perjantaina, marraskuuta 28, 2014

Takaisin Killinkoskelle ja MLP:n näyttelytilaan

Jotkut innokkaimmat korttikeräilijät ehkä arvasivatkin, miksi halusin vielä palata Killinkoskelle. Syynä on tietysti taiteilija Marjaliisa Pitkäranta (signeerasi myös kirjainlyhenteellä MLP), jonka syntymäkunta se on. Hän asui siellä myös viimeiset elinvuotensa.

Hän oli vapaa taiteilija 1970-luvulta lähtien, ja kuvitti oppi- ja satukirjoja. Lisäksi syntyi parisen tuhatta postikorttia. Epäilen, ettei yksikään suomalainen postikorttien vastaanottaja ole voinut olla näkemättä joitakin hänen joulukorteistaan. Niiden kustantajina kun ovat toimineet sellaiset hyväntekeväisyysjärjestöt kuten Invalidiliitto, Kuulonhuoltoliitto ja Näkövammaisten liitto.

Hänen joulukorttinsa tai ihmishahmonsa eivät kuulu suosikkeihini, mutta kasvit, eläimet ja satuolennot ovat hellyttäviä ja sympaattisia.



Kun MLP muutti Killinkoskelle 1996, hän ryhtyi työskentelemään yhdessä Kyläyhdistyksen kanssa vanhan nauhatehtaan kunnostamiseksi. Hän luonnoksensa kylän ”muistopatsaaksi” on nykyisin tehtaan kahvilan seinällä. Hahmot ovat Killi jättiläinen ja Killi koskenhaltija.


Siellä patsas nyt on tehdasrakennuksen edessä, hieman toisennäköisenä tosin.


Itselleen Marjaliisa järjesti Killinkosken Wanhan Tehtaan yläkertaan kesä-ateljeen, ja se on toiminut siitä lähtien myös näyttelytilana. MLP:n ateljee Killinkoskella on yhtä sympaattinen kuin hänen eläinpiirroksensa. Katse lepäsi kauniiden esineiden ja suloisten piirroshahmojen keskellä.




Näyttelyn olivat koonneet hänen tyttärensä Lea ja Sanna, jotka ovat myös Marja-Liisa Pitkärannan säätiön hallituksessa. Säätiön kotisivut löytyvät täältä.

Korttikeräilijät ovat perustaneet myös MLP:n fani-kerhon. Faneja on yli 300, mutta en ihmettelisi, vaikka hänen piirroksiaan keräilisi useampikin kiinnostunut.


Hei korttikeräilijät, herkutellaan Marjaliisa Pitkärannan kuvien parissa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti