tiistaina, helmikuuta 07, 2012

Alttarikortit


Onko muille käynyt niin, että ihastuu johonkin postikorttiin niin paljon, että pitää sitä esillä, melkeinpä silmiensä tasolla päivästä toiseen, viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen? Minulla on ollut sellainen tapa aina. Eikä se liity millään tapaa postikorttien keräilyyn.

Joskus kortti muistuttaa jostain asiasta, joskus siinä on joku mainio ajatus. Tai ehkä siinä on silmiä hivelevä kuva tai kauniit värit. Olen huomannut, että omalla "alttarikortillani" ei ole mitään kaavaa. Se on vain jostain syystä kolahtanut.

Vuoden tai ehkä parikin oli silmieni tasalla, tuossa tietokoneen ruudun yläpuolella, tämä kortti.



"Jos sinulla on puutarha ja kirjoja, sinulta ei puutu mitään." Tässä kortissa minua ei liikauttanut kuvitus millään tavalla. En itse asiassa pidä tuollaisesta utuisesta tyylistä. Mutta tuo ajatus: täysin voittamaton! Tämä kortti oli paikallaan ehkä kaksi vuotta muistuttamassa, että minulta ei puutu mitään. Kun joskus tunsin oloni yksinäiseksi, kurjaksi tai muuten vaan onnettomaksi, havahduin, kun luin tekstin. Niin tosiaan, minullahan on puutarhani ja kirjani. Pää pystyyn!

Vaikka tuo kortti niin pitkään tuntui täydelliseltä, niin jossain vaiheessa sen päälle napsahti uusi kortti.


"Tarvitsen vain rakkautta mutta satunnainen suklaapalakaan ei ole pahasta." Nauroin, kun näin kortin ensimmäisen kerran. Se kolahti niin hyvin. Niin, myönnän, että siinä puhutaan satunnaisesta suklaapalasta ei suklaa-addiktiosta. Silti tuo lause minun silmissäni antaa luvan antautua tuolle syntiselle herkulle. Sitäpaitsi pidän kortin väristä, nam!

Kun sain seuraavan kortin, se asettui suklaan päälle (mutta suklaakortti on siellä alla, voin koska tahansa hakea sieltä lohtua).


Se vain on niin kaunis! Siinä on valoa, herkkyyttä, rauhaa sekä kauniita värejä ja muotoja. Ja siinä on kesä, mitä aina talvella odotan. On ihanaa tulla koneelle, kun ensimmäisenä silmiin osuu tuo kuva.

Minulla on yksi kortti myös kirjanmerkkinä. Meinasin senkin laittaa tänne, mutta kuvankäsittely vähän epäonnistui, joten se saa nyt jäädä. Sen sijaan laitan kuvan sellaisesta kortista, joka nojailee keittiön pöydällä milloin maljakkoa, milloin kynttilänjalkaa vasten. Se on tullut jonkun korttilähetyksen mukana, mutta nyt en muista mistä.


Aika häkellyttävä teksti, vai kuinka? Ainakin minulle se on sitä ja todellakin, luen sen joka päivä uudestaan. Ja joka kerta pysähdyn ja mietin ja yritän oppia. Olen varma, että en vieläkään ole oppinut, mutta jos se on siinä joka päivä, niin ehkä vielä opin. En tiedä, mutta toivon niin.

7 kommenttia:

  1. Että onko meitä muitakin joilla on oma "alttari kortti"! (kiva nimi muuten noille korteille..) Täällä ainakin on yksi! Minulla on AINA vähintään yksi jääkaapin oveen kiinnitettynä! Nyt siinä on tunnelmallinen vanhaa taloa esittävä kortti! Minäkin suosin aikanaan noita lausekortteja mutta nyt ne ovat jääneet taka-alalle. Tosi on että korteissa on useinkin voimaannuttavia tekstejä! :)

    Ihana muuten tuo särkynyt sydän ja onko tuo tyttö kukkien keskellä Larssonin kortti? KAUNIS!!

    Kiitos Tuula tästä postauksesta!

    VastaaPoista
  2. Hei Sini! Nimesin ne alttarikorteiksi, kun muistan joskus lukeneeni, että lähes kaikilla ihmisillä on kotona yksi tietty paikka johon kerätään rakkaat muistot, valokuvat ja muut tärkeät esineet. Paikka on tavallaan kodin alttari. Nämä korttien paikat kylläkin vaihtelevat, mutta voisivat hyvinkin olla omalla "alttarillani".

    Minulla on aika vähän lausekortteja näiden lisäksi, vaikka niissä tosiaan on hienojakin ajatuksia.

    VastaaPoista
  3. Mulla oli aikoinaan toimistotyössä ollessani seinällä "alttarikortteja", joita vaihtelin fiiliksen mukaan. Nyt ei ole enää toimistoa eikä seiniä minne laittaa mitään.

    Kotona jääkaapin ovessa on joskus esillä jokin puhutteleva kortti.

    Tuo tyttö kukkien keskellä on aivan ihana. Minäkin mietin, onko Larssonin kortti. Mistä tuli mieleen, että Ateneumiin on tulossa Larssonin näyttely. Täytyy käydä katsomassa.

    VastaaPoista
  4. Kiitos ihanasta ystävänpäiväkortista. Oli uusi mun kokoelmiin.

    Mä en itse lähettänyt juurikaan ystävänpäiväkortteja tänä vuonna.

    VastaaPoista
  5. "Alttarikortti" on uusi nimi minullekin.Minulla oli ennen tapana jääkaapin oveen laittaa jokin aforismikortti,mutta jostain syystä ovi on nyt täynnä kaikkea muuta sälää.On siihen tosin päässyt kaikkien kolmen lapsenlapseni kuvat!

    VastaaPoista
  6. Kiva kun Ulla sinäkin poikkesit ja jätit kommentin! Teidän kolmen teksteistä voisi päätellä, että nykyajan kotialttari on jääkaapin ovi. Etenkin, jos siinä on todella valokuviakin niin kuin Ullalla. Tämä voisi jonkun sosiologin mielestä olla peräti mielenkiintoista. :)

    VastaaPoista
  7. Tuula,minulla on ainoa mahdollisuus jääkaapin ovi.Ei ole muistitaulua,ja ikinä en ole seinille kuvia teippaillut.(en edes likkana filmitähtiä)Pöytätilaakin on niin vähän,että mielestäni jääkaapin ovi on niin keskeinen paikka vilkaista aina välillä näitä rakkaita mukuloita!

    VastaaPoista