että he eivät saaneet edes kopiota levystä, vaan se oli ostettava kaupasta.

Pian julkisuudessa (lähinnä musiikkilehdissä) nousi haloo siitä, että yhtye ei soittanut aina omia instrumenttejaan levyillä, vaikka kiertueilla soittikin. Tiettyjen piirien vastustus kohosi huippuunsa marraskuussa 1967. Siitä huolimatta monet muusikot, esimerkiksi John Lennon, pitivät bändin jäseniä taitavina muusikoina.

Minunkin säännöllisesti seuraamani televisiosarjan tekeminen lopetettiin helmikuussa 1968. Purkkakuvia oli kertynyt jo aika kasa, mutta yhtäkkiä kaikki vain loppui. Muistan, että puhuttiin, miten se ei ollutkaan mikään oikea bändi, vaan huijausta kaikki. Olin ihmeissäni ja pettynyt. Mitä siitä, vaikka se ei olisikaan ollut oikea bändi? Olivathan he kuitenkin niin ihania!

Varsinkin Davy ja Mike!