Osuin lukukierroksellani muutamaan blogiin, joissa annetaan julkisia lupauksia keskellä kesää! Perinteisestihän lupauksia annetaan uuden vuoden alkajaisiksi tulevalle vuodelle. Kohtaamissani blogeissa annetaan kesken kaiken elokuussa loppuvuotta koskevia lupauksia!
Kokonaiselle vuodelle tehtyjä lupauksia voi tietysti olla vaikea pitää, koska vuoden kuluessa ne voivat unohtua. Siksi keskellä vuotta annetut lupaukset saattavat jopa toimia ja varsinkin, jos lupaus julkaistaan blogissa ja jos sille tehdään oma logo.
Nimim. Tosikko julisti itsensä ostokieltoon loppuvuodeksi, jolloin ei saa ostaa yhtään tavaraa edes kirpputorilta. ”Rangaistuksen ja katumusharjoitusten lisäksi kannustan itseäni iloitsemaan jo omistamistani kauniista vaatteista, yhdistelemään niitä uusilla tavoilla ja uudistamaan vanhentuneita erilaisilla luovuutta kehittävillä käsityö- ja askartelutekniikoilla.”
Nimim. Mielitty peesaasi Tosikkoa, mutta ei ryhtynyt yhtä askeettiseen malliin, vaan antaa itselleen luvan hankkia käytettyjä vaatteita, kankaita ja lankoja edelleen kirpputorilta. ”Ajatuksena ei suoranaisesti ole ekologinen ajattelu, vaan enemmänkin rahan säästäminen, omien ompelutaitojen ja kekseliäisyyden kehittäminen sekä kangas- ja lankavarastojen pienentäminen.” Mielitty antoi projektille logon ja nimen ”Garderoobi kierrättäen”.
Nimim. Heisi tarrautui haasteeseen: ”Garderoobini lisääntyköön tämän vuoden loppuun asti vain käytetyistä vaatteista ja asusteista! Mukaan hyväksytään rajatapauksina ja harkinnan mukaan myös kierrätysmateriaaleista tehdyt kamppeet, suomalaiset käsityöt sekä suomalaista alkuperää olevat uudet vaatekappaleet.”
Näin poikkeuksellista on siis tapahtunut. Asian mielenkiintoa lisää se, että lupaukset käsittelevät ostamisen ja siten samalla kuluttamisen vähentämistä. Asialla ovat naiset ja kieltäymyksen pääosassa ovat vaatteet. Miehille vaatteiden ostolakko ei olisikaan mikään juttu, näkeehän jo kauppojen vaateosastojen koosta, että naiset ovat suurin asiakasryhmä.
Lupausten takana ei siis ole, ainakaan pelkästään, ekologinen ajattelu. Mikä sitten? Taustalla näyttäisi olevan jotain suurempaa kuin tavallinen morkkis. Sehän on kaikille shoppailijoille tuttua silloin tällöin, mutta tunne menee yleensä aika pikaisesti ohi. Olisiko kysymys tavaraähkystä?
Itse olen alkanut uskoa, että suuri tavaramäärä vie tilaa ajatuksilta ja luovuudelta. Energia ja hyvinvointi kärsivät tavarakaaoksen keskellä. Joskus tuntuu, että ne suorastaan imevät happea! Tunnen myös omakseni näiden lupausten tekijöiden ajatukset siitä, että vanhaa tavaraa pitäisi katsoa uudelleen ja uudella tavalla: yhdistelemään ja uudistamaan kehittämällä kekseliäisyyttä ja ompelutaitoja. Kierrätys ja käsityöt olisi nostettava kunniaan.
Itse yritän vähentää tavarakaaosta muun muassa laittamalla kaikenlaista myyntiin tänne kirppikselle. Samalla huomaan kekseliäisyyteni kasvavan käytettyjen tavaroiden uusiokäyttöä ajatellen.
Tervetuloa ostolakkolaiset ja kierrättäjät kirppikselle!
