Missä on Rudolf Koivun pääsiäinen?

Suunnittelin laittavani tänne pääsiäistervehdyksen, jossa olisi kuva Rudolf Koivun kortista. Pian kuitenkin pohdin, olenko milloinkaan nähnyt hänen kuvittamaansa pääsiäiskorttia. Koska Koivu on yksi keräilyaiheeni, kävin korttikokoelmani läpi. Löysin vain yhden kortin, jota voisi ajatella pääsiäistervehdykseksi.

Koivun kuvittamia joulukortteja on vaikka kuinka paljon. Myös satukuvituksia, talvi- ja kesäaiheita sekä monenlaisia lapsiaiheitakin löytyy, mutta pääsiäiskortit ovat tietymättömissä. Mistä moinen johtuu?

Rudolf Koivu oli taidemaalari, joka nousi kuuluisuuteen kuvittajana. Hän kuvitti muun muassa lastenlehtiä, ja Anni Swanin toimittama Sirkka-lehti oli merkittävimpiä Koivun satujen ja piirrosten julkaisijoita. Valistuksen Joulupukki-lehdessä Koivu sivuutti Martta Wendelinin pääkuvittajana. Hän piirsi useisiin muihinkin joululehtiin ja maalasi lisäksi sadoittain joulukortteja. Ilmeisesti suuren joulukuvituksen määrän vuoksi nykyisinkin on helppo löytää Rudolf Koivun kuvittamia joulukortteja.

Kun lapseni olivat pieniä, ostin kirjat Rudolf Koivun SATUJA JA TARINOITA, RUNOKIRJA sekä JOULUKIRJA. Kaikista kirjoista löytyy postikorteista tuttuja kuvia.

Satuja ja tarinoita –kirjan kannen kuva on H. C. Andersenin sadusta Lumikuningatar. Kuva on mielestäni yksi Koivun hienoimpia.

Mutta onko olemassa pääsiäissatuja? Jos olisi, löytyisi varmasti myös Koivun pääsiäiskuvituksia. Runokirjasta löysin lopulta kuvan, joka mielestäni sopii pääsiäisen aikaan, vaikka siinä onkin aapiskukko.

Tämän myötä toivotan kaikille aurinkoista pääsiäistä!

-----

Aamukahvin ääressä 

Kukko: Hyvää huomenta, punahilkka!
             Miltäs se maistuu kahvitilkka?

Kana:   Ah, se on aivan liian kuumaa,
           kieltäni polttaa, päätäni huumaa.

Kukko: Kahvi on hyvää – mitä mä kuulen?
            Huonolla tuulella, rouvani, luulen.

Kana:   Eipäs se olisi kumma lainkaan,
           voi mitä unissa nähdä sainkaan!

Kukko: Kerro se mulle, kullanmuru,
             kertoen aina haihtuu suru.

Kana:   Mull’ oli piilossa pesä uusi,
            munia siinä jo viisi, kuusi.
            Lapset sen löysivät, ai, ai, ai!
            Rintani haikean haavan sai.

Kukko: Rauhoitu, rauhoitu, armas Lotta,
            eihän se ollut edes totta.

             Immi Hellén 

Muoti+Kauneus -lehti innosti käsitöihin

1970-luvun loppupuolella aloin tilata Muoti+Kauneus -lehteä ja olen säästellyt niitä kuin kalleimpia aarteita. On vaikea sanoa, miksi ne ovat mielessäni olleet niin arvokkaita, että olen pitänyt niitä tilaa viemässä.

Erottelin 70-luvun lehdet 80-luvun lehdistä ja lähdin niiden mukana nostalgiaretkelle.

Muistoja palautui mieleen ja lopulta tajusin, miksi tilasin sitä monet vuodet. Se oli mainio yhdistelmä käsityöohjeita ja kauneusvinkkejä. Näissä 70-luvun lehdissä painopiste oli käsitöissä: neuleissa, virkkauksissa ja ompeluohjeissa. Ne täyttivät ehkä kaksi kolmasosaa lehdestä. Keskiaukeamalla on kaava-arkki, jotka omissa lehdissäni ovat koskemattomina tallella, sillä en ole koskaan välittänyt ompelemisesta. Kauneussivut ovat yleensä lehden loppupuolella. Monta lehteä selanneena sanoisin, että vaikutti aika yksitoikkoiselta, kun samat meikkausohjeet ja hiusvinkit toistuivat jokaisessa lehdessä. Muistelen, että lopetin lehden tilauksen joskus 80-luvulla siksi, että painopiste siirtyi yhä enemmän kauneuspuolelle.

1970-luvulla minulla alkoi neulomisen kausi osittain näiden lehtien innoittamana, ja nyt oli hauska löytää tuttuja neuleohjeita lehtien sivuilta. Alla olevan kuvan naisen neule on jonkun neulemallikilpailun osallistujan suunnittelema. Siinä on vanhahtavan seinävaatteen ilme ja tuollaisen kudoin itselleni. En muistaakseni käyttänyt sitä koskaan ja se taisi joskus vuosien päästä mennä UFFin laatikkoon.

Sydänneuletakin tein myös, ja suorastaan rakastin sitä! Se oli ruskea ja sydämet olivat keltaisia ja kermanvaaleita. Taisin käyttää neuleen loppuun.

Naisen yllä olevan liivin neuloin tummanharmaalla langalla. Väri ei ollut minulle sopiva, joten annoin neuleen yhdelle sen aikaiselle ystävälleni. Mitähän hänelle kuuluu nykyisin?

Innostuin seuraavan neuleen kuvioneuleesta ja halusin kokeilla, osaisinko tehdä sitä. No osasin! Kauluksesta tein kuitenkin ihan tavallisen, kun en ole koskaan tykännyt pooloista.

Tämä löytyi vielä vaatehuoneen perukoilta. Se on turhan paksu ja on sen vuoksi jäänyt käyttämättä. Ehkä en myöskään pitänyt värien liian suuresta kontrastista.

Kamera ei tosin osannut kuvat värejä oikein... Pusero on tummanruskea, mutta ei näin tumma, ja kypsän viljan keltainen.

1980-luvulla olen palannut selailemaan näitä 70-luvun lehtiä, sillä sieltä löytyi malli, jonka olin tehnyt pojalleni. Se on tuo vasemmanpuoleinen pusero ja pipo. Punaisen värin tilalla oli tosin ruskea. Nuo neuleet taitavat myös olla vielä tallella.

Siihen aikaan neuloin aika paljon, kunnes se jäi ihan totaalisesti. En ole neulonut enää vuosikausiin. Virkkausta sen sijaan harrastan edelleen. Löysin 70-luvun lehdestä jotain tuttua.

Tuollainen verhonpätkä minulla roikkuu edelleen pikkuisella ikkunalla.

Ja sitten - auts! Yhden lehden lopussa mainostettiin seuraavan lehden numeroa ja kas vain - kuvassa on virkattu pöytäliina, jonka tiedän olevan jossain keskeneräisenä. Siellä jossain lienee kyseinen lehtikin.

Miten on, löytyykö sinulta keskeneräisiä käsitöitä? Kuinka pitkän ajan takaa?